Lääkäreiden tiedot täydentävistä hoidoista lisääntyvät

Täydentävät ja vaihtoehtoiset eivät ole sama asia kuin uskomushoidot, kerrotaan tuoreessa lääkäreiden ammattiliiton julkaisussa Lääkärilehdessä. Asenteet täydentäviä hoitoja kohtaan näyttävät muuttuneen myönteisemmiksi.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana liitto tosin on rummuttanut näkyvästi julkisuudessa (Yle, MTV ja kaikki suurimmat sanomalehdet) uskomushoitojen vaaroista ja vaatinut rajoittavaa lakia, mutta ei ole eritellyt, mitä yksittäisiä hoitomuotoja uskomushoitoihin sisältyy. Ihmisille jäi epämääräinen ja pelottava kuva huuhaahoidoista. Rummutuksen tuloksena jopa hallitusohjelman tuli maininta uskomushoidoista.

Nyt vene on kääntymässä, mitä pidän todella hyvänä asiana.

Syöpälääkäri Veera Salminen toteaa tiedepääkirjoituksessaan, että uskomushoidot eivät ole sama asia kuin täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot. Kolmisen vuotta sitten samassa lehdessä jopa akupunktio, kiropraktiikka, osteopatia ja naprapatia listattiin uskomushoidoiksi (Ruskoaho ym 2016, viite on Veera Salmisen kirjoituksessa).

Uusi linjaus, vaikka se ei vielä olekaan lääkäriliiton virallinen kanta, on tervetullut ja auttaa keskustelemaan asiallisesti täydentävien hoitojen paikasta terveyden ja sairauden hoidossa. On arvokasta, että osa lääkärikunnasta on ryhtynyt seuraamaan kansainvälistä tutkimusta täydentävien hoitojen alalta ja on nyt  todennut, että vuonna 1995 Duodecim-seurassa äänestyksen tuloksena tehty päätös käyttää englanninkielisestä Complementary and Alternative Medicine (CAM) -termistä  suomennosta “uskomushoito” on virheellisenä vanhentunut.

On jo kauan tiedetty tosiasia, että ihmiset käyttävät näitä hoitomuotoja enimmäkseen tavanomaisen hoiton täydennyksena, ei vaihtoehtona. Lisäksi täydentäviä hoitoja käytetään terveyden  ja hyvinvoinnin edistämiseen.  

Valtiovallan tuella on tehtävä perusteellinen ja intressiryhmistä riippumaton selvitys kansainvälisestä alan tutkimuksesta ja lainsäädännöstä muissa maissa, esimerkiksi naapurimaissamme, ks. Ruotsin ja Norjan täydentävien hoitojen politiikka. Siitä saadaan taustaa täydentävien hoitojen sääntelylle, jonka mahdollisuuksia Antti Rinteen hallitus on luvannut ohjelmassaan selvittää.

Sen jälkeen voidaan pohtia yhdessä eri alojen ammattilaisten ja kansalaisryhmien kanssa (demokraattisesti valitussa asiantuntija- ja vaikuttajaryhmässä), miten täydentäviä hoitoja olisi kansalaisille parhalla mahdollisella tavalla säänneltävä.

Selkeydestä, asiallisuudesta ja avoimuudesta hyötyvät kaikki: eri alojen ammattilaiset niin virallisella, puolivirallisella kuin täydentävällä puolellakin ja ennen muuta me, tavalliset kansalaiset. Voit vaikuttaa hyvään kehitykseen kannattamalla kansalaisaloitetta “Täydentävät hoidot kaikille”.

Pidän mahdollisena, jopa todennäköisenä, että lääkärikunnasta ainakin uudistusmielisimmät kannattavat tätä kansalaisaloitetta. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011

Aloite nimittäin tulee hyödyttämään myös lääkäreitä. Kun selvitetään huolella ja ilman ennakkoluuloja, mitä hyötyjä ja mitä haittoja eri hoidoista potilaille on, niin voidaan keskustella faktapohjalta, eikä tarvitse nojautua luulohin. Potilaatkin uskaltavat kertoa lääkärilleen täydentävien hoitojen käytöstään. Heidän ei tarvitse piilotella “uskomushoitojaan” häpeäleiman pelossa. Kummallakin on mukavampi olo, kun voidaan puhua avoimesti.

Terveen järjestelmän merkki on, että potilaan ei tarvitse salailla ei-lääketieteellisen täydentävän hoidon käyttöään. Nostan nyt hattua Veera Salmiselle.

Pitkä tie lienee kuitenkin Suomessa vielä siihen, että sairaaloissa saisi täydentäviä hoitoja, kuten yli puolessa Norjan sairaaloista saa, samoin kuin oheisen uutispätkän australialaissairaalassa. Tai kukapa tietää. Ehkä muutos on nopeaakin.

Artikkelikuva: Olvassuon avaruutta Pohjois-Pohjanmaalla elokuussa 2019.