Siperia 1. päivä: Karjalan männyt vilahtelevat junan ikkunassa
Juna nytkähti liikkeelle Tampereen asemalta iltapäivällä. Vaihto Helsingissä Moskovan junaan neljän hengen hyttiin suomalaisten matkakumppaneiden kanssa.
Klassikko: Venäläinen teelasin pidike.
Junan venäläisessä tunnelmassa on edelleen jotakin samaa kuin siinä entisaikojen junassa, jossa teen painikkeeksi sai tilata vaunuemännältä juhlakeksejä ”Jubileinye”.
Tee ei kylläkään ole enää haudutettua, vaan tavallista pussiteetä. Keksit maistuvat samoilta kuin muinoin neuvostoaikaan.
Enää ei näe sanomalehteä avattavan ja taiteltavan liinaksi pöydälle, jolle kasattiin koko hytin nautittavaksi ruisleipää, kuivaa kalaa, suolakurkkuja ja rasvaista makkaraa kyytipoikanaan teetä ja votkaa. Eväät ovat monipuolistuneet. Ja tavat muuttuneet.
Keskustelemme hyttitovereiden kanssa Rosa Liksomin Hytti numero kuudesta (WSOY 2011). Yksi oli lukenut, mutta ei ollut jaksanut loppuun. Oli tylsä. Minusta sitä oli hyvä lukea. Kirjan tyttö matkusti 80-luvulla venäläisessä junassa, jossa oli samaa ilmapiiriä kuin tässäkin. Sänkyjen pehmentyminen ja kaluston uusiutuminen eivät ole kokonaan haihduttaneet entistä tunnelmaa. Venäjän junassa se on ihan omansa.
Juon teetä. Suomen ja Venäjän raja ylitetään. Kurkistelen ikkunasta Karjalan mäntyjä eikä päässäni ole yhtään ajatusta. Vain Siperian odotus. Seitsemän hengen+matkanjohtaja Sirpan muodostamasta ryhmästämme muutaman Siperia on jo kietonut pauloihinsa. He hakeutuvat sinne aina uudestaan.
Nyt päämääränä ovat eteläiset alueet, arot ja taiga sekä Sajanin vuoristomaisemat Krasnojarskin piirissä, Tuvan ja Hakasian tasavallassa.
Junassa vaihdan eurot rupliksi.
Yleinen, mutta väärä uskomus on, että Siperiassa on aina kylmää. Siellä on talvella kylmää, mutta kesällä voi olla erittäin lämmintä. Eteläisen Siperian vaihteleva mannerilmasto lämpöisine kesineen tarjoaa hyvät olosuhteet maanviljelykseen. Hedelmälliset mustan mullan maat sopivat erinomaisesti viljan ja vihannesten kasvattamiseen. Ja maatahan Siperiassa on riittämiin.
Toinen harhaluulo on, että kaikki Suomesta Siperiaan karkotetut istuivat vankilassa kahleet jaloissa. Näin ei ollut 1800-luvulla kun karkotuksia tehtiin. Vangit saattoivat joutua pakkotyöhön kaivoksiin tai tehtaisiin, mutta monesti heille osoitettiin maapläntti, jota he alkoivat viljellä. Jotkut elinkautisvangit halusivat Siperiaan juuri tämän vuoksi. Palaan aiheeseen myöhemmissä kirjoituksissani, sillä matkaohjelmaamme kuulu niihin Etelä-Siperian kyliin tutustuminen, jonne toissavuosisadalla lähetettiin vankeja Suomesta ja Baltian maista.
Käymme myös Siperian Uuden Jeesuksen yhteisössä Petropavlovkan kylässä Krasnojarskin alueella, Tuvassa vierailemme shamanistessa klinikassa sekä paimentolaisten luona. Monimuotoinen luonto ja ihmeelliset Tuvan kurkkulaulajat odottavat meitä. Ja me heitä.
Siperia on valtava alue, noin 12 miljoonaa neliökilometriä, joka ulottuu Uralin vuoristosta lännessä lähelle Tyyntä valtamerta idässä. Asukkaita on yli 30 miljoonaa.
Nelikkomme käy valtakunnan rajan ylitettyämme pikku hiljaa nukkumaan. Huomenna siirrymme Moskovassa idän pikajunaan, parin päivän päästä olemme Uralilla ja Aasian puolella. Matka jatkuu siitä edelleen Krasnojarskin kaupungin ja Hakasian tasavallan kautta Tuvaa, Mongolian pohjoiseen rajanaapuriin.
Sitten kun saavumme Tuvan pääkaupunkiin Kyziliin, olemme Aasian maantieteellisessä keskipisteessä. Pohjois-etelä-akselilla Kyzil on Keski-Eurooppaa, suunnilleen Berliinin korkeudella.
Kaikki neljä mahdumme hyvin, kaksi ala- ja kaksi yläpetille. Sopu sijaa antaa.
Pienessä hytissä toimiminen vaatii hiukan totuttelua kaikille neljälle asukille sopivan matkustusrytmin löytämiseksi. Ja löytyyhän se. Halajamme kaikki Siperiaan, mikä yhdistää ahdasta asumistamme.
Aamulla ollaan Moskovassa.