Valegurun ja Deepak Chopran opetuksista

Dokumenttielokuvassa Kumare, intialaista syntyperää olevasta  amerikkalainen elokuvaohjaaja tekeytyi guruksi. Vasta näytelmänsä lopuksi ohjaaja-valeguru paljasti oppilailleen huijanneensa heitä. Elokuva esitettiin Docpoint-festivaalilla kolme vuotta sitten, ja eilisiltana televisiossa.

Ohjelman katsottuani jäin miettimään, onko viime viikolla Suomessa vieraillut Deepak Chopra guru. Hänkin on intialaistaustainen amerikkalainen. Lääkäri, filosofi ja kirjailija on julkaissut kymmeniä kirjoja, joilla on maailmassa kymmeniä miljoonia lukijoita. Hän on yksi maailman tunnetuimmista henkisistä opettajista, melkein yhtä kuuluisia kuin Dalai Lama.

Myös Kumare-dokumentin ohjaaja Vikram Gandhi oli henkisiä kursseja vetäessään ”opettaja”. Hän esitti rooliaan jopa niin hyvin, että alkoi lopulta itsekin uskoa opetuksiinsa eli siihen, että jokaisella ihmisellä on oma viisautensa – gurunsa – sisällään. Kun ihminen oikeasti suhtautuu itseensä ja muihin rakastavasti, rehellisesti ja myötätuntoisesti ja alkaa uskoa siihen, mitä tekee, tekemisestä tulee vaikuttavaa ja itselle tyydyttävää. Oma guru löytyy sisältä.

Dokumenttielokuvassa neljätoista ihmistä sitoutui valeguruksi naamioituneen Vikramin  koulutukseen. Kuulostaa hurjalta. Minusta heidän  kannattikin sitoutua, sillä Virkam-Kumaren opetuksen ydin oli, että ihminen voi mieltään positiivisesti käyttämällä onnellistuttaa elämäänsä. Hän voi luoda onneaan – riippumatta siitä, mikä on senhetkinen todellinen elämäntilanne. Tämän opetuksen valeguru välitti kuuntelemalla ihmisiä, asennoitumalla heihin myötätuntoisesti, käyttämällä keskittymistä ja hiljentymistä auttavia rituaaleja ja edistämällä ryhmän voiman välittymistä sen jäseniin.

Näinhän opetus parhaimmillaan toimii! Kumarena ihmisten kanssa toimiessaan Vikram kyllä puhui välillä sekavia ja monitulkintaisia juttuja, joita opetettavat kuuntelivat ihmeissään ja silmät ymmyrkäisinä. Kuitenkaan ritualistinen puhe ei peittänyt alleen ydinopetusta ja kannustavaa asennoitumista oppilaisiin. Juuri nämä tekivät Kumaresta oppilaiden silmissä arvostettavan, ei niinkään gurun kaapu, pitkät hiukset ja pitkä parta. Saattoi niillä toki ritualistista merkitystä olla.

Miksi tällainen valeguru-dokumentti tehtiin? Ehkä ohjaaja elokuvan avulla selvensi itselleen omia näkemyksiään maailmasta ja samalla tuli siinä valaisseeksi guru-ilmiötä laajemminkin. Henkisillä markkinoilla on kunnon ihmisten lisäksi myös helppoheikkejä, jotka myyvät vain henkisyyden ulkoisia tunnusmerkkejä, mutta joilla ei ole eväitä, taitoa, sydäntä eikä aina haluakaan syvällisesti auttaa muita ihmisiä.  Kumare auttoi, vaikka paljastikin lopulta, että oli vain tavallinen amerikkalainen, ei Intiasta saapunut guru.

Elokuvan taustalla saattoi olla ohjaajan oma kamppailu. Vikramia ärsytti nuoruudessaan se, että jooga, hindufilosofia ja muut itäiset katsannot alkoivat levitä USA:ssa samaan aikaan kuin mies itse koki jotenkin hämmentäväksi oman isoäidin monimuotoiset hindurituaalit. Poika itsenäistyi. Pinnallinen hurlumhei-guruliike ja isoäidin tyyni uskonnollisuus eivät oikein sopineet yhteen. Niin Vikram lähti kokeilemaan, voisiko kuka tahansa eli vaikkapa hän ryhtyä guruksi.

Dokumentin julkilausuttu ajatus oli paljastaa, kuinka helposti ihmiset höynähtävät guru-uskoon eli seuraamaan jotakin uskonnollista johtajaa.

Ohjelman henkilöt todella seurasivat ”gurua”. Mutta olivatko he höynäytettäviä? Miksi he osallistuivat opetukseen? Typeryyttäänkö?

Intiassa ja lännessäkin toimii tällä alalla paljon huijareita ja oman edun tavoittelijoita, narsistisesti häiriintyneitä ihmisiä, jotka kokevat tyydytystä ”oppilaidensa” ihailusta. Jos Kumare halusi paljastaa tällaisen pelin, siinä hän onnistui vain osittain. Nimittäin hänen omat opetuksensahan olivat hyviä, rehellisiä ja aitoja! Mitä paljastamista niissä oli?

Ihmiset tulivat hänen luokseen, koska tunsivat ja kokivat saavansa henkilökohtaiseen kehitykseensä ja omaan vahvistumiseensa apua. Sitä Kumare antoi myötätuntoisesti ja lämpimästi. Oppilaat vahvistuivat ja onnellistuivat. Todistuksena tästä on se, että kymmenen neljästätoista oppilaasta piti yhteyttä Vikramiin senkin jälkeen, kun hänen todellinen sosiaalinen persoonansa oli paljastunut. Ohjelmassa ei kerrottu, loukkasiko juonen paljastuminen verisesti niitä neljää, jotka eivät myöhemmin enää olleet hänen yhteydessä. Enemmistö osallistujista tajusi, että he olivat saaneet kursseilla hyviä oivalluksia ja että Vikramista huokui hyvää enemmän kuin huijausta (jonka hän teki saadakseen aineksia elokuvaansa!).

On tietysti eettisesti arveluttavaa olla kertomatta osallistujille asioiden todellista laitaa. Toisaalta, jos ihmisiä kohdellaan hyvin ja rakastavasti,  mitä väliä sillä on missä muodossa viisaus välittyy – gurun kaavun, Jeesuksen opetuksen, filosofian kirjoijen vai kaverien kanssa keskustelun välityksellä? ”Sama kai se on, mistä tuutista se mesitsi tulee”, kuten Oiva Lohtander sanoi monta vuotta sitten Jari Halosen elokuvassa Joulubileet (hulvaton satiiri), kun vessan pöntöstä alkoi kantautua ”pyhää sanomaa”.

Kaiken kaikkiaan kannatan valeguru Kumaren sanomaa: Rakasta ja arvosta itseäsi. Sitä kautta syntyy myötätuntoa maailmaa ja kärsiviä kohtaan ja myös muiden auttamisen halu. Toimi, älä vain mieti ja suunnittele. Ajattele positiivisesti aina kun voit. Ole avoin muille ihmisille.

Näitä opettelen minäkin. Omassa pikkuruisessa, mutta samalla laajakankaan kokoisessa näytelmässäni olen ymmärtänyt, kuinka helppoa on puhua, kirjoittaa ja teoretisoida ja kuinka vaikeaa on toimia käytännössä ja ryhtyä omaksi gurukseen.

Deepakin opetukset

Deepak Chopra opettaa aivan samoja asioita kuin dokumenttielokuvan valegurukin. Onnellisuus, yksinkertaisista asioista nauttiminen ja myötätunto ovat Deepakin ydinsanomaa. Lisäksi hän välittää ei-materialistista maaimankuvaa. Sen mukaan maailmankaikkeuden perustava elementti on henki ja tietoisuus.

Chopra

Monistisen eli ykseysajatteluun nojaavassa maailmankuvassa kaikkeuden osilla, kuten luonnolla ja jopa kaikilla hiukkasilla katsotaan olevan tietoisuus, tosin erilainen kuin ihmisen tietoisuus on. Tämä sotii läntistä tieteellistä materialismia vastaan ja siksi Chopralla on tiedepiireissä paljon kritisoijia ja vastustajia.

Viime perjantaina Chopra puhui tietoisuuden tutkimuksen konferenssissa Toward a Science of Consciousnes 2015 Helsingin yliopistossa. Hän totesi, että tietoisen universumin mahdollisuus kiusaa kosmologeja, jotka pitävät kaikkeuden jakautumista mieleen ja aineeseen epätyydyttävänä.

Materialistisen ajattelun mukaan kaiken perusta on aine, joka alkuräjähdyksen jälkeen evoluution myötä kehkeytyi nykyisenlaiseksi elämäksi. Chopran mukaan tämä usko on johtanut vääristyneeseen ja puutteelliseen ymmärrykseen itsestämme ja paikastamme maailmassa.

– Jos kaikkeuden uskotaan olevan monistinen (ei-dualistinen) – käsitys, jonka jakavat myös fyysikot Max Planck ja Ervin Schrödinger – niin  ”mieli ensin” -lähestymistapa ratkaisee maailman monimutkaisuuden ongelman paremmin kuin nykyisin vallitseva ”aine ensin” -kosmologinen ajattelu, Chopra sanoi.

– Vaikka tiede on huimasti lisännyt tietoamme tietoisuuden tilojen ja aivojen tilojen välisistä suhteista ja selvittänyt hiukkasfysiikan tutkimuksin pienen pienien aineen yksiköiden roolia universumissa, todellisuuden luonne on jäänyt selvittämättä.

Tiede ei voikaan empiirisesti todistaa, onko maailmankaikkeus perimmältään ainetta vai henkeä/tietoisuutta. Se jää uskon asiaksi.

Chopra esitteli tietoisuutta koskevat teesinsä, joista perustavanlaatuisin on, että kaikkeus sinällään on tietoisuutta. Kaikki universumissa on siis tietoisuutta ja sen muunnelmia. Se on luovaa, dynaamista ja se saa eri tietoisuuden tasoilla erilaisia muotoja, muun muassa materiaalisia ja fyysisiä.

Konferenssi koostui sadoista luennoista, sessioista ja work shopeista. Samassa East vs. West on the Hard Problem -sessiossa Chopran kanssa esiintyi myös tunnettu materialistisen maailmankuvan edustaja Susan Blackmore, joka puhui ruumiista poistumiskokemuksista ja perusteli, että ilmiö on vain illuusio, mielen tuote eikä todellinen asia. Blackmore on materialistina sitä mieltä, että tietoisuus kaiken kaikkiaan on illuusiota suhteessa todella olemassa olevaan materiaaliseen maailmaan.

Tässä linkki konferenssissa esiintyjien haastatteluihin. Videolla on muun muassa Susan Blackmoren ja Deepak Chopran haastattelut TSC 2015 Helsinki. Konferenssin sivuilla on muitakin videoklippejä ja aineistoja.

Tietoisuus-konferenssin 8.-13.6.2015 osallistujia Helsingin yliopiston juhlasalissa.

Tietoisuus-konferenssin 8.-13.6.2015 osallistujia Helsingin yliopiston juhlasalissa.

One thought on “Valegurun ja Deepak Chopran opetuksista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s