Lääkäreiden ammattiliitto on antanut jäsenistölleen suosituksen suhtautumisesta uskomushoitoihin. Se kehottaa välttämään niitä, mutta ei kerro, mitä sellaiset hoidot ovat, joita on vältettävä. Jääkin epäselväksi, mitä uskomushoidoilla tarkoitetaan.
Vaihtoehtohoitoja emme ole, täydentäviksi emme tule, olkaamme siis uskomushoitoja!
No ei nyt sentään. Pohdin suosituksen linjoja ja uskomushoitoja Bioetiikan instituutin blogiin laatimassani kirjoituksessa Karhun nimi ja uskomushoidot.
Teema liittyy myös tuoreeseen pilottitutkimukseen, joka käynnistyi HUS:n johdolla Lohjan sairaalassa. Tutkittavana siellä on koliikkivauvaperheiden auttaminen vyöhyketerapialla.
Lääkäriliitto on listannut vyöhyketerapian vältettävien uskomushoitojen luetteloonsa, vaikka ei sitä itse suosituksessa mainitsekaan. Asia selviää muista Lääkäriliiton julkaisuista. Tarkemmin asiasta yllä mainitussa Karhu-jutussa.
Nyt siis vältettävää hoitomuotoa tutkitaan yliopistosairaalan johdolla. Vaikuttaa lupaavan ristiriitaiselta.
Ristiriidat näet voivat avata uusia, luovia ratkaisuja vanhoihin jumittuneisiin tilanteisiin ja keinotekoisesti rakennettuihin ”joko-tai” -asetelmiin ja mielenlukkoihin.
Lainaan otteen Kuntalehden jutusta 12.3.2018 HUS ylittää raja-aitaa luonnonlääketieteeseen:
”HUSin johtajayliääkäri Markku Mäkijärvi myöntää, että tällainen kokeilu on melko harvinaista.
– Meillä ei kovin herkästi ylitetä koululääketieteen ja luontoislääketieteen rajaa. Tosin nyt puhuisin ennemminkin kokemusperäisestä lääketieteestä, sillä vyöhyketerapiasta on tiettävästi hyviä kokemuksia.
– Sen sijaan koululääketieteellä ei ole löytynyt keinoja koliikin hoitoon. Siksi tähän oli hyvä lähteä, hän sanoo.
Hänen tiedossaan ei ole, että muita vastaavia kokeiluja olisi Suomessa käynnissä.
Mäkijärvi kertoo toimineensa Saksassa, ja siellä raja-aita koululääketieteen ympärillä on monin tavoin matalampi. Varsinkin kuntoutuksessa lääkärit saattavat helpommin suositella erilaisia keinoja.”
Potilaskeskeistä tiedettä
Johtajaylilääkärillä on kunnioitettavan pragmaattinen ote: Jos lääketieteellistä keinoa ei ole, niin silloin mitä tahansa turvalliseksi arvioitua keinoa on kokeiltava ja tutkittava. Pidän tällaista asennetta tieteellisenä, potilaskeskeisenä ja eettisenä.
Tutkimuksen on avattava uusia teitä, uusia väyliä ihmisten auttamiseksi, jos vanhat ovat tukossa.
Tämä pilottihanke on käynnistynyt sen vuoksi, että suuri joukko vanhempia on kertonut eri terveydenhuollon kontakteissa saaneensa vauvalleen ja itselleen apua vyöhyketerapeutilta. Ihmisten kokemukset on otettu tosissaan, ja lähdetty selvittämään asiaa tieteellisin menetelmin.
Markku Mäkijärvi mainitsee kokemusperäisen lääketieteen.
Siinä se nyt on. Uusi ovi.
Kun potilaiden kokemus nostetaan arvoiseensa asemaan – kokemuksen sivuuttavan, ns. objektiivisen tutkimuksen rinnalle tasaveroiseksi tutkimusparadigmaksi, siitä ei voi seurata muuta kuin hyviä asioita..
Tänään uskon kehitykseen.
Olisiko aika laittaa lausunto WHO:lle! Olisi hienoa saada tietää, mitä mieltä pääjohtaja Margaret Chan on Suomen lääkäriliiton asenteesta hänen puhettaan kohtaan jonka hän piti Genevessä, ja jossa Chan kertoi WHO:n strategiasta vuosille 2015 – 20123. Hän sanoi puheessaan että ”perinteinen lääketiede” tulee integroida kansallisiin terveydenhuollon ohjelmiin tuona aikana. Mitä Suomi on tehnyt asian eteen? Mm. sote vaikenee kuolleeksi tämän asian.
Ennenhän akupuntiohoitokin leimattiin uskomushoitoihin jota lääkärit eivät hyväksyneet. Meidän pojalla oli iskias ettei lopuksi pystynyt enää autoakaan ajamaan. Lääkärit tarjosivat leikkausta jotta sairasvakuutus olisi jatkunut. Onneksi saimme pojan puhuttua ymäri menemään akupuntiolle, niin viidellä kerralla iskiäs oli poissa, eikä tullut enää takaisin.
HUS:n johtajaylilääkärin Markku Mäkijärven kannanotot ovat todella ilahduttavia ja rohkaisevia. Nyt olisikin hyvä tarrautua hänen lanseeraamaan termiin ”kokemusperäinen lääketiede”. Tätähän olemme ajaneet takaa; että asiakaskokemuksille annetaan niille kuuluva arvonsa.
Huomionarvoinen on myös hänen kommenttinsa, että koululääketieteellä ei ole löytynyt keinoja koliikkivauvojen hoitoon. On tärkeää, että tämä uskalletaan myöntää ja siten rakentaa siltaa koululääketieteen ja luontaislääketieteen välille.
Charles Ersdalin diplomikoulutuksen saanut vyöhyketerapeutti onkin Lohjalla pitkään hoitanut koliikkivauvoja hyvällä menestyksellä. Onkin hyvä että koliikkivauvojen hoidosta nyt ollaan tekemässä tieteellinen tutkimus.
Itse olen ollut kyseisen vyöhyketerapeutin kokonaisvaltaisen ja monipuolisen hoidon asiakkaana vuodesta 1993, joten asia on minulle tuttu.