Pilottitutkimus: Vyöhyketerapia turvallinen apu vauvakoliikkiin

Hus on yliopistosairaala ja meillä täytyy olla kykyä ja valmiutta lähteä mukaan myös uudenlaisiin tutkimuksiin silloin, kun ne ovat hyvin suunniteltu ja perusteltu, sanoo Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi. https://yle.fi/uutiset/3-11012092

Markku Mäkijärvi kuului tutkijaryhmään, joka selvitti pilottitutkimuksessa vauvojen koliikkioireiden lievitystä vyöhyketerapialla Lohjan sairaalassa.

Koliikkiin ei ole olemassa lääketieteellistä hoitoa. Siksi on tärkeää tutkia avoimin asentein kaikkia sellaisia metodeja, joista on käytännön elämässä kertynyttä kokemusnäyttöä. Vyöhyketerapiasta koliikkioireiden levityksessä on hyviä kokemuksia lastenneuvoloissa ja perheiden käyttämänä kohtuullisen paljon.  

Tieteellinen näyttö koliikkivauvojen tapauksessa nojaa myös kokemuksiin eli kokemuksiin vauvan kärsimyksen vähenemisestä (jota arvioidaan itkuisuuden vähenemisellä) ja vanhempien stressin lievenemisestä (jota arvioidaan haastattelemalla).

Pilottitutkimuksessa oli 35 vauvaa, joista 15:n koliikkioireilu loppui vyöhyketerapiahoitojen jälkeen kokonaan. Muilla tutkimusvauvoilla oireilu jatkui, mutta useimmilla heistä huomattavasti lievempänä. Tuloksen saavuttamiseen riitti kolme tai neljä hoitokertaa.

Koliikki-itkun lisäksi vyöhyketerapia vähensi pilottitutkimuksessa mukana olleiden vauvojen levottomuutta ja jännittyneisyyttä. Hoito rentoutti sekä vauvoja että vanhempia, kertoo tutkija, hoitotieteen tohtori Leena Hannula.

Yle tiedotti tutkimuksesta jo siinä vaiheessa, kun tutkimusartikkeli oli hyväksytty julkaistavaksi, mutta se ei ollut vielä luettavissa tieteellisessä lehdessä. Nyt se on julki Scandinavan Journal of Caring Sciences -lehdessä https://rdcu.be/bXvhO

Suomessa on julkaistu aikaisemminkin yksi vyöhyketerapiaa koskeva pilottitutkimus (Hoffrén-Larsson R. Vanha intiaanikulttuureista periytyvä hoitomenetelmä, vyöhyketerapia, terveyden edistämisessä. Suomen Lääkärilehti 2000;55:2690–2692), mutta se ei johtanut jatkotutkimuksiin.

Tuore suomalainen tutkimus antaa viitteitä sitä, että vyöhyketerapia voi olla hyödyllinen ja haitaton keino auttaa koliikkivauvoja ja heidän perheitään. Nyt olisi hyvä hetki pilotin pohjalta  käynnistää tavanomainen ja laajamittainen vertaileva hoitotutkimus, jossa olisi esimerkiksi keskenään vertailtavina:

1) tavanomaisen hoidon ryhmä

2) ryhmä: tavanomainen hoito + vyöhyketerapia

3) ryhmä: tavanomainen hoito + osteopatia.

Plaseboryhmää ei voi muodostaa, koska kokonaisvaltaisena kehomielihoitona toteutetulle vyöhyketerapialle ei ole asiallista tai edes mahdollista muodostaa plaseboryhmää (kuten ei osteopatiallekaan). En oikein pysty kuvittelemaan, että joku kehittäsi kokonaisvaltaisen vyöhyketerapiahoidon, joka ei kuitenkaan olisi vyöhyketerapiaa, vaan olisi lumetta, siis ainoastaan ikään kuin imitoisi vyöhyketerapiaa.

Tässä mielessä kehomielihoitojen tutkimus poikkeaa olennaisella tavalla lääketutkimuksista, joissa plasebon käyttö on järkevää.

Oireiden lievitystä

Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutin tutkimusten mukaan vyöhyketerapia eli refleksologia voi lievittää joitakin rintasyöpäpotilaan oireita. https://nccih.nih.gov/health/reflexology

Sen sijaan MS-taudin erilaisiin oireisiin sillä ei ole todettu olevan riittävää näyttöä.https://nccih.nih.gov/health/providers/digest/multiplesclerosis-science.

Vuonna 2011 tehdyn systemaattisen katsauksen mukaan 23 satunnaistetusta kontrolloidusta kokeesta 8 osoitti refleksologian olevan vaikuttavaa useisiin tiloihin. Kuitenkin arvioijat tekivät päätelmän, että paras kliininen näyttö ei osoita vakuuttavasti, että refleksologia olisi tehokas  hoitamaan mitään tilaa. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21111551

Vuonna 2019 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä refleksologialla todettiin olevan joitakin positiivisia vaikutuksia sydän- ja verisuonsairauksien hoitotoimenpiteiden aikana ilmenneeseen ahdistukseen. Se saattaa siis olla käyttökelpoinen täydentävä hoito. Lisää tutkimuksia aiheesta katsauksen tekijöiden mukaan kuitenkin tarvitaan.  https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30109722

Hieronnan, refleksologian ja akupainannan todettiin  systemaattisessa katsauksessa  olevan vaikuttava syöpää sarastavien oireiden hallinnassa. Tässä katsauksessa todettiin, että tutkimusten  metodologiaa on kehitettävä. Satunnaistettujen  kontrolloitujen kokeiden metodologiset vaatimukset ovat haastavia, ja enemmän informaatiota antavia tuloksia voitaisiin saada käyttämällä pramaattisempia, käytännönläheisempä tutkimusasetelma. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31622362

Myös kuukautiskipujen lievenemiseen  vuonna 2019 julkaistu systemaattinen katsaus ja meta-analyysi osoittivat refleksologialla olevan vaikutusta.   https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31673284

Vyöhyketerapiaa koskevia systemaattisia katsauksia löytyy täältä:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=%22reflexology%22%5BAll%20Fields%5D%20AND%20%28%22humans%22[MeSH%20Terms]%20AND%20%28Meta-Analysis[ptyp]%20OR%20Review[ptyp]%29%20OR%20systematic[sb]%20AND%20English[lang]%20AND%20%222014/10/31%22[PDAT]%20%3A%20%222019/10/31%22[PDAT]%29&cmd=DetailsSearch

Kunnollinen tutkimuskooste tarvitaan

En ole käynyt kaikkia tutkimuksia ja katsauksia läpi. Niitä on useita satoja. Näyttää siltä, että kansanvälinen tutkimus on vilkastumassa. Olisikin tarpeen  arvioida  nykyisin saatavilla olevan tieteellisen  tutkimuksen tulokset niin refleksologian kuin muidenkin täydentävien hoitojen hyödyistä ja haitoista.

Tällaista katsausta tarvitsee myös Antti Rinteen hallitus, joka ohjelmassaan lupaa selvittää ”uskomus- ja vaihtoehtohoitojen sääntelymahdollisuudet”. Mitä nuo hoidot oikein ovat? Esimerkiksi Lääkäriliitto listasi vuonna 2016 ammattilehdessään vyöhyketerapian uskomushoidoksi eli hoitomuodoksi, joiden kieltämistä lapsilta ja eräiltä muilta ryhmiltä se on ajanut vuoden 2019 vaaliohjelmassaan. Tiedon lisääntyessä kanta saattaa muuttua. Joka tapauksessa lainsäädännön on hyvä nojata tutkimustietoon poliittisten tarkoitusperien ja eri intressiryhmien vaatimusten lisäksi.

Tutkimuskoosteen teko täydentävien hoitojen hyödyistä ja haitoista on niin valtavan iso työ, että se ei onnistu yksittäiseltä ihmiseltä iltapuhteina tutkimuksia lukemalla, vaan siihen tarvitaan tutkijaryhmä ja riittävästi aikaa ja muita resursseja. Ehkäpä Suomen hallitus satsaa tähän selvittäessään sääntelymahdollisuuksia.

Tätä esittää myös kansalaisaloite, joka peräänkuuluttaa tietoon nojaavaa päätöksentekoa ja asiallisen tiedon jakamista kansalaisille. Mikä sen järkevämpää. Kyseessä on hyvin perusteltu kansalaisaloite. Suosittelen allekirjoittamaan https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011

Toivottavaa myös on, että joko Leena Hannulan ryhmä tai joku muu tutkijaryhmä yhdessä jonkin suomalaisyliopiston kanssa innostuvat toteuttamaan satunnaistetun, eri hoitomuotoja vertailevan hoitotutkimuksen koliikkivauvoille ja heidän vanhemmilleen. Ja toivottavasti saavat siihen rahoitustakin.