Too much medicine: ”Lääkkeitä vain todelliseen tarpeeseen

”Too much medicine” -symposiumissa: 15-17.8.2018.

Tanskalainen professori Peter Götzshe, jolla on kunnioitettava tieteellinen ura, aloitti luentonsa kertomalla, että hänen mielestään lääkkeitä kannattaa välttää. ”Elämä ilman lääkkeitä on mahdollista”, hän sanoi.

Ajattelen kuitenkin, että lääkkeittä tarvitaan. Ne ovat hyvä asia, mutta elämässä oikeastaan kaikki asiat, joita käytetään väärin tai liikaa, ovat haitallisia. Asioilla on aina kaksi tai useampiakin puolia. Joka tapauksessa kerron lyhyesti, mitä professori sanoi.

Hän muistutti, että 1) lääkkeet ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy (syövän ja sydän- ja verisuonitautien jälkeen) Yhdysvalloissa ja että 2) julkaistuihin lääketutkimuksiin ei voi luottaa, ja tuskin lääkeviranomaisiinkaan. Kuvat alla ovat  Peter Götzschen pitämästä esityksestä Too much medicine -symposiumissa 15.-17.8. 2018.

Nämä näkemykset eivät ole mukavia ja positiivisia, mutta koska luennoitsija perusteli väitteitään huolellisesti, katson, että ne kannattaa julkistaa muuallakin kuin Too much medicine -sivuilla, jonne tilaisuuden aineistoa tulee julki alkusyksyn aikana (näin järjestäjät kertoivat).

Tehokkailla ja ihmishenkiä pelastavilla lääkkeillä on siis toinenkin, se synkempi puolensa, jota professori Peter Götzsche on tutkinut ja josta hän on kirjoitaanut ja puhunut jo vuosia. Katso esimerkiksi aikaisempia kirjoituksiani  Kriisin tynkää psykiatriassa  ja  Liika on liikaa

Miksi tieteelliset tutkimukset ja systemaattiset katsaukset lääkkeiden vaikutuksista saattavat olla epäluotettavia? Luennoitsija otti esimerkin  masennuslääketutkimuksista ja totesi, että syitä on useita. Ne kaikki liittyvät tavalla tai toisella lääkekorporaatioiden  liiketoimintaan: lääkkeiden myynti on hyvää bisnestä siinä tapauksessa, että saadaan lisätyksi lääkkeiden myyntiä. Sitä varten on tarpeen saada tutkimustuloksia, joissa lääkkeistä osoitetaan olevan potilaille hyötyä. Näyttöön perustuva hoitaminen kun nojaa tutkimuksiin.

Tämä on johtanut siihen että, tutkimuksissa saatetaan käyttää tutkimusaineistoja, jotka  antavat vääristyneen kuvan todellisuudesta, vaikka itse tutkimusmetodi olisi oikea ja vaikka meta-analyysi olisi tehty periaatteessa kunnolla. Kyse on siitä, että jos tutkimuksen alkuperäinen aineisto on virheellinen  tai aineistoa on tutkimusprosessin aikana peukaloitu, niin tulokset ovat myös virheellisiä.

Mistä virheistä on kyse? Peter Götzschen tutkimusryhmä on selvittänyt masennuslääketutkimusten taustoja ja toteutustapoja ja saanut selville, että tutkimuksissa on ongelmia (kuvat alla) esimerkiksi

– koehenkilöiden valintaprosessissa (ketä valitaan tutkittavaksi), satunnaistamisessa (millä kriteereillä satunnaistetaan)

– miten plasebo-ryhmässä varmistetaan, että potilaat ja lääkärit eivät arvaa, kummassa ryhmässä potilas on, sillä plaseboryhmässä on  yleensä vähemmän lääkkeen aiheuttamia sivuvaikutuksia (niiden perustella potilas/lääkäri voi päätellä, että tutkittava on hoitoryhmässä)

–  potilaiden itse raportoimia haittoja ei yleensä ole otettu huomioon tuloksia raportoitaessa

– aineistoista on jossakin tutkimusprosessin vaiheessa poistettu henkilöitä, joille lääkkeistä ei ole ollut hyötyä tai joille niistä on ollut haittaa

– se mitä tapahtuu tutkimuksen/kokeen jälkeen, jää selvittämättä, ja näin muun muassa riippuvuuskysymykset ja vieroitusongelmat jäävät selvittämättä

– potilaiden elämän laatua ei yleensä kysellä, joten voi olla (luennoitsijan mukaan tämä on todennäköistä), että lääkkeet huonontavan käyttäjiensä koettua elämän laatua.

Götzsche 3

Götzsche 4

Symposiumissa tarjottu tietopaketti herätti paljon kysymyksiä, ja hämmennystäkin. Too much medicine – symposiumin sivuilta voi lukea mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi tiedetoimittaja Jani Kaaron kirjoittama haastattelu, jossa  Allen Frances  kertoo omasta havahtumisestaan diagnoositehtailuun Yhdysvalloissa, valaisee erinomaisesti länsimaisen lääketieteen ylidiagnostiikan ja liikalääkityksen ongelmaa.

Hienoa, että tällainen symposiumi järjestettiin! Se on herättänyt paljon keskustelua, aihetta  käsitteli muun muassa  Lääkärilehti.