Benin, osa 9. Torivisiitillä.
Mietin, miten tämän kaupungin liikenteessä voi säilyä hengissä? Useimmat säilyvät, vaikka meno on hulvatonta. Mopot ja mopotaksit (zemit) töytäilevät sinne tänne, mutta kuitenkin jollain tavalla järjestyksessä auto autojen välissä.
En halunnut mennä zemin kyytiin. Mutta ei löytynyt taksia, niin pakko oli. Piti päästä isolle, Länsi-Afrikan ehkä isoimmalle torille. Rohkaistuin ja istuin hymyilevän kuskin taakse. Pelotti ihan hirveästi. Poika ajaa tuhatta ja sataa, ja sulavasti sukkuloi käsittämättömässä liikenteessä.
Huoahdan helpotuksesta, kun päästään torille. Se on kokemisen väärtti, vaikka yhtään ostosta en teekään.
Siellä on väriä ja elämää. Myytävänä on aivan kaikkea, elävistä kanoista kankaisiin. Pään päällä kannetaan vaikka mitä: mm. lippalakkeja, pahvilaatikoita, muoviputkia, rintaliivejä, kirjoja ja leipää…
Yksi mies kysyy minulta hiukan leikillisesti: ”Jovo, vieläkö sinä olet täällä?”
En tajua, mitä tyyppi tarkoittaa.
Gustave-tulkki selittää, että se on beniniläisten hauska vitsi maaliskuun 2016 presidentinvaalien tuloksesta. Viimeiselle kierrokselle selvisivät yli 30 ehdokkaasta ehdokkaat Lionel Zinzou ja Patrice Talon. Edellinen on iholtaan varsin vaalea, melkein jovo (kutsumanimi valkoihoisille) ja hänen kerrotaan olevan hyvin ranskalaismielinen. Benin oli vuoteen 1960 Ranskan siirtomaa ja ranskalaisten vaikutus on edelleen aika suuri. Jälkimmäinen, Patrice Talon puolestaan on tummempi iholtaan ja afrikkalaishenkisempi.
Beniniläiset eivät halunneet vaaleaa.
Pressan vaalit voitti tummempi. Minulle heitetty kommentti oli kuittaus kisan hävineelle Zinzoulle.