Yritys.
Laki on niin kuin se luetaan ja tutkimus niin kuin se tulkitaan.
Kaksi täydentävien hoitojen käyttäjiä koskevaa tutkimusta antavat aivan erilaisen kuvan siitä, miksi näitä epävirallisia hoitomuotoja käytetään. Nehän ovat hyvin suosittuja sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Käyttäjien määrä vaihtelee maittain 30 – 60 %. Minäkin käytän niitä silloin tällöin, kuten noin joka kolmas suomalainen.
Ensimmäisen esimerkkitutkimuksen mukaan suomalaiset aikuiset, jotka uskovat vaihtoehtohoitoihin (=täydentäviin hoitoihin) ovat muita taipuvaisempia luottamaan intuitioon analyyttisen ajattelun sijaan. Lisäksi heidän ajattelussaan on ydintiedon sekaannus, mikä ilmenee kategoriavirheenä (=sotketaan asioita keskenään). Kyselytutkimus tehtiin 1092 satunnaisesti valitulle suomalaiselle aikuiselle.
Tällaisia tuloksia sai psykologian tutkija ja dosentti Marjaana Lindeman (2011). Tuloksista hän päättelee, että jos totuus-valhe –ongelmia ratkaistaan intuition avulla ilman tietoista loogista päättelyä, intuitio voi vääristää maallikoiden arviointia ja johtaa siten harhaan. Intuitiiviseen ajatteluun, joka on ihmisen kehityksessä varhaisempaa kuin looginen päättely, voi Lindemanin mukaan liittyä kategoriavirhe eli esimerkiksi se, että biologiset ja mentaaliset ominaisuudet sekoitetaan keskenään (esim. että parantava energia siirtyy mielen kautta). Tämä vaara koskee juuri täydentäviä hoitoja (Lindeman 2011).
Toisessa, meta-etnografisessa tutkimuksessa (Franzel ym. 2013) selvitettiin 30 eri tutkimuksen tuloksia analysoimalla, miten ihmiset perustelevat täydentävien hoitojen käyttöään. Tutkimuksen näkökulma oli yksilöllinen/henkilökohtainen lääketiede. Tällä viitataan nykyisen geenitutkimuksen aikakaudella yleensä ihmisen molekyylibiologisiin erityispiirteisiin, kuten biomarkkereihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos puhuu yksilöllisestä lääketieteestä ja Tekes henkilökohtaisesta lääketieteestä.
Franzelin ym (2013) meta-analyysissa tarkasteltiin yksilöllisen lääketieteen ilmiötä potilaan näkökulmasta. Aikasempien tutkimusten perustella tiedetään, että potilaat odottavat yksilöllistä hoitosuhdetta ja henkilökohtaista lääkärin ja potilaan välistä interaktiota. Tiedetään myös, että näitä he saavat juuri täydentävistä hoidoista. Siksi analyysin kohteeksi valikoituivat täydentävien hoitojen käyttöä koskevat tutkimukset. Tulosten mukaan potilaiden käsitykset poikkeavat vallitsevasta geneettisen lääketieteen ”yksilöllisyyden” ideasta, jossa ei oteta lainkaan huomioon potilaan tarpeita.
Kuvio: Potilaiden tulkinnat ja odotukset yksilöllisestä/henkilökohtaisesta lääketieteestä. Lähde: Franzel ym. 2013.
Kuviossa (ylhäältä oikealle) näkyy, mitä asioita potilaat pitivät tärkeinä: Henkilökohtaiseen kasvuun (personal growth)kuuluvat emotionaalinen sairauden käsittely, elämänkulun ja sairaushistorian arviointi, yhteyksien ymmärtäminen sairauden eri puolien välillä ja transformaatio eli henkilökohtainen muutos. Holismi (holism) eli kokonaisvaltaisuus tarkoittaa ihmisen kunnioittamista kokonaisena, ei vain sairaana kätenä, verisuonina tai mielenä. Itse-aktivointi (self-activation) on itsemääräämisoikeutta ja potilaan omien parantavien voimien tukemista Hyvinvoinnilla (well-being)viitataan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Integroitu hoito (integrative care) on yksilöllisesti räätälöityä hoitoa sekä perinteisten että täydentävien hoitojen yhdistämistä. Allianssi (alliance)hoitavan henkilön kanssa tarkoittaa riittävän ajan antamista potilaalle ja vastavuoroista hoitosuhdetta.
Tutkijat tulkitsevat, että tällainen humanistinen individualisaation käsitteistö olisi hyvä ottaa mukaan yksilöllisen lääketieteen ajatteluun, joka nyt nojautuu puhtaasti biologis-kemialliseen malliin. (Franzel ym 2013)
Mitä tutkimukset kertovat tukiojoiden suhtautumisesta?
Lindeman (2011) tulkitsee tuloksiaan niin, että täydentävien hoitojen käyttöön liittyy irrationaalisia syitä, intuitiota ja paranormaaleja uskomuksia. Näin ne sijoittuvat totuus – valhe –akselilla valheen puolelle ja voivat siksi johtaa ihmisiä harhaan. Ne näyttäytyvät uhkana ja vaarana terveyspalveluiden käyttäjille. (En kuitenkaan ole kokenut niitä uhkana enkä vaarana, vaan päinvastoin tukena ja vahvistuksena terveyteni puolesta. Onko minua siis johdettu harhaan?)
Franzelin ym (2013) päätelmät taas painottavat täydentävien hoitojen positiivisia puolia, joista valtavirta-lääketieteen olisi syytä ottaa oppia. Ne näyttäytyvät mahdollisuutena, kehityksenä ja terveydenhuollon omanatuntona. (Näin minustakin tuntuu.)
Kovin eri tavoin voidaan tutkimuksissa tulkita sama ilmiö. Kysymyksenasettelu, tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät nimittäin vaikuttavat tulosten tulkintaan. Ihmistieteissä totuus-valhe -akseli on suhteellinen ja muuttuva.
Kirjoitukset
Lindeman M 2011. Biases in intuitive reasoning and belief in complementary and alternative medicine. Psychology and Health 26 (3): 371-382.
Franzel B, Schwiegershausen M, Heusser P and Berger B 2013 Individualised medicine from the perspectives of patients using complementary therapies: a meta-ethnography approach BMC Complementary and Alternative Medicine 2013, 13:124. http://www.biomedcentral.com/1472-6882/13/124
