Viileä ja avara aamu.
Käsittämättömän avaria. Herätessä, valon sujahtaessa verhojen välistä, tuntuu kuin eläisin läpi kaikkia maailmankaikkeuden ihmeitä. Hetkessä tajuan, joskin utuisesti, elämän pohjattoman rikkauden. Ja rakkauden.
Leijun kuin höyhen kuohuvilla meren aalloilla. Viiletän siellä vaahtopäiden joukossa, enkä uppoa vaikka vauhti on tosi kova.
Juhlin kallisarvoisena helmenä olemassaoloani.
Heräämisen herkkyys katoaa vähin erin aamutoimien, suihkun ja aamiaisen myötä. Muutun jälleen tavalliseksi. Luuksi, lihaksi ja ihoksi, vajavaiseksi, arkisia huolia pohdiskelevaksi tyypiksi, joka unohtaa olevansa helmi maailmankaikkeudessa.
Mutta ennen tavallistumista tunne-energia, mielikuvat ja mielenmaisemat virtaavat sielussa, aivoissa, sydämessä ja kehossa vapaasti. Elämä keventyy ja tarjoaa miljoonia valoisia vaihtoehtoja tulkita todellisuuttani. Ei tarvitse rajoittua vain yhteen totunnaiseen ratkaisuun.
Se on ulve
Kaikki on mahdollista ihmeellisessä, kirkasmielisessä ulve-tilassa. En siis elä vain unta tai valvetta, vaan minulla on myös ulve eli Uni+vaLVE, eräänlainen rajamaasto. Ulveeni on levollinen, mutta luova olotila, shamanistisen tietoisuuden hetki. Silloin alitajunnan piilosta saattaa kummuta kuin itsestään vaihtoehtoja pattitilanteeseen, jonka jo luulin jäävän ratkaisemattomaksi.
Ulve-maailma on yhtä monipuolista ja vaihtelevaa kuin unetkin. Vaikka en nuku, vaan olen valveilla. Joskus lennän korkealla ja kovaa, toisinaan taas hiivin hissukseen jossain laaksossa. Saatan mennä läpi mutkittelevien maisemien tai pysyä paikallani katselemassa tapahtumia. Voin nähdä, kuulla ja kokea asioita, jotka arkitajunnassa ovat mahdottomia.
Mieli liikehtii ihmeellisesti. Näin käy avarina aamuina. Sellaisena päivä nousi tänään. Jalo ja utuinen herääminen!
Sydän lähettää Sinulle kauniita aamuja, elämäntäyteisiä päiviä, rauhaisia iltoja ja virkistäviä unten maita ottaaksesi vastaan taas uuden päivän.
Kultasydän. Maija Pykkönen.