Remu Aaltonen koki ”ihmeparantumisen” kun pappi Seppo Juntusen hiljainen läsnäolo ja kosketus paransivat Remun selkä- ja jalkakipuja. MTV Huomenta Suomessa puhuttiin tänään 14.11.2025 ihmeparantumisesta ja vaihtoehtohoidoista.
Juntusen mielestä parantumiskokemus, joka Remulla oli, edellyttää tietynlaista uskoa. Aaltonen kertoikin uskovansa korkeampiin voimiin. Juntunen sen sijaan ei väitä olevansa parantaja, vaan hän kertoi olevansa parantajan (Jeesuksen Kristuksen) palveluksessa.
– Tässä (parannuksen välittämisessä) ollaan tavallisten ihmisten kärsimyksen ja hädän maailmassa, Juntunen sanoi. Siinä rukous ja Korkeimman voima on Juntusen mielestä se, mikä auttaa.
Ohjelmassa haastateltiin lisäksi kahta lääkäriä.
Lääkäreiden ammattiliiton politiikan toimialajohtaja Jukka Mattila mainitsi lääkäreiden olevan osittain samalla asialla pappien kanssa. Heidänkin tehtäviinsä kuuluu kärsimyksen lievittäminen, mutta heidän työkalunsa ovat toki erilaiset.
Toimittajan kysyessä voisivatko lääkärit oppia jotakin vaihtoehtohoidoista, jollaisena MTV:n toimitus esitteli ohjelmassaan pappien työn inhimillisen kärsimykseen kohtaajina, Mattila vastasi:
Toivo on tärkeää
– Toivo on tärkeä asia, joka vetoaa ihmisiin; en haluaisi uskoa, että kyse on luottamuksen puutteesta koululääketieteeseen, vaikka sellaista viestiä järjestelmästä on saatu. Lääkäreiden pitää ymmärtää, että kokemus kahden ihmisen (lääkäriasiantuntija ja potilas) välillä on iso ja voimakas tekijä. Potilaan kokemus vuorovaikutuksen onnistumisesta on valtavan tärkeää. Tervettä nöyryyttä pitää olla, sillä tutkimus tuo koko ajan uutta ymmärrystä asioista, Mattila sanoi.
Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila muistutti, että vaihtoehtohoidot eivät ole yksi kiinteä möhkäle. ”Sen sisään mahtuu monenlaista”, Korkeila painotti. On sellaisia keinoja, joiden vaikutuksista ei ole mitään tutkimustietoa, mutta on myös esimerkiksi akupunktio, mindfulness ja jooga, joiden kaikkien vaikuttavuudesta on runsaasti tieteellistä näyttöä.
Korkeilan mukaan potilaiden hoitokokemukset vaikuttavat paljon.
Korkeilan puheesta tulkitsen, että hänen mukaansa vaihtoehtohoidoissa painotetaan hyvää vuorovaikutusta, jolloin myönteinen kokemus on ruumiillisestikin vaikuttava asia. Kokemuksella on lääkärin vastaanotollakin suuri merkitys.
Kumpikin lääkärihaastateltava puhui asiallisesti ja myönteissävyisesti täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista.
Mihin unohtuivat oikeat vaihtoehtohoitajat?
Jostain syystä, jota en täysin ymmärrä, ohjelmassa ei haastateltu yhtään vaihtoehtohoitajaa, joita ohjelma kuitenkin ennakkoilmoituksessaan väitti käsittelevänsä. Mukaan ei ollut valittu yhtään ammatillisesti järjestäytynyttä henkilöä, joka edustaa täydentävien ja vaihtoehtohoitojen alaa. Papit sitä alaa eivät edusta, vaikka kyllä edustavatkin sielunhoitamisen ammattilaisuutta. Myöskään lääkärit sitä eivät edusta, vaikka osa lääkäreistä toki itse käyttää työssään tai suosittelee potilailleen menetelmiä, joita länsimainen vakiintunut lääketiede pitää ”vaihtoehtoisina”.
Olisi tietysti ollut kohtuullista haastatella ihmistä, joka oikeasti on vaihtoehtohoitaja eli luontaishoitaja, perinnehoitaja tai täydentävä hoitaja, kuten ovat mm. akupunktiohoitajat, jäsenkorjaajat, vyöhyketerapeutit tai aromaterapeutit. Täydentävä hoitaminen ja terveydenhuolto
Olisiko mahdollista, että haastateltavien valinnassa heijastuu toimituksen ideologinen itsesensuuri. Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajat aivan vilpittömästi uskovat toimivansa journalistisesti oikein eli sitoutumattomasti valitessaan kaksi lääkäriä, papin ja Remu Aaltosen kuvaamaan, mitä vaihtoehtohoidot ovat. He siis uskovat näiden henkilöiden olevan parhaita kertomaan yleisölle faktoja vaihtoehtohoitajista. Toinen mahdollisuus on, että toimittajat eivät tiedä riittävästi aiheesta, jota käsittelevät. Jälkimmäinen (tietämättömyys) on korjattavissa lisäämällä tietoa aihepiiristä ja alan tutkimuksesta. Ensimmäinen (toimituksen ideologinen itsesensuuri) ei yleensä ole korjattavissa tiedon lisäämisellä, koska se on sisäistetty uskonomainen asenne tai esimiesten ohje.
Huolimatta toimituksen vinoutuneesta haastateltavien valinnasta lopputulos oli mielestäni kokonaisuudessaan hyvä ja asiallinen.
Ovi avautuu dialogille
Tämä MTV:n ohjelma saattaa puutteistaan huolimatta olla merkki siitä, että käsitykset täydentävistä ja vaihtoehtoisista alan ammattilaisten tarjoamista hoidoista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä ovat muuttumassa positiivisemmiksi lääkärikunnan keskuudessa. Näitä hoitoja käyttävät, apua hakevat ihmiset kokevat hoidot hyödyllisiksi. Tutkimusten mukaan he kokevat saavansa niistä apua. Pyykkönen ym. 2023, Elore 2022
Ehkäpä ovi kunnioittavalle dialogille erilaisia terveydenhoitotapoja edustavien hoitajien/terapeuttien kesken on avautumassa.
Tiedoksi: Ensi keskiviikkona 19.11.2025 keskustelemme Metsätalolla, Helsinki, Unioninkatu 40 sali 6, klo 18.00 kokemuksellisesta parantumisesta. Pohdimme, voiko kokemukseen luottaa terveydenhuollossa, miten kosketus hoitaa ja mitä uusin avoimen plasebon tutkimus kertoo.
Kerron myös Pediatric Nursing -lehdessä julkaistavaksi hyväksytystä kosketushoitoja koskevasta tutkimusartikkelistamme ”Touch-based treatments and infantile colic – Parental perceptions of treatment outcomes related to infants’ crying and sleeping” (Kosketushoidot ja vauvan koliikki – vanhempien kokemuksia hoitojen vaikutuksista vauvan itkuun ja uneen), kirjoittajat: Leena Hannula, Sandra Rinne, Tiina Väänänen, Pauliina Aarva, Juulia Suvilehto ja Teemu Kemppainen.
Tilaisuus, jonka järjestää Forum Humanum, on maksuton.
Kiva että kirjoittelet edelleen.
Antti