Benin, osa 4.
Aurinko nousee ennen seitsemää Grand Popossa, Beninissä. Lähden kuuntelemaan ja katselemaan aaltoja. Ihmeellinen violetinhohtoinen meri saa värinsä nousevaa aurinkoa ympäröivästä pilvimassasta.
Villa Karon (www.villakaro.org) kaksi koiraa lähtevät joka aamu mukaan rantaretkelleni. Ne on nimetty täällä vierailleiden Paulan ja Markuksen mukaan. P ja M kulkevat hietikolla vieressä, ja välillä käyvät hätyyttelemässä rannalla juoksevia irtokoiria.
Tervehdin Mami Wataa, länsiafrikkalaista veden henkeä.
Tänä aamuna Atlantti näyttä erilaiselta kuin aikaisemmin. Se on jotenkin tyynempi. Johtuneeko kokemus Mami Watan voimasta?
Vai johtuneeko ehkä siitä, että itse olen tyynempi ja rauhallisempi?
Kävelyrytminikin on hidastunut Afrikan viikkojeni aikana. Verkkaisesti aistin ympäristöäni ja lukuisia Beninin paradokseja, kuten joka puolella näkyvää köyhyyttä, joka ei kuitenkaan ilmene toivottomuutena.
Suomalainen K. asuu Grand Popossa useita kuukausia vuodessa. Hänellä on vuosien kokemus tästä maasta. Hän sanoi, että ihmiset täällä ovat erittäin mukavia ja ystävällisiä, mutta äärimmäisen epäluotettavia.
Osakseni on tullut vain ystävällisyyttä. Koska olen JOVO (vieras valkoinen), kuulun superior-luokkaan siinä mielessä, että saan yleensä hyvää, rahalla hankittavaa palvelua. Pikku puodeissa (isoja marketteja ei Grand Popossa ole), tien varsien myyntipisteissä ja ravintoloissa olen hyvin tervetullut vieras, jovo.
Myyntipiste.
Kauppa kulkee näpsäkästi myös pään päällä.
Pääsen edullisesti liikkumaan puskataksilla (virallisia taksimerkein varustettuja autoja ei ole) lähikaupunkeihin ja mopotaksilla kyliin, joissa järjestetään esimerkiksi voodoo-seremonioita.
Mopokuskit bensa-asemalla. Pulloissa ei ole omenamehua, vaan bensiiniä.
Suhteet paikallisiin. vaikka ovat hyviäkin, eivät perustu tasa-arvoisuuteen. Opiskelijoiden, kirjoittajien, valokuvaajien, muusikoiden, tutkijoiden ja muiden suomalaisjovojen taloudellinen asema on euroissa mitattuna huikeasti parempi kuin kenen tahansa grandpopolaisen.
Ruokailu katukeittiössä maksaa alle euron, ravintolassa juomineen alle kympin, kaksi avocadoa + viisi banaani yhteensä 90 senttiä kotiin tuotuna, 50 kilometrin puskataksimatkan hinta on neuvottelukyvystä riippuen 2-8 euroa ja mopokyydin kylällä saa 40 sentillä.
Tavallisessa henkilöautossa voi olla kuljettajan lisäksi kuusi matkustajaa, etupenkillä kaksi ja takapenkillä neljä. Viimeksi lähikaupunkiin Ouidahiin ajaessamme meitä oli takapenkillä nainen kaksivuotiaan tyttärensä kanssa sekä kolme jovoa. Oli tiivis tunnelma.