Sauna lämpiää.
Suomalaista saunaa ei voita mikään. Jos pää höyryää saunaan mennessä, niin pois tullessa höyryää iho ja pää on tyyni.
Sellainen on suomalainen meditaatiokeskus, rauhoittava ja parantava, jokaiselle niin tuttu ja läheinen.
Lisään pesään puita. Pian löylyt ovat valmiina sulattamaan ihmisen kokoisia taakkoja ja huolia.
Tuikkaan tipan vettä kiukaalle. Kuuluu pieni tissahdus. Heitän vähän enemmän. Suhahtaa somasti. Kiuas työntää niksuttavia ja naksuttavia ääniä, tuli horisee omaa taustasävelmäänsä ja jokunen kiuaskivi paukkuu.
Sinfoninen tuli.
Heitän toisen kauhallisen ja siitä alkaa sinfonia, todellinen soitanta. Musiikki pauhaa eri sävelkorkeuksissa ja selvästi kuultavina melodioina. Laulan hiukan mukana. En paljoa, koska lapsena opetettiin, että saunassa ja ruokapöydässä ei saa laulaa. Edellisessä menee ääni ja jälkimmäisessä kukaan ei jaksa kuunnella.
Pienikin laulu piristää.
Kuuntelen. Kiukaaseen on kätkettynä jopa bassot. Ne pompottavat – bum-bum. Puiden rätinä ja kiuaskivien viulumainen vingutus säestävät taustalla. Rummut pärisevät ja vispilä sutii omaa, epäsymmetristä tahtiaan kiukaassa.
Kehoni rentoutuu ja pehmenee. Hymyilyttää tämä saunasinfonia. Naurattaa myös itse ja intensiivinen musiikin kuunteluni lauteilla.
Annan tilanteen olla juuri niin huvittava kuin se haluaa olla ja nautin löylymusiikista.
Muistan, että P & K:lla on stereot saunassa. He nauttivat siitä, että kuulevat suosikkikappaleitaan kylpiessään.
Tänne ei ole teknis-taloudellisista syistä mahdollista asentaa kaiuttimia. Siispä luotan luonnon säveliin. Kiuas ei edusta uusinta äänitekniikkaa, mutta ajaa se oman asiansa. Ainakin se virittää musiikillista mielikuvitustani.
Sitä paitsi musiikkinautinto ja saunaterapia yhdistyvät tässä hetkessä.
Ihan tavallisen näköinen tämä on, mutta soittaa sinfoniaa.
Viime viikonloppuna shamanismin peruskurssilla isompi rumpuni alkoi myös soittaa melodiaa. Nouseva ja laskeva äänen ujellus yhdessä rummun monotonisen jytkeen kanssa loi erikoisen, jopa myyttisen äänimaiseman. Sen saattelemana kurssilaiset siirtyivät pehmeästi shamanistiseen, yliseksi kutsuttuun tietoisuuden tilaan, josta he toivat matkamuistoja eli mielellisiä elämyksiä. Ne voivat avartaa tavanomaista tietoisuutta ja rikastuttaa arkielämää. Tarvitsee vain olla avoin alitajuntansa viesteille.
Rummuttaessani pohdiskelin, että luonkohan nyt vain omassa päässäni rummusta lähteviä säveliä. En luonut, sillä muutama kurssilainenkin kuuli ne.
Rummun melodisuus on toki helppo ymmärtää, onhan kysessä soitin.
Mutta että vanha kiuaskin soittaa… Uskottava on, kun itse kuulee.