Meri myrskysi läpi tuskan aavikon. Siitä syntyi tuuli – lempeä ja voimakas.
Aikoinaan opetettiin, että pitää oppia hallitsemaan tunteitaan, että niitä on kontrolloitava selviytyäkseen elämässä.
Syvällä sisimmässäni vastustin ajatusta ja tuumasin: ”Jos ei ole vauhtia, tapahtumaa ja tunteiden paloa, elämä muuttuu tasapaksuksi. Siitä puuttuu ilo”.
Olen joutunut luopumaan, tai oikeastaan saanut mahdollisuuden luopua, sekä oppimastani että sen vastustamisesta.
Havahduin.
Tajusin, että tunteet ovat kuin tuuli. Ne menevät minne tahtovat. Monsuuni, puhuri, myrsky tai leppeä viri ovat samaa liikettä. Vauhti vain on eri. Länsituuli, itätuuli, kaikkien ilmansuuntien viimat tuivertavat yhteisessä tilassa, ilmassa.
Tunteet tietoisuuden avaralla taivaalla eivät vie minua mukanaan, kun pidän jalat tanakasti maassa. Pää voi leijua ilmavasti pilvissäkin, mutta maan imun pitää tuntua.
Minussa on maailman tuulet. Meissä kaikissa on. Niitä ei kannata vastustaa, mutta ei myöskään heittäytyä niiden riepoteltavaksi.
Voin itse päättää, miten tunteisiini suhtaudun. Sitä ennen on kuitenkin ymmärrettävä pari asiaa. Ensiksi, että tunteita on paljon ja monenlaisia. On iloa, tyyneyttä, vihaa, apeutta jne. Toiseksi, että ne on otettava avoimesti vastaan.
Astun siis rohkeasti todellisuuteen, vaikka aluksi kyllä pelottaa mennä itseensä. Joudun kohtaamaan mörköni ja taakkani, oman pikkusieluisuuteni, kateuteni, suruni ja ahdistukseni. Ei oikein huvittaisi. Olisi mukavampaa seurustella vain kivojen fiilisten ja hyvien ominaisuuksien kanssa. Mutta kaikenlaiset tuulet on tunnettava, jotta voin heittää repustani pois itse kehittelemäni taakat, joita en tarvitse. Auttaa, kun opin yksinkertaisesti vain havainnoimaan eilaisia tuulia, vaihtuvia tunnetiloja. Minun ei aina tarvitse analysoida syvällisesti tuulen suuntia tai tunteitteni syitä.
Pala palalta kevennän reppuani. Painavat tuulimittarit lentävät ulos. Siinä menevät myös ennakkoluuloni. Todellisuuden näkeminen aitona juuri nyt, tällä hetkellä, asettaa riittävästi haastetta, joten ei tarvitse luulla ennakkoon. Pitää vain katsoa suoraan, rehellisesti ja peittelemättä -neutraalisti ja ilman arvostelua.
Tarkasti ja tuomitsematta näkeminen kasvattaa viisautta, vähentää ankaruutta ja lisää lempeyttä. Sekä itseä että muita kohtaan.
On tärkeää, että annan tuulten ja tuiskujen tulla. Yhtä tärkeää on, että annan niitteen myös mennä menojaan. Ei minun tarvitse jäädä niitä kaipaamaan tai murehtimaan.
Joka ainoa aamu olen vapaa valitsemaan kulkusuuntani – tuulista riippumatta. Valinta on aika helppoa, kun elän juurevasti, mutta ilmavasti. Silloin maailman tuulet eivät kaada, vaan pysyn pystyssä pyörremyrskyssäkin. Muutun joustavaksi, lempeäksi ja voimakkaaksi.
Lennän tuulten mukana, mutta jalat seisovat vahvasti maan kamaralla. Olen maalintu.
Joutsenet nousevat lentoon usvaiselta lahdelta.