Onko tutkimusnäyttöä vai ei – eduskunnassa?

Kalevalainen jäsenkorjaus eduskunnan täysistunnossa.

Eduskunnassa keskusteltiin eilen 7.11.2018 kalevalaisesta
jäsenkorjauksesta. Se on kansallisesta perinteestämme kumpuavaa hoitomuoto,
jonka hyötyjä suomalaisille on tutkittu 1990-luvulta lähtien.  Hyödyt on osoitettu useissa tutkimuksissa. Koosteet tutkimuksista ovat kirjassa Vertanen ym. 2017  ja tieteellisessä artikkelissa Vuolanto ym. 2018.

Kansanedustaja Eeva-Maria Maijala on tehnyt lakialoitteeseen, jonka tarkoitus on muuttaa kalevalaista jäsenkorjausta ammatikseen harjoittavien verotusta tasa-arvoisemmaksi suhteessa muihin hoitajiin niin, että kalevalaiset jäsenkorjaajat vapautettaisiin maksamasta arvonlisäveroa (ALV).

Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaan ALV:stä ovat nykyisin vapautettuja palvelun tuottajat ja ammatinharjoittajat, jotka tarjoavat terveydenhuollon palveluja.  Laissa tarkoitetaan näillä palveluilla 1) laboratoriotoimintaa; 2) radiologista toimintaa ja muita siihen verrattavia kuvantamis- ja tutkimusmenetelmiä; 3) muita terveydentilan tai sairauden toteamiseksi taikka hoidon määrittelemiseksi tehtäviä tutkimuksia ja toimenpiteitä; 4) fysioterapeuttista toimintaa ja muita suorituskykyä parantavia ja ylläpitäviä toimenpiteitä ja terapioita; 5) työterveyshuoltoa; 6) lääkäri- ja hammaslääkäripalveluja ja muuta terveyden- ja sairaanhoitoa sekä näihin rinnastettavia palveluja; 7) hierontaa;  8) sairaankuljetuspalveluja.

Tähän listaan siis kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan lakialoitteessa, jonka on allekirjoittanut neljäkymmentä edustajaa, ehdotetaan lisättäväksi kalevalainen jäsenkorjaus. Aloite siirtyi  sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltäväksi.

Valaiseva lähetekeskustelu

Lähetekeskustelu kuvaa erinomaisen selkeästi ei-lääketieteellisiin hoitoihin liittyvää terveyspoliittista ajattelua Suomessa. En kommentoi keskustelua. Kansanedustajien lausunnot puhukoot puolestaan. Olen lihavoinut tutkimusnäyttöön liittyvät keskustelun pätkät. Mutta koko keskustelu on hyvin mielenkiintoinen. Se näyttää eri kansanedustajien suhtautumisen lääkkeettömään perinnehoitamiseen ja parantamiseen.

Olen kopioinut asiaa koskevan koko lähetekeskustelun alle. Se on luettavissa myös eduskunnan verkkosivuilta  täysistunnon 7.11.2018 pöytäkirjat kohta 17. Lakialoite
laiksi yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 2 §:n muuttamisestaLinkki

Lähetekeskustelu

Klo 16.41

Eeva-Maria Maijala kesk

(esittelypuheenvuoro)

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa on kysymys siitä, että kalevalainen
jäsenkorjaus merkittäisiin yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 2 §:ään
mukaan. Elikkä tähän 2 §:ään lisätään kohta, joka tarkoittaa myöskin
kalevalaista jäsenkorjausta, eli käytännössä arvonlisäverovapaus koskettaisi
myöskin kalevalaista jäsenkorjausta.

Olemme jättäneet tämän lakialoitteen Pekka Puskan kanssa yhdessä. Olemme
valmistelleet tämän asian, ja hän on alan todella tunnettuna ammattilaisena
perehtynyt tähän asiaan todella paljon, minä lähinnä käytännön kautta. Ja nyt
sitten kerron jonkin verran tästä kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, josta tässä
on kysymys.

Kalevalainen jäsenkorjaus on EU:n nimisuojattu hoitomuoto, jota kehittää,
dokumentoi ja valvoo, ja jonka koulutuksesta vastaa vain yksi taho,
Kansanlääkintäseura ry yli 30 vuoden kokemuksella. Tämä hoitomuoto,
kalevalainen jäsenkorjaus, tarkoittaa perinteeseen pohjautuvaa
pehmytkudoskäsittelyä eli mobilisaatiohoitoa.

Tämän tarve on suuri. Juuri tänä päivänä on sote-keskustelu saanut taas
ison askeleen eteenpäin, ja siellä on se, että tarve on valtava siitä, miten me
saisimme hoidettua henkilöitä. Tuki- ja liikuntaelinpotilaiden hyvistä
hoitoketjuista tässä on kysymys. Lääkäri tutkii, ja tarvittaessa kalevalainen
jäsenkorjaaja toimii, on välillä tarvittaessa osana tätä hoitoketjua.

Tämä perinnehoito perustuu 1800-luvun lopulta alkaen dokumentoituun
kudosten käsittelyperinteeseen, eli hierontaan ja nivelten paikalleen
saattamiseen, jotka on avattu tämän päivän käsitteistöön. Mestariparantaja
Olavi Mäkelä, nyt 84-vuotias, joka omaa yli 30  000 hoidon kokemusta, on
yksi huomattavimmista perinteen vaalijoista ja edistäjistä. Kalevalainen
jäsenkorjaus hyväksyttiin opetusministeriössä Museoviraston esityksestä vuonna
17 osaksi perinnehoitojen aineetonta kulttuuriperintöä.

Kalevalaisen hoidon kuvauksesta sen verran, että hoidossa käsitellään
kaikki tuki- ja liikuntaelimistön toimintaan liittyvät pehmytkudokset ja
nivelet jalkapohjista päälakeen saakka kipua ehdottomasti välttäen, kudoksien
tuntemuksia kunnioittaen ja käyttäen apuna hoidettavan henkilön kehon ja
erityisesti nivelten omaehtoisia liikeratoja. Tämän hoidon fysiologinen
vaikutus on se, että purkaessaan muun muassa lihasjännityksiä ja
tasapainottaessaan kudospaineita, hoito palauttaa tuki- ja liikuntaelimistön
tasapainon, parantaa kudosten verenkiertoa ja korjausmekanismien aktivoitumista.
Hermoihin kohdistuva paine, virheasennot ja kudosnesteen kertyminen vähenevät,
jolloin kipu vähenee ja häviää tarvittaessa, välillä, ei aina, mutta hyvin
usein. Nivelten liikkuvuus ja nivelpintojen aineenvaihdunta paranevat. Ja onko tästä tieteellistä näyttöä? Se on se hyvin tärkeä asia. Tästä on tieteellistä näyttöä. Tätä tieteellistä näyttöä, ja arvostettujen tiedelehtien julkaisemia artikkeleita löytyy neljältä vuosikymmeneltä. Tutkimuksia tehtiin aiemmin jäsenkorjauksen nimellä, ja niissä oli mukana muun muassa edellä mainitsemani mestariparantaja Olavi Mäkeä. 

Ja sitten tulokset tästä kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Hoito on tutkimusten mukaan tehokkain tuki- ja liikuntaelinhoidoista, ja se vähentää merkittävästi särkylääkkeiden käyttöä ja parantaa asiakkaiden elämänlaatua. 

Sitten kilpailutilanteesta. Eri tutkimuksissa on osoitettu, että tuki- ja
liikuntaelinpotilaille ei ole olemassa riittävää hoitoa tällä hetkellä.
Osaamisella on myös kansainvälinen tarve. Keväällä 18 kerrottiin Lancet-tiedelehdessä, että alaselkäkipupotilaita hoidetaan usein väärin. Potilaille annetaan liikaa lääkkeitä ja tehdään turhia leikkauksia. Tämä kalevalainen jäsenkorjaus hoitomuotona auttaa hyvin paljon siinä, ettävältetään turhia leikkauksia, turhaa kipulääkkeiden käyttöä ilman, että kuitenkaan aiheutetaan henkilölle mitään vahinkoja. 

Ja sitten koulutus. Kalevalaista jäsenkorjausta antaa ainoastaan
Kansanlääkintäseura ry, tukenaan sen perustama Kalevalainen kansanparannus
-säätiö. Koulutusjärjestelmä on ainutlaatuinen, uniikki ja
käytäntöpainotteinen, omavalvonta- ja täydennyskoulutusjärjestelmineen
manuaali- sekä tuki- ja liikuntaelinhoitojen kentässä. Kalevalainen
jäsenkorjauskoulutus on kolmevuotinen käytäntöpainotteinen monimuotokoulutus,
jonka kuluessa tulee tehdä vähintään 300 dokumentoitua hoitoa. Koulutusajalta
lasketaan 101 opintopistettä käsittäen 67 opintoviikkoa, eli 2 684 tuntia.
Koulutuksen läpäisee yleensä vain 40 prosenttia aloittaneista.

Ja sitten tästä nimisuojauksesta. EU:n harmonisointivirasto suojasi
kalevalaisen jäsenkorjaajanimikkeen vuonna 2005, ja sitä saavat käyttää vain
Kansanlääkintäseura ry:n koulutuksen läpikäyneet ja näyttötutkinnon
suorittaneet henkilöt, jotka ovat allekirjoituksellaan sitoutuneet noudattamaan
seuran eettisiä toimintaohjeita. Nimisuojaus toteutettiin asiakasturvallisuuden
varmistamiseksi ja kalevalaisen jäsenkorjauksen erottamiseksi selkeästi muista
eritasoisista, muun muassa manipulaatiohoitoon perustuvista
jäsenkorjaushoidoista. Ja sitten vielä täydennyskoulutus on tässä mukana, eli
rekisteröityjen osaajien tulee käydä vähintään joka toinen vuosi
Kansanlääkintäseura ry:n järjestämässä täydennyskoulutuksessa, jossa samalla
varmistetaan osaamisen taso. Vuosittain järjestetään terveysseminaari
yhteistyössä eri yliopistojen kanssa.

Ja sitten, arvoisa puhemies, valvonta on tässä myöskin erittäin tärkeä
asia. Eli nimen käyttöoikeutta valvoo Kansanlääkintäseura ry:n hallitus, jossa
on mukana tiedeyhteisön jäseniä. Nimenkäyttöoikeutta kontrolloi Patentti- ja
rekisterihallitus.

Sitten kalevalaisen jäsenkorjauksen saatavuus. Noin 650 jäsenkorjausta
harjoittavaa hoitajaa [Puhemies koputtaa] sijoittuu eri puolille Suomea, ja
uusia hoitajia valmistuu vajaa 100 vuodessa. Hoitajista on myöskin olemassa
julkinen rekisteri.

Ja vielä sen verran, että vuosittain annetaan noin 350 000 hoitoa, ja määrä
kasvaa vuosittain koko ajan resurssien kasvaessa.

Potilasturvallisuudesta vielä sen
verran, että tällä hetkellä ei ole tiedossa vielä yhtään
asiakasvahinkotapausta. Tämän vuoksi [Puhemies koputtaa] olen tehnyt tämän
lakialoitteen ja toivon, että tämä voisi olla virallistettuna mukana myös
erilaissa hoitoasioissa.

16.49

Mia Laiho kok

Arvoisa puhemies! Luonnonmukaiset menetelmät ja erilaiset uskomushoidot
ovat lähtökohtaisesti ihan positiivinen asia, jos niistä ihminen kokee saavansa
hyötyä ja jos ne parantavat heidän elämänlaatuansa. Niiden kohdalla on
kuitenkin huomioitava, ettei asiakas ole varsinaisen lääketieteellisen hoidon
tarpeessa, ja erityisen huolellinen pitää olla tietenkin, kun on kyse
alaikäisistä, vammaisista tai muiden huollon varassa olevista henkilöistä.
Mutta sinällänsä, jos tällaisesta kalevalaisesta jäsenkorjauksesta on ihmisille
apua ja muuten on perusterve ja se soveltuu, niin eihän siinä mitään.

Itse lääketieteen edustajana näen kuitenkin, että meillä on oltava selvät
rajat siinä, mikä on tieteellisesti hyväksyttyä hoitoa, ja se myöskin pitää
ihmisille tehdä selväksi, mikä on semmoista virallista hoitoa ja mikä on
epävirallisempaa hoitoa. Käsittääkseni tällä hoitomuodolla ei ole perusteita
olla varsinainen virallinen hoito. Ja jos ajatellaan verovaroin korvattavaa
hoitoa, niin se ei niitä kriteereitä täytä. 

16.51

Ritva Elomaa ps

Arvoisa puhemies! Ensin kiitän edustaja Maijalaa hyvin kattavasta
selvityksestä siitä, mitä on kalevalainen jäsenkorjaus.

Koululääketiede on se pääasiallinen hoitomuoto ja turva, johon nykyään
pitääkin nojautua, mutta pitää muistaa, että ihmisiä on hoidettu vuosituhannet,
ennen kuin koululääketiede oli edes olemassa. Luonnossa on kasveissa
lääkeaineita, joilla on kiistaton vaikutus terveyden edistämiseksi.

On myös huuhaa-hoitoja, on myös uskomushoitoja, joiden vaikutus ihmiseen
todellisuudessa on nolla, jopa miinusmerkkinen, negatiivinen. Mutta tässä
lakialoitteessa on kysymys kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, suomalaiseen
kulttuuriin perustuvasta, tieteellisesti paljon tutkitusta hoitomuodosta. Sen
terveysvaikutukset ovat kiistattomat.

Joten kannatan kalevalaisen jäsenkorjauksen lisäämistä yksityisestä
terveydenhuollosta annetun lain 2 §:n luetteloon.

Kiitän edustaja Maijalaa tästä
lakialoitteesta ja toivon, että se saa laajaa kannatusta.

16.52

Eeva-Maria Maijala kesk

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset edustaja Laiholle, että olitte
mukana ja kuuntelitte tämän asian ja suhtauduitte vakavasti tähän asiaan, koska
on todella tärkeää se, että ihmisiä ohjataan asianmukaisesti, ihmiset voivat
luottaa siihen, että se, mitä me täällä eduskuntasalissakin puhumme, on
varmasti totta, ja että ihmiset voivat luottaa siihen, mitä me olemme
esittämässä ja olemme viemässä eteenpäin.

Tässä nyt on hyvin tärkeää tiedostaa se, että kyse ei ole uskomushoidosta
vaan todellakin erilaisista tutkimuksista, eikä ole kyse vaihtoehtohoidosta.
Vaihtoehtohoidon olennaisin asia on se, että koetaan, että se on vaihtoehto
nykyiselle, lääketieteellisen koulutuksemme mukaiselle hoidolle. Kyse ei ole
vaihtoehtohoidosta, vaan hyvin usein lääkärit keskustelevat asiakkaidensa
kanssa, että mikä on tilanne, ja hyvin moni lääkäri tällä hetkellä, myöskin
minun tuntemani lääkäri, on sitä mieltä, että jos joku kiputilanne on olemassa,
joku hermopinne tai tämmöinen asia, niin ei välttämättä ole aina tarpeellista
lähteä leikkaamaan, vaan voisi kokeilla, auttaako perinteinen kalevalainen
jäsenkorjaus. Elikkä olkoon kyse hieronnasta, fysioterapiasta tai mistä tahansa,
niin olennaista on se, että kyse on hoidosta, joka ei missään tapauksessa
aiheuta mitään vahinkoja asiakkaalle. Hyvin usein on pystytty välttämään
leikkaustarve, kun henkilöä on pystytty hoitamaan tämmöisellä perinteisellä
hoitomenetelmällä ja -muodolla.

Onko meillä sitten riittävästi tieteellistä tutkimusta, koska siitähän tässä on juuri kysymys, että meillä varmasti on näyttöjä tälle asialle. Minulle on moni sanonut, että mitä hullua sinä lähdet tuommoisia asioita sinne esittelemään, että sinäkin koulutettu
henkilö lähdet kaiken maailman humpuukeihin matkaan. Minä siihen, että hei
haloo, minä olen perehtynyt tähän asiaan todella paljon. Olen itse ottanut
useita kalevalaisia jäsenkorjauksen hoitoja itselleni, tutustunut siihen,
käynyt pikkuisen perehtymässä kurssitukseen, minkälaisia ne ovat, että olisin
ihan varma siitä, etten missään nimessä ala mistään humpuukista puhumaan, että
voin puhua oikein rehellisellä mielellä tästä asiasta.

Suurimpana tukijana tässä asiassa minulla on varmasti ollut edustaja Puska,
koska hän on vahvasti tukenut tätä toimintaa, ja perinnehoitojen
neuvottelukunta on tässä asiassa pitänyt useita kokouksia. Perinnehoitojen
neuvottelukunta on toiminut aloitteellisesti virallistamisen edistämiseksi.
Neuvottelukunnassa ovat jäseninä muun muassa professori Pekka Puska,
emeritusprofessorit Osmo Hänninen ja Pentti Tuohimaa, professorit Sinikka
Piippo ja Yvonne Holm ja lääkäri Riitta Piilo. Lisäksi — arvoisa puhemies,
nopeasti — muun muassa eduskunnan puhemies, sosiaali- ja terveysministeri
vuosilta 2011—2014 Paula Risikko, dosentti Mika Venojärvi, professorit Timo
Santalainen ja Timo Ylikomi, [Puhemies koputtaa] lääkärit Mikko Nenonen, Toini
Virkkala ja Kelan kunniatohtori Paavo Rissanen ovat esittäneet myönteiset
kannanotot kalevalaisen jäsenkorjauksen virallistamiseksi. 

16.55

Ville Vähämäki ps

Kunnioitettu puhemies! Kyllä edustaja Maijalan aloite on hyvä. Tämä
kalevalainen hoito on kehittynyt jatkuvasti, ja ennen kaikkea he ovat pystyneet
kehittämään sen jatkuvan systemaattisen menetelmän kouluttaa näitä kalevalaisia
hoitajia, joten heillä on aina se ajantasainen tietotaito. Täytyy muistaa, että
monillakin hoitajilla on useita koulutuksia myöskin muilta puolilta, vaikkapa
osteopaatti ja muita vastaavia koulutuksia. He hankkivat niitä, ja he tutkivat
ja näkevät monia asiakkaita ja käsillään tekevät töitä ja toteavat, että
tavanomaisilla menetelmillä ei saavutetakaan sitä hyötyä ja täytyy käyttää
jotain toisia liikkeitä, täytyy osata tuntea, palpoida sen ihmisen keho ja
sitten hyödyntää sitä tietotaitoa, mitä on olemassa.

Itsekin asiaa olen aika kauan aikaa tutkinut ja näitä hoitoja saanut ja
itsekin ihmisiä hoitanut, ja kyllä se vain näin on, että Suomen mittakaavassa
meillä on käsittääkseni noin 200 miljoonan kysymys nämä selkäongelmat ja se,
miten paljon vaikuttavat ihmisten työkykyyn yleensäkin nämä suht vähäpätöiset
liukastumiset ja niistä aiheutuvat selkäongelmat, selän poismeno. Tavanomainen
lääketiede on vähän sellaista, että kun mennään valittamaan jotakin kipua, niin
annetaan sitten kipulääkettä, ja välttämättä sitä selkää ei koskaan käsillä
koetellakaan, että mikä siellä saattaisi olla vikana, mutta sitten taas kun
potilas menee kalevalaiselle hoitajalle, hän saa heti siellä yhdestäkin
käsittelystä jo avun, ja se apu saattaa säästää yhteiskunnalle todella paljon.

Näin ollen minä näkisin, että meillä vahvuus kokonaisuudessaan Suomessa on se, että meillä on tällainen käsite ja tällainen hoitomuoto kuin kalevalaiset hoidot tai kaustislaiset hoidot, ihan kumpia vain. Miksemme me sitten hyväksyisi tätä osaksi yhteiskuntaa, siten että kaikki voisivat käyttää näitä palveluita? — Kiitos.

16.58

Mia Laiho kok

Arvoisa puhemies! Tuki- ja liikuntaelinsairaudet on todella merkittävä
ryhmä, ja kannattaa panostaa niihin ei-lääketieteellisiin hoitoihin myös. Olen
samaa mieltä siitä. Erityisesti liikunta on tietenkin siinä ensiarvoisen
tärkeätä.

Jos me ajattelemme näitä
ammattinimikkeitä, niin meillähän on fysioterapeutit, jotka tekevät paljon
tuki- ja liikuntaelinsairauksien kanssa asiakkaiden kanssa töitä, ja he voivat
myöskin laajentaa omaa osaamistaan erityyppiseen toimintaan. Ja jos me
mietimme, mitä me otamme verorahoista korvattavaksi, niin meidän täytyy olla
tosi tarkkoja siinä, että me oikeasti olemme sitten tasapuolisia myöskin eri
hoitomuodoille. Että jos me otamme tämän kalevalaisen jäsenkorjauksen, niin meillä on paljon muitakin sellaisia, joiden koetaan olevan hyviä ja joista on ihan hyviä tuloksiakin mutta joista meillä ei varsinaisia vahvoja tieteellisiä näyttöjä ole. Ja sitten kun me ajattelemme, minkälaisia tarpeita meillä nykyään on ja tulevaisuudessa tulee yhä enemmän esimerkiksi lääkitysten, kehittyvän lääkehoidon suhteen, niin kyllä
meidän pitää niitä rajoja asettaa sille, mitä yhteiskunta on valmis maksamaan.
Eihän mikään estä ihmisiä hakeutumasta näille vastaanotoille ja maksamaan sen
itse. Sehän on tietenkin ihan sallittua.

16.59

Eeva-Maria Maijala kesk

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitokset kaikille niille 40 kansanedustajalle,
jotka ehtivät tämän allekirjoittaa. Moni on minulle jälkeenpäin sanonut, että
hekin olisivat tämän aloitteen allekirjoittaneet.

Siihen, että jos meillä ei riittävästi ole tällä hetkellä tutkimusnäyttöjä
— joita on muuten aika paljon kuitenkin tästä olemassa: elikkä tietojeni mukaan
tästä kalevalaisesta jäsenkorjauksesta näytti olevan huomattavasti enemmän
erilaista tutkimustietoa kuin mistään muusta sellaisesta suomalaisesta
toisenlaisesta hoitomuodosta, jotka eivät tällä hetkellä ole vielä
virallistettuina.

Tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat todellakin Suomessa tällä hetkellä
kaikkein suurin ongelma, mikä meidän pitäisi pystyä purkamaan. Ja ensimmäinen
asia on tietenkin se, että ihmiset pitävät huolta itse omasta liikkumisestaan
ja kunnostaan. Elikkä liikkuminen on meillä kaikilla ehdoton ykkösasia, mutta
kun sekään ei aina auta, niin sitten on hyvä, että ihmisillä on joitakin
muitakin konsteja, millä pystyvät auttamaan itseänsä. Ja meillä jokaisella
suomalaisella pitäisi olla varaa hakea itsellensä apua.

Valtion kautta, yhteiskunnan kautta olevat sote-kulut ovat aivan älyttömät,
ja meidän pitäisi pystyä ja pyrkiä siihen, että niitä vähennettäisiin todella
paljon. Tuki- ja liikuntaelinongelmissa on miljardien eurojen ongelmista
kysymys, ja iso osa niistä pystyttäisiin korjaamaan ja hoitamaan tällä kalevalaisella
jäsenkorjauksella.

Kiitoksia siitä, että me olemme saaneet tätä asiaa menemään jo paljon
eteenpäin.

Ja vielä: hyvin moni hieroja ja fysioterapeutti on pätevöittänyt itsensä
myöskin tähän kalevalalaiseen jäsenkorjaukseen, ja sitä kautta he ovat saaneet
tämän koulutuksensa ja nämä hoitomuodot käyttöönsä näissä asioissa.

Ja todellakin toivon, että me saamme
vietyä tätä eteenpäin. Mikä on sitten se toimintamuoto tai -malli, mikä tuottaa
meille parhaat tulokset, sitä minä en ehkä alan ammattilaisena vielä tiedä,
mutta toivon mukaan me saamme porukalla työstettyä ja kehitettyä asiaa
eteenpäin niin, että me voisimme vähentää näitä tule- eli tuki- ja
liikuntaelinsairauskuluja kokonaisuudessaan. — Kiitoksia.

Keskustelu päättyi.

Asia lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.

Viitteet

Vertanen P, Hänninen O, Piippo S, ym. Perinnehoitojen verhottu tieto. Kalevalainen kansanparannus -säätiö; 2017.

Vuolanto P, Sorsa M, Aarva P Helin K. Katsaus suomalaiseen CAM-tutkimukseen.
Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2018:55: 240–256.
Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 55(3). https://doi.org/10.23990/sa.74424