Suomalainen ruisleipä.
Yksilöllisyys on syömisessä valttia, vaikka terveellisen ruuan perusperiaatteet sopivatkin kaikille. Tämän ihmiset ovat tienneet jo kauan siten omasta kokemuksestaan. Nyt sen sanoo ravitsemusterapeutti.
Ennen piti mennä munalla töihin ja syödä viisi ruisleipäviipaletta päivässä. Sitten kananmunat, perunat ja hiilarit julistettiiin pannaan ja piti pärjätä ilman munaa ja ruista. Nyt ne on taas päästetty pois pannasta.
Suomalaisia perunoita.
Kun ruokaa, monipuolista, moniväristä ja monikalorista on kaupoissa tarjolla enemmän kuin yllin kyllin, joskus tuntuu, että ei jaksaisi koko ajan valita. Ehkä joillekin on helppoa valita terveellisen ja maukkaan aterian ainekset. Useimmat joutuvat miettimään aika paljon ja lopulta kuitenkin ostavat vähän mitä sattuu.
Lasillinen suomalaista maitoa.
Marja Ruuti muistuttaa ruokakirjassaan, että vaikka tarjolla on esimerkiksi meijerituotteissa satoja tuotenimikkeitä, saattaa unohtua, että ruuanlaitossa tavalliset maito, kerma, piimä, voi, viili ja jugurtti ovat ne perustuotteet, joita itse maustelemalla pääsee aika pitkälle.
Ruutin kirjan hyvä puoli on siinä, että se tähdentää yksinkertaisuutta. “Syöminen hengästyttää”, hän toteaa. Yksinkertainen, laadukkaista aineksista valmistettu ruoka on ravinteikasta ja maittavaa.
Kun sitä syödään hyvällä mielellä ja ehkä vielä hyvässä seurassa, se on terveellstä. Siitä tulee pyhää ja yksinkertaista.
-Tyytyväisenä ja iloisena syöty pulla on terveellisempi kuin kireällä mielellä mutusteltu serkku, kirjoittaja toteaa. Tällainen ravitsemuasiantuntijan lausuma on kuin taivaan lahja tavalliselle ruuanlaittajalle, joka ei ole mikään gourmet-kokki. Se päästä pahasta. Turhasta monimutkaisuudesta ja kalorien laskemisen piinasta.
Suomalaisia mustikoita.
Jokainen tietää, että jos syö enemmän kuin tienaa, siitä ennen pitkää tulee loppu rahojen loputtua, ja jos syö kaloreita enemmän kuin niitä kuluttaa, väistämättä lihoo. Juju onkin siinä, että ihmiset kuluttavat niitä eri tavalla. On hyvä tuntea omat mieltymyksensä ja tapansa tässäkin asiassa.
Ravintolisien käyttöön on suomalaisessa terveydenhullossa perinteisesti suhtauduttu kielteisesti, toisin kuin lääkkeisiin. Tämä johtuu siitä, että ravintolisien hyödyistä on hyvin vähän tutkimustietoa.
Terve ihminen ei niitä ehkä tarvitakaan (paitsi d-vitamiinia), jos hän syö monipuolisesti, hyvistä raaka-aineista valmistettua, teollisesti prosessoimatonta ruokaa. Mutta on kuitenkin huomattava, että ravintolisistä ei ole vielä ehtinyt kertyä tieteellistä tai kokemuksellistakaan tietoa kovin paljon.
Vitamiinien ja hivenaineiden päivittäisestä popsimisesta on viime vuosina tullut trendikästä. Mutta niin on tullut käsikauppalääkkeiden syömisestäkin. Ennen vanhaan flunssaan otettiin kuumaa sipulimaitoa ja mustaviinimarjamehua. Nyt ei kai kukaan juo sipulimaitoa. Ja mustaviinimarjamehunkin suosio ja parantava voima taitaa piankin upota historian unholaan.
Joka tapauksessa syöminen on perimmältään yksinkertainen, pyhä ja iloinen asia.
Olen kiitollinen hyvästä ruuasta, jota saan joka päivä, jos niin haluan. Iloitsen suomalaisista peruselintarvikkeista.
Lemppariruokani on kaalikääryleet. Taitavat tosin alkujaan tulla Venäjältä, mutta ei se mitään. Hyviä ovat silti.
Kirja
Marja Ruuti 2012. Oikeaa ravintoa minulle. Gummeus. Porvooo.