Monella on uskomus, että terveydenhuollon (julkisen tai yksityisen) tarjoamat palvelut ikään kuin itsestäänselvästi ja luonnostaan nojaisivat tieteellisen tutkimuksen tuottamaan näyttöön tehosta ja että juuri siksi ne ovat vaikuttavia.
Kuitenkin vain noin joka kymmenes terveydenhuollossa käytössä oleva hoitokeino perustuu korkeatasoiseen tieteelliseen näyttöön. Noin puolella näytön taso on matala tai erittäin matala.
Jeremy Howick tutkijaryhmineen (2022) totesi, että suurimmalla osalla terveydenhuollossa käytettävistä vaikuttamis/hoitokeinoista (=interventioista) ei ole Cochrane-katsausten mukaan tiukkoja tieteellisiä kriteereitä täyttävää korkeatasoista näyttöä tehosta.
Varsin dramaattiset löydökset viittaavat tutkijoiden mukaan siihen, että tutkimuksen mahdollisista rajoituksista huolimatta useimpien tällä hetkellä käytettyjen hoitomuotojen hyödyistä tai haitoista ei ole korkeatasoista tutkimusnäyttöä.
Mitä käytännön merkitystä tällaisella katsauksella on?
Tutkijat muistuttavat, että sekä terveydenhuollon ammattilaisten että kansalaisten tulisi olla tietoisia siitä, että suurin osa hoidoista ei perustu korkeatasoiseen tieteelliseen näyttöön.
Toinen tärkeä seikka mielestäni on se, että katsaus tuo esiin (vaikka tutkijat eivät sitä itse sano) sen, että liian tiukat plasebokontrolloidun RCT:n (Randomized Clinical Trial= satunnaistettu hoitokoe) kriteerit saattavat jättää sivuun ja huomiotta potilaalle merkittäviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia sekä kustannusvaikutuksia. Tästä kirjoitti apulaisprofessori Paulus Torkki:
”Jos hoitotuloksia arvioidaan pelkästään kliinisillä mittareilla, ei välttämättä ymmärretä, mitä hyötyä hoidosta on ollut potilaalle. Eikö tämä ole kuitenkin tärkeimpiä näkökulmia?
Hoitotuloksiin on liitettävä potilaskohtaiset kustannukset, jotta osaamme arvioida kustannusvaikuttavuutta. Kustannusten arvioinnissa on punnittava riittävän kattavasti myös niin sanottuja epäsuoria kustannuksia. Auttoiko hoito, että työikäinen palasi töihin nopeasti tai että ikääntynyt pärjää kotona itsenäisesti ilman kotihoidon palveluita? Usein hyödyt – myös taloudelliset – saattavat syntyä ”sote-järjestelmän” ulkopuolella.” – Paulus Torkki –
Vallitseva hoitamista koskeva tutkimusparadigma painottaa varsin voimakkaasti plasebokontrolloitujen satunnaistettujen hoitokokeiden merkitystä. Minusta ne ovat erinomainen lääketutkimuksen metodi, mutta kaikessa muussa sellaisessa tutkimuksessa, joka pyrkii parantamaan sairauksista, vaivoista, terveys- ja elämänongelmista kärsivää ihmistä, tutkimuskatsetta on laajennettava niin, että sovellettavan metodologian (teoria+metodit) on mahdollista vastata juuri niihin tutkimuskysymyksiin, jotka koskevat kärsimyksen vähentämistä.
Aihetta on pohtinut myös emeritusprofessori Arto Mustajoki kirjoituksessaan ”Kovia ja pehmeitä hoitomuotoja”
Viime aikoina niin monet hoitavat lääkärit kuin potilaatkin ovat kuitenkin oivaltaneet, että tieteellinen näytön varmuus ei välttämättä ratkaise erilaisten hoitomuotojen paremmuutta. – Arto Mustajoki –
Howickin ryhmän tutkimusaineisto ja metodit
Howickin ryhmän meta-analyysista ja systemoidusta katsauksesta vapaasti suomensin mielestäni tärkeitä osia: Tähän meta-analyysiin ja systemoituun katsaukseen valittiin 2 428 (35 %) katsausta kaikista Cochrane-katsauksista, jotka oli julkaistu ajanjaksolla 1.1.2008 – 5.3. 2021. Tutkijaryhmä poimi näistä tietoja tutkimusinterventioista, joiden tuloksia verrattiin lumelääkkeeseen tai ei-hoitoon ja joiden tulosten laatu arvioitiin käyttämällä Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation (GRADE) -järjestelmää.
Ryhmä laski niiden interventioiden osuuden, joiden hyödyt perustuivat korkealaatuiseen näyttöön (KUVIO yllä). Näyttö määriteltiin korkealaatuiseksi silloin, kun GRADE-luokitukset olivat korkealaatuisia vähintään yhdelle ensisijaiselle tulokselle, kun positiiviset tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä ja kun analyysiin kuuluneiden katsausten kirjoittajat olivat arvioineet hoidot julkaistujen tulosten perusteella tehokkaiksi. Myös niiden interventioiden osuus laskettiin, jotka vaikuttivat olevan vahingollisia.
Arvioinnissa mukana olleesta 1 567 hoidosta (= interventiosta) 87:stä (5,6 %) oli laadukasta näyttöä niiden hyödyistä. Haittoja mitattiin 577 (36,8 %) interventiosta. Näistä 127:ssä tapauksessa (8,1 %) oli tilastollisesti merkitsevää näyttöä haitoista. Haittojen selvittäminen on tutkijoiden mukaan puutteellista ja he suosittelevatkin, että tulevaisuudessa myös haittoja arvioitaisiin hoitotutkimuksissa nykyistä paremmin.
Lopuksi
Howickin ryhmän tutkimustulosten suuntaisia tuloksia on saatu jo aikaisemminkin. Hämmentävää on, että tästä teemasta ei käydä Suomessa julkista keskustelua.
Monien terveydenhuollon ”tieteellisyyteen” uskovien mukaan terveydenhuollon tarjoamat palvelut ikään kuin automaattisesti, itsestäänselvästi nojaisivat tieteellisen tutkimuksen tuottamaan näyttöön tehosta ja että juuri siksi ne olisivat vaikuttavia. Howickin ym (2022) katsaus osoittaa uskomuksen virheelliseksi.
Aiheesta myös täällä Tieteellisestä evidenssistä
Lähde
Howick J, Koletsi D , Ioannidis J et al. 2022. Most healthcare interventions tested in Cochrane Reviews are not effective according to high quality evidence: a systematic review and meta-analysis. Journal of Clinical Epidemiology 148:160-169. https://doi.org/10.1016/j.jclinepi.2022.04.017.
Tätä kirjoitusta on editoitu 21.11.2023. Asiasisältö ei ole muuttunut alkuperäisestä.