Dubaissa, Arabian niemimaalla, ystäväni O opettaa korkeakoululaisia. Lennän O:n luo Fly Dubailla ja napsautan kännykkäkuvan kaupungin yläpuolella.
Dubain kylä on aikanaan rakennettu Arabian lahden (Persian lahden) rannalle ruskean hiekka-aavikon reunalle. Seudun yleissävy on beigenruskea. Modernissa kaupungissa rakennetaan paljon. Siellä on hyperuudenaikaisia rakennuksia ja komeita tieteeltä ja teknologialta kalskahtavia kaupunginosia, kuten Academic City ja Silicon Oasis. Vielä vuosisata sitten tämä oli pieni kyläpahanen, varsin vaatimaton paikka. Nyt kaupunki ylpeilee monilla ”maailman suurin” -asioilla.
Burj Khalifa, maailman toistaiseksi korkein rakennus 830 m Dubain keskustassa.
Vesisuihkuvaloshow Burj Khalifan juurella.
Vanhassa kaupungissa tutustun etnisaikojen kauppiaiden asuinkortteleihin ja eräänlaiseen arabikalligrafian taiteeseen. Arabiankielisistä kirjoituksista, muun muassa Koraanin teksteistä voi tosiaan tehdä taidetta.
Mohammad Al Noori, Irak.
Veneellä Grand Souqiin
Kävelen kaupunkihistorian lähteiltä lähemmäs modernia elämää. Ohitan Dubain museon. Sen edessä tungeksii iso väkijoukko turisteja odottamassa sisään pääsyä. Päätän olla kuluttamatta aikaani tuntikausien seisoskeluun. Jatkan matkaa.
Katselen kangaskauppoja. Tarjolla on kaikenlaisia, paksuja, ohuita, värikkäitä ja hillittyjä kankaita.
Kuljen venelaiturille, josta seilaan lahden toiselle puolelle Grand Souqiin (Valtavaan Basaariin). Kymmenminuuttisen venereissun pitäisi maksaa 1 dirhami (noin 25 senttiä), mutta kukaan ei tule maksua pyytämään eikä missään ole kassaa. Matkustan pummilla, ehkä siksi, että sulaudun ilmeisesti italialaisturistien ryhmään, vaikka en kovin italialaiselta näytäkään.
Venemiehellä on kiva virkattu Pitsipipo. Veneestä näkyy vanhan kaupungin rantaa.
Grand Souqissa käy sellainen kuhina, että muutaman basaarikäytävän jälkeen jo väsyttää, vaikka nähtävää on todella paljon. Myyjät ovat aktiivisia, mutta eivät aggressiivisia.
Näytän näköjään siltä, että olisin potentiaalinen mausteiden, laukkujen ja kašmir- tai silkkihuivien ostaja, koska näiden myyjät pyörivät koko ajan ympärillä.
Mausteista leijuu huumaavan herkullinen tuoksu.
Arabikullasta valmistettuja koruja
Basaarista vaellan kauppa-alueelle, joka on erikoistunut arabialaisen kullan myyntiin. Arabialainen kulta on kevyempää ja keltaisempaa kuin varsinainen kulta. Siitä tehdään näyttäviä juhlakoruja.
Islaminukoisuus näkyy arjessa esimerkiksi siten, että suuri osa emiraattikansalaisia käyttää kaduilla liikkuessaan omia kansallisia asujaan eikä alkoholia myydä yleisesti kaupoissa tai ravintoloissa.
Alkoholikauppoja on jossain syrjemmällä ja niistä voivat ostaa viiniä, olutta ja väkeviä henkilöt, joilla siihen on erillinen lupa. Tuli mieleen entinen Suomi. Meilläkin, aina 1960-luvun lopulle saakka, vain voimassa oleva viinakortti oikeutti Alkon asiakkaaksi. Muilla ei ollut asiaa pitkäripaiseen.
O:n tavoin Dubaissa työskentelee runsaasti ulkomaalaisia: eurooppalaisia opetuksen, kaupan ja tekniikan aloilla, intialaisia, pakistanilaisia ja filippiiniläisiä paljon palveluhommissa. Tietysti muitakin on. Kahden kerroksen väkeä nämä joka tapauksessa ovat.
Korkeakouluissa opetuskieli on yleensä englanti, ja kaupungissa kaikki palveluammateissa toimivat osaavat englantia.
Yhdistyneet Arabiemiraatit eli emiirikunnat on seitsemästä emiraatista koostuva liittovaltio, jonka rajanapureita ovat Saudi-Arabia ja Oman sekä Persianlahden toisella puolella Iran.
Yhden puolikkaan päivän vietän uimarannalla. O kuljettaa minua punaisella menopelillään hiekkatannermaisemien ja vuoristonäkymien läpi Dubain kaupungista Fujairahin emiraattiin, jonka yhdellä hiekkarannalla vietimme leppoisan aurinkoisen päivän lueskellen ja meressä polskien.
Paluumatkalla Fujairahista Dubaihin poikkeamme pienelle kukkulalle keskiaikaisen moskeijan lähellä katselemaan vuoristomaisemaa.
Seuraavaksi lähdemme Abu Dhabiin ja käymme Louvre-museossa ja Isossa uudessa moskeijassa.