Patvinsuo edistää terveyttä

Suo. Mystinen, vaarallinen, jännittävä vai terveellinen? Kaikkea. Kalevalassa Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon.

Heinäkuussa media kertoi, kuinka muuan nainen oli eksynyt lakkojen keräysmatkallaan Torronsuon kansallispuistossa. Neljän päivän kuluttua etsintäpartio onneksi löysi naisen, väsyneen, mutta hengissä.

Suopotkupallon MM-kisat, jotka järjestettiin tänäkin kesänä Hyrynsalmella Kainuussa, ovat tosisuomalainen erikoisuus.

Mutta että suo olisi vielä terveellinenkin?

Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa suomaisemasta henkii ystävällisyyttä, jossa on hyvä liikkua aistit avoinna, mutta jalat tarkkaavaisina. Pitkospuulta horjahtaminen ei syökse suonsilmään, mutta voi kastella kengät. Tämän suon lempeys syntyy sitä, että siellä on selkeästi merkityt reitit ja hyvin hoidetut pitkospuut.

Ystävällisyys ja lempeys edistävät terveyttä.

Tästä on jopa tutkimusnäyttöä, joskaan ei suota, vaan ihmissuhteita koksevaa. Auttajan arvostava ja lämmin suhtautuminen potilaaseen edistää paranemista enemmän kuin kliinisen viileä asennoituminen. Ihmisen hoitamisessa tarvitaan teknisen tietämyksen lisäksi myös tunnetta, mikä on huomattavan aliarvostettu nykyisessä sairauden ja terveyden hoidossa.

Suomaisemassa sitä on. Aistin sen tervehdyttävän voiman.

Patvinsuon Lakkapolun kierrettyäni aukiolla odottaa nuori mies ja pyytää tutkimushaastatteluun. Hän esitää kysymyksiä käynnin syistä ja luontokokemuksista. Hän tiedustelee myös, miten vaellus on vaikuttanut terveyteeni. Onko vaikuttanut ”erittäin paljon, paljon, ei osaa sanoa, vähän, ei olleenkaan”?

Huh. Eihän tuollaiseen voi vastata. Yksittäisellä suokävelyllä kokemiani tunnelmia ja mielen & kehon liikkeitä voin arvioida eri asteikoilla, mutta kokonaisvaltaiset terveysvaikutukset havaitsen vasta pitkän ajan kuluessa ja harrastettuani ”luontoa” pidemmän aikaa. Hienoa joka tapauksessa, että asiaa selvitetään.

Sitten nuori mies kehottaa määrittelemään Patvinsuolla käynnin arvon  euroissa verrattuna esimerkiksi hieronnan tai kylpyläkäynnin hintaan. Voi hyvät hyssyrät. Miten sitä nyt luonnon parantavaa voimaa voisi rahassa arvioida?  Laitan lomakkeeseen 200 €. Iso summa, mutta iso on suon tuoma ilmainen ilokin!

Tutkimuksia luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on tehty aiemminkin. Tiedetään esimerkiksi, että ihminen palautuu henkisestä ja fyysisestä kuormituksesta paremmin luontoympäristössä kuin rakennetussa ympäristössä.

Tuloksia tervehdyttävistä vaikutuksista ei valitettavasti  ole sovellettu hoitokäytäntöihin. Edelleen masentuneita lääkitään pillereillä (ehkä usein ylilääkitäänkin) sen sijaan että kuntoutettaisiin luonnon avulla. Psykoterapia toteutetaan sälekaihtimilla suljettujen ikkunoiden takana, vaikka keskustelu metsäkävelyn yhteydessä saattaisi olla sekä terapeutille että asiakkaalle terveellisempää.

Tietysti tämä vaatii nykyisten terapiakäytäntöjen uudelleen järjestelyä. Parantamisen lisäresurssi, luonto, olisi kuitenkin saatava mukaan ihmisten hyödyksi ja iloksi muutoinkin kuin kansallispuistoja ylläpitämällä. Puistot ovat joka tapauksessa erinomainen asia.

Tutkija Kirsi Salonen kirjoittaa parhaillaan väitöskirjaa luonnon hyvinvointivaikutuksista. Aamulehden kirjoituksessaan (21.7. 203) hän muistuttaa siitä, että luonnon läheisyydessä sijaitsevat kyläkoulut esimerkiksi ovat “terveellisempiä” kuin kaupunkien suuret oppilaskompleksit.  Kirsi on valinnut tärkeän tutkimusaiheen. Onnea matkaan!

Artikkeli
Salonen Kirsi. 2013. Kyläkoulu, yhteisöllisesti lähellä luontoa. Aamulehti 21.7.2013.