Viileä ja avara aamu. Käsittämättömän avaria. Herätessä, valon sujahtaessa verhojen välistä, tuntuu kuin eläisin läpi kaikkia maailmankaikkeuden ihmeitä. Hetkessä tajuan, joskin utuisesti, elämän pohjattoman rikkauden. Ja rakkauden. Leijun kuin höyhen kuohuvilla meren aalloilla. Viiletän siellä vaahtopäiden joukossa, enkä uppoa vaikka vauhti on tosi kova. Juhlin kallisarvoisena helmenä olemassaoloani. Heräämisen herkkyys katoaa vähin erin aamutoimien,…