Sisko-sisareni on menossa pieneen leikkaukseen. Harmikseen hän sai viikkoa ennen operaatiopäivää kovan räkätaudin ja huolestui. Kun ihmiskehoon kajotaan veitsellä tai laserilla, se rasittaa, vaikka kyseessä olisi pienikin toimenpide.
Viime perjantaina päätettiin lähteä šamaanimatkalle tarkoituksena tukea flunssasta toipumista ja rentouttaa mieltä ja kehoa leikkausta varten. Kerron tässä matkasta Siskon luvalla.
Valmistauduin: viritin itseni hoitotaajuudelle, huolsin ison rummun ja varmistin että shruti-lootani soi hyvin. Se on pieni puinen palkeilla toimiva laatikko, joka toimii haitarin tapaan. Yksinkertainen soitin on muinaisintialaista perua ja sitä käytetään säestyssoittimena maailmanmusiikissa. Myös šamaanimatkoilla se on hyvä kumppani.
Aloitimme shrutilla pienen juttelutuokion jälkeen. Sisko makoili lämpimästi peiteltynä hoitopöydällä ja minä jalkopäässä soitin ja hiukan lauloinkin. Rentous hiipi sekä hänen että omaan kehooni huomaamatta. Rentouden syventämiseksi tein hänelle energisoivan kosketushoidon ja lopuksi rummutus johdatti Siskon matkalle virkistäviin mielenmaisemiin – pilvien yllä leijumiseen, tanssivan kevyeen olotilaan ihanassa sammalmetsässä, värien maailmaan ja muuhun jota vain hän itse pystyy kuvailemaan.
Rummun värähtelyt resonoivat kehossa ja monotoninen ääni johdatti mielen pois arkiaatoksista, jolloin Siskolle tuli tilaa avautua jollekin sellaiselle, minkä kokemista hän juuri nyt tarvitsi ja kaipasi. Kuuntelemalla itseään, kehonsa ja mielensä viestejä, ihminen voi kokea tulevansa hoidetuksi kokonaisvaltaisesti. Hän pääsee lähemmäksi sisäistä maailmaansa. Tässä juuri šamaanimatka on avuksi, koska ihmisen on joskus hankala yksin ”tyhjentää” päätään riittävästi ja valmistaa kehoaan kokemaan arjen ylittäviä mielentiloja. Ne ovat näet tärkeitä matkalla itseen.
Sinne olen koko ajan matkalla minäkin. Kohti syvällistä ihmisyyttäni, juuri sitä, jonka tiedän ja tunnen todeksi ja oikeaksi. Tiennäyttäjiäni ovat luonto, musiikki, kirjat ja ystävät sekä muutama terapeuttinen hoitaja. Opastaja on myös Sisko-sisareni. Šamaanihoitaminen on nimittäin kaksisuuntainen tie. Aina kun antaa, myös itse saa.
Kaksisuuntainen latu Pyynikillä
©Liina Keskimäki
Kiitos!
Kiitos ennenkaikkea hoidosta, mutta kiitos myös tästä matkakertomuksesta. Ei minulla löydy sanoja kuvata sitä täydellistä keveyden, rauhan ja rentouden tunnetta jossa sain levätä ja uudistua. Sieltä ei olisi millään malttanut tulla pois, niin ihanaa se oli. Matkani yksityiskohdat kirjoitin päiväkirjaan. Se tuntui luontevalta ja kivalta, niinhän lomamatkoiltakin tehdään kuvakoosteita, jotta voidaan elää loman kokemuksia uudelleen.
Flunssa on nyt voitettu. Tavallisesti minulla räkätauti etenee niin, että ensin nokka valuu niin kuin vettä vaan ja menee tukkoon. Olo on tukala ja pää täynnä räkää ja sitten jos se lähtee irtoamaan, se on keltaista tai vihreää. Vötjötystä kestää parikin viikkoa. Nyt heti perjantai-iltana tunsin, että limaa lähti irtoamaan. Eilen ja tänään tein havainnon, että lima joka irtoaa on kirkasta tai vaaleaa. Nyt oireet on niin lieviä, etteivät ne estä huomiseksi suunnitellun operaation toteutumista. Ääni vähän painuksissa ja pieni nuhan tunne, joka hoituu niistämällä.
Shamaaniavusta kiitollinen Silli