Yhdistävä lääketiede Suomessa

Joskus kuulee väitettävän, että olisi olemassa ainoastaan yksi lääketiede. Niitä on kuitenkin useita.

Biolääketiede, elintapalääketiede (life style medicine tai behavioral medicine), musiikkilääketiede, psykiatria ja urheilulääketiede, vain muutamia mainitakseni, edustavat erilaisia suuntauksia. Tiede tutkitun tiedon avulla totuuteen pyrkimisenä on periaatteiltaan samaa kaikissa suuntauksissa, mutta tiedonhankinnan tieteelliset metodit vaihtelevat eri suuntauksissa luonnontieteellisistä käyttäytymistieteellisiin, humanistisiin ja jopa taloustieteellisiin.

Biolääketiede on yksi ja erittäin merkittävä lääketieteen suuntaus. Mutta se ei ole ainoa, vaikka tällä hetkellä se hallitsee akateemisessa lääketieteessä tehtävää tutkimusta ja koulutusta. Se nojaa luonnontieteellisiin teorioihin ja tutkimusmenetelmiin.

Kuitenkin monimenetelmälliset ja todellisissa elämäntilanteissa (laboratorio-olosuhteiden sijaan tai lisäksi) toteutetut tutkimukset yleistyvät varsinkin aloilla, joissa erityiskiinnostuksen kohteena ovat kokonaisvaltainen parantuminen, hoito ja terveyden edistäminen, kuten yhdistävässä lääketieteessä (integrative medicine).

Voidaan tietysti ajatella, että kaikki yllä mainitut ovat yhden ja saman lääkinnän tieteen alasuuntauksia ja että ”yhdessä ainoassa lääketieteessä” on on kaksi eri puolta. Tavalliselle kansalaiselle näkyvä puoli on käytännöllinen eli lääkärin työ. Lääkäri tekee potilaille tutkimuksia diagnoosin laatimiseksi ja ”määrää” hoitoja. Toinen puoli on lääkinnän ja hoitamisen tieteellinen tutkimus. Sen tuloksia tuo käytännön lääkäri soveltaa omassa työssään potilaiden kanssa niin paljon kuin mahdollista. Työssään hän tarvitsee tietojen lisäksi myös taitoja sekä kokemusta, omaansa, kollegoiden sekä potilaiden.

Lääketieteestä puhuttaessa nämä kaksi osaa (käytäntö ja tiede) usein harmillisesti sekoittuvat, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin. Lääkärin työ ei ole sama asia kuin lääketiede. Lääkärin työ edustaa käytäntöä, jota tehdään terveyskeskuksissa ja muualla potilaita hoidettaessa. Lääketieteellisestä tutkimuksesta vastaavat pääasiassa yliopistot ja tutkimuslaitokset. Myös yksityiset yritykset, kuten lääketeollisuus, tekevät omaa tutkimustaan tai rahoittavat akateemista tutkimusta. Yliopistosairaaloissa nämä (käytäntö ja tiede) toimivat rinnakkain ja lomittain, koska yliopistosairaalat toimivat opetussairaaloina ja niissä tehdään runsaasti akateemista tutkimusta.

Tavallisen kansalaisen käyttämien hoito- ja apumenetelmien kirjo on huomattavasti laajempi kuin vain se, minkä biolääketieteelliseen tutkimukseen nojaavien hoitojen kokonaisuus tarjoaa. Kun valitsemme lääkinnän sijaan näkökulmaksi parantumisen, hoidon, hoivan ja terveyden edistämisen koko kysymyksenasettelu terveyteen ja parantamiseen liittyvästä tieteestä muuttaa muotoaan.

Mukaan tulevat sairauksien ehkäisy, kuntoutus, oireiden lievitys, parantumisprosessin tukeminen ja potilaan asema hoitojärjestelmässä. Nämä ovat pikemminkin kansanterveyden, hoitotyön ja terveyden edistämisen kuin lääkinnän kysymyksiä. Niiden tutkimuskin ulottuu lääketiedettä laajemmalle.

Mutta mitä tarkoittaa yhdistävä lääketiede?

Mitä se yhdistää eli integroi? Vastaus löytyy Yhdistävä Lääketiede ry:n verkkosivuilta, joilla yhdistys kutsuu terveyden- ja sosiaalialan toimijoita, päättäjiä ja tutkijoita sekä kaikkia kiinnostuneita keskustelemaan kokonaisvaltaisesta hoidosta, hoivasta, paranemisesta ja terveyden edistämisestä. Jäsenistö koostuu terveydenhuollon rekisteröidyistä ammattihenkilöistä sekä terveysalan tutkijoista.

Yhdistävä lääketiede linkittää kansanterveysajattelua, terveyden edistämistä ja hoivaa hyvään lääketieteelliseen hoitamiseen (riippumatta siitä, ymmärretäänkö lääketiede yhdeksi vai useaksi tieteeksi). Ihminen, potilas, asiakas nähdään kokonaisena persoonana ja osana historiaansa, ympäristöään ja sosiaalista yhteisöään.

Tästä, kokonaisvaltaisesta hoitamisesta konkarilääkäri Matti Suutari kertoi Savon Sanomissa. Terveyskeskuslääkärinä toimimisen haasteista puhuessaan hän viittaa siihen, että monet potilaiden ongelmat eivät ole lääketieteellisiä, vaan yhteiskunnallisia. On huono-osaisuutta, lohduttomuutta ja moniongelmaisuutta. Lääketieteellisen hoidon sijaan on siis löydyttävä muita keinoja auttaa.

Voisiko yhdistävän lääketieteen ajatus tuoda ratkaisun? En tiedä, mutta se ainakin pyrkii ottamaan huomioon ihmisten elämäntilanteet, sosiaaliset suhteet ja potilaiden arvot sekä potilaan, lääkärin ja muiden hoitavien henkilöiden yhteisen päätöksenteon hoitoratkaisuja valittaessa.

Tiedettä ja käytäntöä

Yhdistävä lääketiede (integrative medicine) on oppiala ja hoitosuuntaus, joka pitää tärkeänä sekä tieteellisen tutkimuksen tuomaa näyttöä että parantujan kokemuksia, toiveita ja näkemyksiä. Nämä huomioimalla löydetään parhaat mahdolliset keinot tukea ihmisen omia voimavaroja paranemisprosessissa. Kyse on potilaiden elämäntilanteiden, kokemusten ja näkemysten mukaan ottamisesta hoitoprosessiin aina kun se vain on mahdollista. Monissa kiireellisissä ja erikoissairaanhoitoa vaativissa tilanteissa, kuten vakavissa loukkaantumisissa, se ei ole mahdollista.

Yhdistävän lääketieteen arvot ja toimintatapa ovat erityisen tärkeitä perusterveydenhuollossa, jossa kohdataan paljon potilaita, joilla on pitkäaikaisia elintapasairauksia tai jotka potevat vaivoja ja terveyshuolia, joille ei löydy biolääketieteellistä selitystä. Ongelmat voivat johtua elinympäristöstä, ihmissuhteista, mielen sisäisistä tekijöistä, kulttuurisista tai muista seikoista.

Hoitaminen monimuotoistuu, kun mukaan tulevat yhdistävän lääketieteen kokonaisvaltaisuutta painottavat toimintatavat. Silloin potilaalle voidaan suositella tavanomaisen lääketieteellisen hoidon tueksi tai vaivojen ennalta ehkäisemiseksi keinoja, jotka ovat vasta tekemässä tuloaan tavanomaisen lääketieteellisen hoitoajattelun piiriin. Näitä ovat muun muassa taideterapiat, erilaiset ryhmämetodit, kosketus- ja manipulaatiohoidot, ravitsemus, liikunta, perinnehoidot ja spirituaalisuuden huomioon ottavat lähestymistavat.

Määritelmä

Kansainvälisesti käytetyin yhdistävän lääketieteen määritelmä on yhdysvaltalaisen Academic Consortium for Integrative Medicine & Health laatima https://imconsortium.org/about/introduction/. Määritelmän mukaan yhdistävä lääketiede:

  • Tähdentää vuorovaikutuksen merkitystä hoitavan ihmisen ja potilaan/asiakkaan välillä.
  • Kohdentuu koko ihmiseen kokonaisvaltaisesti, ei vain kehon osiin.
  • Perustuu näyttöön: tutkimustietoon ja pitkäaikaiseen kokemukseen.
  • Hyödyntää kaikkia sopivia hoitokeinoja, terapioita ja elämäntapamuutoksia sekä terveysalan ammattilaisia ja oppialoja mahdollisimman hyvän terveyden ja parantumisen (healing) saavuttamiseksi. 

Yhdistävä lääketiede pyrkii suuntaamaan terveyden ja sairauden hoitoa, hoivaa, koulutusta, tutkimusta ja sosiaali- ja terveyspolitiikkaa niin, että edellä mainitut määritelmän kohdat toteutuvat. Mukana voi olla myös täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja, mutta ne eivät ole tämän määritelmän mukaan ensisijaisia, vaan integroituja tavanomaisen terveydenhuollon tarjoamien hoitomenetelmien valikoimaan. Toiminta nojautuu näyttöön ja arvostaa monenlaisia terveyden ja sairauden hoitoa ohjaavia filosofisia näkemyksiä.

Laajentaa palveluvalikoimaa

Yhdistävän lääketieteen periaatteiden soveltaminen terveysjärjestelmien kehittämisessä avaa mahdollisuuksia laajentaa palveluvalikoimaa terveyttä edistävämpään suuntaan. Se on tärkeää, sillä sairauksien ehkäisy on paras tapa vähentää terveydenhuollon alati kasvavia kustannuksia.

Myös liikalääkitystä ja yleistyviä lääkehaittoja pystytään paremmin hallitsemaan, kun hoitovalikoimaa laajennetaan. Tuore esimerkki on jooga, jota tietääkseni vielä aika vähän suositellaan terveydenhuollossa. Joogan terveyshyödyistä on erittäin paljon tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi äskettäin ilmestynyt British Journal of Sports Medicinessä julkaistu meta-analyysi osoittaa, että jooga auttaa masennusoireisiin. Hulluna Suomessa -blogissa on julkaistu Tapio Gauffinin suomenkielinen kuvaus tästä tutkimuksesta. Monia muitakin meta-analyyseja on tehty. Niistä Juhani Knuuti kokosi taannoin Turun Sanomien blogiinsa koosteen, josta käy ilmi, että jooga on hyvä täydentävä hoito.

Jooga on erinomaista terveyden edistämistä ja hyvä tukihoito. Siksi yhdistävän lääketieteen periaattein toimiva terveyden ja sairauksien hoito hyödyntää sitä muiden tutkittujen täydentävien menetelmien ohella.