Hauskasti Heikkilästä

On kirjoja ennenkin vedetty myynnistä. Ainakin, jos on uskomista humoristikolumnisti Matti Pitkoa. Hän kirjoittaa tämän päivän Aamulehdessä hauskaan tyyliinsä 1970-luvun tapahtumista.

Oli tarina totta tai Matti Pitkon kolumniviritelmää, se kuvaa karnevalistisen kutkuttavasti “kirjan lyttäys” -ilmiötä. Se valottaa esiripun toistakin puolta ja vitsikkäästi vihjaa seikkoihin, joilla saattoi olla osuutensa Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjan massiivisen hyllytysyritykseen.

Nykyajan “kirjarovion” eli taannoisen myynnistä poisvetämisen käynnisti Helsingin Sanomat sidosryhmineen joulukuussa 2018. S-ryhmä ja Kesko eivät kirjaa myy, mutta kirjakaupat myyvät edelleen. Uusi painos ilmestyi helmikuussa 2019. Kauppa tuntuu käyvän hyvin.

Lehden tilaajana yritin etsiä kolumnia Aamulehden digiversiosta. Olisin laittanut tähän linkin. Mutta en löytänyt. Ehkä tämä on julkaistu vain paperilehdessä ja näköislehdessä.

Digitaalisen näköislehden sivu taitaa olla vain tilaajien luettavissa: https://aamulehti.ap.richiefi.net/a6e27c5f-193b-4e90-925a-1825a1b93320/35

Valistuslehtiset piti tuhota

Matti Pitkon jutusta muistuu mieleeni kokemus nuoruusajoilta, jolloin olin töissä Lääkintöhallituksessa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n varhainen edeltäjä).

1980-luvun alussa suunnittelin ja toteutin maanlaajuisia tupakkavalistuskampanjoita yhdessä lääkäreistä, tutkijoista ja mainonnan asiantuntijoista koostuvan tiimin kanssa. Tuohon aikaan yksi ajankohtainen teema oli eri savukemerkkien sisältämä tervan ja nikotiinin määrä. Se saatiin selville laboratoriotutkimuksin, joiden kulut jäivät tupakkateollisuuden maksettaviksi.

Ajatus Lääkintöhallituksen kampanjassa oli informoida kansalaisia tervan ja nikotiinin haitallisuudesta. Tuolloin savukkeita sai olla vapaasti esillä kaupoissa. Tupakkalaki oli tullut voimaan jo 1976, jonka jälkeen siihen on tehty lukuisia kiristyksiä. Myynti-, mainos- ja tupakointirajoituksia on moneen otteeseen tiukennettu. Tuloksena on tupakoinnin merkittävä väheneminen Suomessa 1970-luvulta lähtien.

Me siis tiimini kanssa valistimme kauppareissulla kävijöitä nikotiinin ja tervan haitallisuudesta levittämällä kauppoihin ostajien saataville esitelehtisiä, joissa oli listattu savukemerkit ja kunkin sisältämä terva- ja nikotiinimäärä.

Kun esite valmistui ainakin 200 0000 kappaleen painoksena (painos saattoi olla huomattavasti suurempikin, en enää muista), yksi tupakkayhtiö huomasi siinä virheen. Parista savukemerkistä oli esitetty liian pienet nikotiini- ja tervamäärät verrattuna laboratoriotuloksiin.

Virheen huomannut kilpailijayhtiö reklamoi ja vaati, että esitettä ei jaeta kuluttajille. Toinen yhtiö sitten korjasi tiimillemme antaman väärän luvun ja joutui maksamaan koko uusintapainoksen valistuslehtisestä. Ensimmäinen painos joutui roskikseen.

Mikä tässä vaikuttaa omituiselta?

Se, että itse asiassa savukemerkkejä listaavan esitteen levittäminen kauppoihin oli omalla tavallaan tupakan piilomainontaa, vaikka sen tarkoitus olikin valistaa tupakoinnin vaaroista. Savukkeista alettiin puhua ja ihmiset saattoivat Lääkintöhallituksen jakamasta lehtisestä lukea, mitä merkkejä on kaupan ja niistä valita “vähemmän haitallisia”! Savukemerkkien terva- ja nikotiinimääriä esiteltiin myös ulkomainoksissa isoimmissa kaupungeissa.

Aika pian kuitenkin havaittiin, että tällainen ei taida oikein vedellä. Yhden savukkeen terva- ja nikotiinimäärä kun ei vielä mitenkään määrittele tai erottele tupakoinnin aiheuttamia terveysriskejä. Ihmiset polttavat eri määriä ja eri tavoin. Jos polttaa ns. kevytsavukkeita moninkertaisen määrän verrattuna vahvoihin merkkeihin, imee itseensä samat haitta-ainemäärät. Joku vetää keuhkoihin, toinen tupruttelee poskisavuja. Joten terveyden kannalta paras vaihtoehto on olla polttamatta tai vähentää tupakointia tuntuvasti.

Sittemmin tupakkatuotteet on poistettu näkyviltä kaupoissa, ja mainontaa – myös pilomainontaa – on kaikin tavoin rajoitettu.

Olen jälkeen päin hieman huvittuneenakin muistellut, että kaikenlaisessa kiinnostavassa on tullut oltua mukana – jopa valistusesitteiden polttorovioissa eli “markkinoilta” poisvedossa.

Sekä Matti Pitkon esimerkki että omani muistuttavat, että maailma, arvot, asenteet ja ihmisten käyttäytyminen muuttuvat koko ajan. Toivottavasti hyvään suuntaan.