Selviytymisstrategioita syöpään, nr. 10

Kati kirjoittaa blogissaan lämpimästi ja koskettavasti ihmisenä olemisesta, sairastumisesta ja itsensä hoitamisesta.

Anna ja hänen ystävänsä

Ajatuksia rakkaudesta

Istun  täällä Haartmanin sairaalassa, en melanooman ja pikkuvarpaani amputaation takia. Sen lisäksi sain munuaisaltaan tulehduksen melanoomakaupan päälle.   Pari päivää on ollut huono ruokahalu, ja viime yönä nousi korkea kuume.   Tänään täällä sairaalassa tein joitakin joogavenytyksiä. Ja KÄVELIN pari sataa metriä Meilahden päärakennuksen kahvilaan. Kävely tuntui sujuvan suurin piirtein normaalisti. Ilman pikkuvarvasta!

Mikäs täällä Haartmanin sairaalassa on ollessa.  Saa valittaa kaikki vaivansa, ja niihin suhtaudutaan vakavasti. Monet haukkuvat sairaaloiden palveluita, mutta meikäläinen on saanut kohdata täällä vain mukavia asiansa tuntevia lääkäreita ja empaattisia hoitajia. Toistaiseksi kokemukseni ovat olleet jälleen vain myönteisiä. Ehkä roolini potilaana saattaa olla erilainen, kun olen itsekin terveydenhuollon ammattilainen.   Toki sen huomaan, että hoito on melkoisen koululääketieteellistä ja hoidoissa keskitytään ensisijaisesti lääkkeisiin ja teknisiin apuvälineisiin. Mutta se perustarkoitus sairaaloilla vielä kai tänä päivänä onkin: tarjota parasta länsimaista lääketiedettä ratkaisuksi terveysongelmiin.

Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa saamme nähdä enemmän näitä integratiivisen lääketieteen klinikoita, joissa eri lääketieteen…

View original post 1 272 more words

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s