Ikkuna iloon ja ihmeeseen

Uutuuskirjassaan Uralilainen ikkuna esseisti Ville Ropponen kertoo pienten kansojen osasta nykymaailmassa. Hän puhuu myös masennuksesta. Sekä omastaan että kansakuntien.

Terveellinen masennus vahvistaa.  Väite voi tuntua yliampuvalta ihmisestä joka parhaillaan käy läpi stressiä, uupumusta, tyhjyyden tunnetta tai elämäntuskaa. Moni masennusmyllystä selviytynyt kuitenkin  tunnistaa siinä jotakin itsestään.

Otsikon ikkuna-vertauksen otin Ropposen vastikään ilmestyneestä esikoisteoksesta. Siinä hän kysyy, olemmeko me suomalaiset  eurooppalaisia vai sittenkin uralilaisia. Ropponen, 35 v.,  on Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas 2012.

Ropponen kirjoittaa tutkimusmatkoistaan uralilaiskansojen seuduille ja  tarkastelee virkistävästi eurooppalaisuutta vähemmistöjen ja pienten kansojen ikkunaperspektiivistä. Uralilaisen kielikunnan yli 20 eri kieltä yhdistää kielisukulaisuus, toisin sanoen ne palautuvat yhteiseen uralilaiseen kantakieleen, joka on ollut olemassa 6000 vuotta sitten. Meillä on paljon yhteistä udmurttien, komilaisten, selkuppien ja mordvalaisten kanssa. Muistuu mieleen tarinatuokio mordvalaisen taksikuskin kanssa Moskovassa alkusksystä.  https://liinanblogi.wordpress.com/2012/09/05/punainen-tori/

Uralilaisia kieliä puhuvia kansoja.

Ostin Ropposen kirjan kiinnostuksestani Siperiaan.  Se vastasikin odotuksiani. Hän väittää, että uralilaisuus on suomalaisen kulttuurin piilevä, käyttämättä jäänyt mahdollisuus. Kiehtovaa!

Kun pääsin sivulle 156, suorastaan innostuin. Ropponen alkaa kertoa suomalais-ugrilaisten kansojen asemasta Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa.  Siitä, kuinka näillä kansoilla on enemmän masennusoireita kuin muilla.  Siitä, että masennuksessa ei ole kysymys ohimenevästä mielipahasta, vaan pitkäaikaisesta vireestä, joka voi kestää viikkoja, kuukausia, vuosia – tai kokonaisten kansojen kohdalla jopa vuosikymmeniä tai vuosisatoja.

Sitten hän kertoo omasta masennuksestaan, joka liittyi merkillisesti uralilaisiin kansoihin,  mutta ei tietenkään väitä että nämä olivat  sairastumisen syy.  ”Kenties samaistuin alitajuisesti uralilaisiin kansoihin, koska tunsin itseni poikkeavaksi”.  Vaihto-opiskelijana Tallinnassa  masennus alkoi kielettömyyden tunteesta, kun opiskelija ei enää pystynyt ajattelemaan tai ainakaan ilmaisemaan ajatuksiaan. ”Nimettöminä asiat tuntuivat latteilta ja oma minä lähes persoonattomalta.”

Shamanistista ilmausta käyttäen Ropposen ”sielu oli kateissa”.  Oireita olivat jyrkästi vaihtelevat mielialat, ahdistus, syyllisyydentunne, univaikeudet,  keskittymiskyvyn puute, psykosomaattiset kivut, väsymys ja itsetunnon romahdus.  Oli vastenmielistä olla oma itsensä ja outo haurauden tunne kummitteli mielessä.

Kansantautimme

Masennus  on Suomessa kansantauti.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan masennus on lisääntynyt.  Jotkut tosin väittävät, että se ei ole lisääntynyt, vaan nykyisin masentuneet tunnistetaan terveydenhuollossa  paremmin.  Aikaisemmin osa masennustapauksista olisi siis jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta.  Joka tapauksessa ongelma on nyt suurempi kuin koskaan.

Nykyisin sairautta hoidetaan pääasiassa lääkkeillä, vaikka parempia paranemistuloksia saataisiin psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmällä.  Kelan tilastojen mukaan vuonna 2011 kaikkiaan 502 233 henkilöä sai lääkekorvauksia masennuslääkkeistä ja keskushermostoa stimuloivista lääkkeistä.   Vuodesta 2004 lähtien sekä masennuslääkkeistä korvausta saaneiden että harkinnanvaraista psykoterapiaa saaneiden osuus on lisääntynyt joka vuosi.

Masennuslääkkeitä syövistä vain vajaa kymmenen prosenttia saa tai haluaa psykoterapiaa. Monesti lääkäri ei edes keskustele terapian mahdollisuudesta, koska Suomessa näkyy olevan vallalla pilleriusko.  Tuntuu epätodennäköiseltä, että puolella miljoonalla suomalaisella olisi masennus, joka todella tarvitsee lääkehoitoa.  Lämmin, myötätuntoinen ja  asiakkaan itsensä löytämiseen opastava ihminen olisi useimmille  masentuneille varmaankin moninkertaisesti pilleriä parempi vaihtoehto.  Se avaa  tien uudenlaiseen elämänsä tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen.

Vastarintamasennus

Ropponen ei kirjassaan kerro yksityiskohtaisesti, miten hän parantui masennuksestaan. Söikö lääkkeitä, kävikö psykoterapiassa tai turvautuiko täydentäviin hoitoihin.   Sen sijaan hän antaa tuoreen ja ajatuksia virittävän tulkinnan tästä kansansairaudesta: masennus on vastarintaa.

Ihmisten yhteisöissä hyväksytään tavallisesti vain kiltisti ja järkevästi käyttäytyvät ja poikkeavat syrjäytetään ja stigmatisoidaan. Psyykkisesti sairaat vertautuvat tavallaan melko helposti alkuperäsinkansoihin, päihdeongelmaisiin, vammaisiin ja muihin ”tuottamattomiin” olioihin, mukaan lukien eläimet.

Ja kuitenkin masennuksen voi nähdä myös vastarintana, kaikessa kivuliaisuudessaan ja haitallisuudessaan tavallaan terveenä kieltäytymisenä suostua sellaisen yhteiskunnan ja kulttuurin  vaatimuksiin, jotka aiheuttavat ahdistusta ja jotka tuntuvat pohjimmiltaan vääriltä.

Vertailua voidan jälleen tehdä uralilaisiin kansoihin. Kenties depression avulla uralilainen säilyttää mahdollisuuden  henkiseen itsenäisyyteen, sekä ei-venäläiseen että ei-eurooppalaiseen perinteen uusintamiseen?

Jotakin omaa

Vetäytymällä masennukseen ihminen tekee siis  jotakin omaa. Ei mene valtavirran, hallitsevan ajattelutavan kaavojen mukaan esimerkiksi talouskasvun kirittäjäksi.  Enemmistö tosin katsoo luuserin epäonnistuvan. Mitta  missä hän oikeastaan epäonnistuu? Alistumisessa, muistuttaa Ropponen.  Vähemmistökansoihin viitaten hän toteaa:  Ja kenties taantuminen masennukseen, päihteisiin ja itsetuhoon avaa reitin myös alitajuntaan, pakotien regressioon? Ihminen lakkaa pyrkimästä todellisuuden hallintaan ja hänestä tulee osa maailmaa.  Hän ikään kuin päästää erämaan itseensä, palaa valtakulttuurin määrittämän identiteetin tuolle puolen.

Ajatus on haastava ja herättää monta kysymystä. Mihin tällainen vastarinta johtaa? Olla osa maailmaa, omassa aarniometsässään, hallitsevan käden ulottumattomissa. Onkohan siellä yksinäistä, vaikka olisikin vapaata? Vai onko niin, että tällainen depressiota ”lääkkeenä” käyttäen saavutettu olotila on askel uudenlaiseen  maailmasuhteeseen, jossa vanha tulkinta itsestä  saa vaihtua ja oma toiminta suhteessa ympäristöönkin muuttuu.  Kysymys voi olla  tuskallisesta masennuksen kiirastulen läpi käyvästä vapautumisesta ja luovasta ongelmien kääntämisestä päälaelleen. Ihminen kuoriutuu munasta. Tuoreena tapauksena. Uudistuneena ihmisenä. Samana kuin ennen, mutta kuitenkin toisenlaisena.

Tähän viittaisi Ropposen maininta siitä, että depressiovastarinta voi jäädä passiiviseksi, elinikäiseksi jarruksi, kun taas aktiivinen vastarinta tukee minuuden vahvistamista ja omaehtoista ajattelua. Alkuperäiskansojen suhteen tämä on etnofuturismia, jota hän kirjassaan kuvaa.

Yksityisen ihmisen näkökulmasta se voisi olla ilon ja ihmeen ikkuna. Masentunut pudottaa pikku hiljaa liiat ympäristön paineet harteiltaan, ja alkaa tuntea omat tarpeensa, omat tunteensa ja oppii valitsemaan oikein.  Alkaa rakastaa ja arvostaa itseään. Katsoo maailmaa persoonallisesta ikkunastaan.

Tämä ikkuna on avoin meille kaikille.  Niin enemmän tai vähemmän masentuneille kuin ei-masentuneillekin. Ropposen kuten monien muidenkin esimerkki osoittaa, että masennuksesta, uupumuksesta ja väsymyksestä voi toipua. Toipumisen jälkeen tulee uudistunut olo.

Vihjeeksi ja ohjeeksi masentuneelle antaisin: Etsi ihmisiä, sinulle lempeitä ja ymmärtäväisiä. Etsi, kunnes löydät sopivan auttajan. Sellainen kyllä löytyy. Pyydä apua. Ihmiset eivät tiedä eivätkä osaa tarjota apua, jos et pyydä etkä ilmaise miltä tuntuu.  Puhu, kirjoita, maalaa, tanssi, tee käsilläsi, laula, näyttele tai lue….

Yritä jollakin tavalla ilmaista pahaa oloasi. Sillä tavoin se voi tulla ulos. Sillä tavoin vapaudut siitä  pikku hiljaa. Ja löydät ikioman itsesi. Näet vähitellen ilon ja ihmeen ikkunan edessäsi.

Sinä itse olet ihme. Ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Omaksi itsekseen tuleminen vapauttaa. Ja auttaa hyväksymään omaa mysteeriään  https://liinanblogi.com/2012/10/04/matkalla-minuun-omaksi-itseksi-tulemisen-mysteeri/

Kirja ja linkkejä

Ropponen V (2012) Uralilainen Ikkuna.  Savukeidas.  AS Pakett. Tallinna.

Kelan tilastoja:  http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/alias/kelasto_sislue#Sairastaminen

Terveyden ja hyvinvoinnn laitoksen tilastoja: http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu

Tietoa suomalais-ugrilaisista http://www.ugri.net/002/htm/index.htm

©Liina Keskimäki

3 thoughts on “Ikkuna iloon ja ihmeeseen

  1. Päivitysilmoitus: Arkangelin ikkunoita | liinanblogi

  2. Aivan niin, Susanna. Kiitos kommentista. Ikkuna-kirjoitustani on luettu todella paljon. Toivon, että sinun laillasi moni muukin saa siitä kannustusta. Pyydä kirjastoasi tilaamaan Ropposen kirja, jollei siellä vielä ole. Sehän on aika uusi. Tulenkantajat-kirjakauppa Tampereella ja sen nettikirjakauppa myyvät teosta.

    Sinä saat kyllä oman itsesi, rohkeutesi takaisin! Toinen hyvä, mutta ihan erilainen kuin Ropposen kirjoittama, on Marita Moringin Lupa omaan elämään, joka löytynee myös kirjastosta. Siitä kirjoitin äskettäin blogissa.

    Toivotan sinulle sydämestäni voimia, vahvistumista ja iloa. Ja luottamusta tulevaan.

    Masennus on usein uudenlaisen ja tuoreen elämisen rankkaa alkua. Kokemusta on myös itselläni.

    Lämpimin ajatuksin Liina.

  3. Linkki tähän blogiin tuli mutkien kautta, mutta tiesi maalinsa. Todella viisaita ja hyvää tekeviä ajatuksia. Olen masentunut, ja se johtuu ihan elämän kolhuista eikä ole hiipinyt sisäsyntyisesti sieluun. Näihin ajatuksiin voin nojata ja yrittää parantua ja saada rohkeutenikin (ehkä) takaisin.Ropposen kirja löytynee kirjastosta, jonne lähdenkin tästä tallustamaan. Hyvää jatkoa sinulle
    toivoo Susanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s