Arvokasta keskustelua masennuksen hoidosta

”Hän kokee saaneensa apua akupunktiosta, meditaatiosta ja buddhalaisesta filosofiasta. Hän on myös perustanut vertaistukiryhmän niille, jotka yrittävät päästä masennuslääkkeistä eroon. Takkala pitää myös 200 jäsenen salaista Facebook-ryhmää, jossa jaetaan kokemuksia masennuslääkkeistä”

Näin kirjoittaa Helsingin Sanomat verkkolehdessä 16.10.2018  https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005865230.html. Masennuslääkkeitä vuosia syönyt ja niistä ja niiden aiheuttamista vieroitusoireista lopulta eroon päässyt  Soili Takkala on lähtenyt rohkeasti ajamaan lääkkeistä vieroittujien asiaa.  Myös kaksi muuta lääkehaitoista kärsinyttä Eliya Zweygberg ja Mira kertovat kokemuksistaan.

Lisäksi lääkäreitä Mika Määttää ja Erkki Isometsää on haastateltu toimittaja Katri Kallionpään kirjoittamassa asiallisessa jutussa. Hyvin merkittävää ja positiivista on, että toimittaja arvostaa niitä, joita itse asia eli masennuslääkkeistä vieroittuminen eniten koskee. Hän antaa tilaa potilaiden äänelle. Hän kuuntelee ja raportoi,  mitä kokemuksia heillä on ollut ja miten lääkkeet ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.

Kirjoitus on hyvä myös siksi, että se on monipuolinen tuomalla esiin masennuksen syiden ja hoitomuotojen vivahteikkuuden. Yksi koko ei sovi kaikille. Joillekin lääkkeet käyvät, toisille niistä on  vain haittaa. Pitkäaikaista, monivuotista käyttöä ei kukaan haastatelluista liputa, vaikka sekin on varmasti joskus paikallaan.

Hesarin juttu on maksumuurin takana. Tämä on mielestäni niin tärkeä asia, että Hesarin tilaajana kopioin nyt tähän pari kohtaa kirjoituksesta (toivottavasti en saa lehdestä nuhteita tekijänoikeuksien rikkomisesta).

Lohdullista on, että suurin osa vieroitusoierista kärsivistä pääsee niistä ajan kanssa eroon:

Mika Määtän mukaan lääkkeen tarkoituksena on auttaa ylläpitämään työ- ja toimintakykyä sen aikaa, että masennuksen taustalla oleviin syihin pystytään vaikuttamaan. Yleensä 3–12 kuukauden mittaisen lääkkeiden käytön pitäisi hänen mukaansa riittää. Silloin irrottautuminen on useimmiten helppoa ja onnistuu 2–3 viikossa. Mitä pidempään on lääkettä käyttänyt ja mitä suurempi annostus on ollut sen vaikeampaa lääkkeestä vierottautuminen on. (HS 16.10.2018)

Soili Takkala puhuu omasta kokemuksestaan:

Hänen mielestään lääkäreiden käsitys hitaasta vieroituksesta on edelleen liian nopea. Vuoden lääkitys tulisi hänen mukaansa lopettaa annosta pienentämällä 2–3 kuukauden aikana. Kymmenen vuoden lääkityksen alasajoon kannattaisi varata kaksi vuotta.

”Samalla olisi etsittävä uusia keinoja tulla toimeen niiden ongelmien kanssa, jotka alun perin ovat johtaneet lääkityksen aloittamiseen”, Takkala sanoo. (HS 16.10.2018)

Tällaista on potilaiden vallankumous. He ryhtyvät itse selvittämään, mikä heille sopii ja mikä ei. He ryhtyvät vaikuttamaan ja muuttamaan hoitokäytäntöjä, jotka koskevat heidän kaltaisiaan ihmisiä. Tätä professori Viktor Montori tarkoittanee potilaiden vallankumouksella.