Benin, osa 10.
Pappeja varjon alla.
Beninissä ei voi olla kohtaamatta voodoota. Se heijastuu ihmisten arjessa, puheessa, musiikissa ja muissa kulttuurin tuotteissa. Toreilla myydään rituaalivälineistöä ja eritasoisia voodoopappeja toimii joka kylässä ja kaupungissa.
Villa Karon sivuilla voit tutustua Anna Ovaskan laatimaan esitykseen voodoosta ja sen peruspiirteistä http://www.villakaro.org/vodun/.
Pienehköjä seremonioita järjestetään monissa kylissä viikoittain. Isompiin tilaisuuksiin kokoontuu ihmisiä kyläkunnittain jonkun tietyn tapahtuman tai hengen merkeissä.
Osallistuin maaliskuun lopussa isoon, usean paikkakunnan yhteiseen sessioon Grand Popossa. Tilaisuudessa “puhdistettiin” ne perheet, joita oli kohdannut Heviosson eli ukkosen jumalan rangaistus. Perheissä on ollut Heviosson aiheuttama kuolemantapaus. Seremoniassa ”hoidettiin” seitsemän tällaista tapausta, jotka olivat sattuneet noin kymmenen viime vuoden aikana.
Puhdistusrituaalissa käytettiin tulta, tanssia, voodoopappien henkien kanssa keskustelua (joku papeista voi mennä transsiinkin) ja perinteistä rytimusiikkia. Tässä seremoniassa musiikista vastasi kaksi erillistä rytmiryhmää.
Ryhmät tulivat ilmeisesti eri kylistä. Kummankin tyyli oli omanalaisensa. Soittajaporukat näyttivät ikään kuin keskustelevan musiikillaan toistensa kanssa.
Puhdistusrituaalin näyttävä päähenkilö.
Voodooperinteessä on uskomus, että jos varastaa tai tekee jokin muun rötöksen eikä tunnusta ja pyydä anteeksi tekoaan, siitä seuraa henkien rangaistus. Se, joka on joutunut rikoksen kohteeksi, voi kertoa asiasta papille ja pyytää, että varastetut tavarat palautettaisiin tai että rötöksen tekijä paljastuisi.
Pappi kommunikoi henkien kanssa ja tiedottaa sitten yhteisölleen, että rötöstelijällä on seitsemän päivää aikaa tulla tunnustamaan tekonsa. Jos tämä tulee, hänelle tehdään puhdistumisrituaali ja asia sovitaan, myös teon uhriksi joutuneen kanssa. Jos sen sijaan rikoksen tekijä ei tunnusta, hänen osakseen lankeaa paha kirous: Heviosso tappaa hänet. Voi tapahtua onnettomuus tai henkilö saa kuolemataudin.
“Rikoksen vuoksi tapahtunut kuolema” on sen kohdanneelle perheelle sekä murheellinen että häpeällinen asia. Seremoniassa nämä asiat puhdistetaan, eivätkä ne sitten enää vaivaa perhettä eikä yhteisöä.
Kyselin ennen tilaisuuden alkua, miten voi tietää, että jonkun kuolema on juuri Heviosson syytä. Minulle vastattiin, että sen kuulemma tietää, koska tapahtumaan liittyy paljon erilaisia merkkejä. En sitten ehtinyt tarkemmin selvittämään, millaisia, kun piti kiirehtiä rituaaliin. Sain siitä tiedon vasta noin tuntia ennen alkua.
Ajamme tulkin kanssa tsemillä eli mopotaksilla hiekkatie pöllyten rituaalipaikalle Grand Popon keskustan ulkopuolelle. Kansaa on kokoontunut paljon ja sitä tulee koko ajan lisää. Osallistujia arvioisin olevan noin 300. Lisäksi narulla eristetyn alueen ulkopuolella seisoskelee paikallisia, jotka eivät kuulu rituaalijoukkoon tai eivät ole voodoolaisia.
Vauhdikasta tanssia.
Pääsen ainoana jovona (vieraana, valkoihoisena) mukaan. Puolen tunnin neuvottelun jälkeen maksan pienen summan osallistumisesta ja toisen summan luvasta valokuvata.
Ylin henki on käsittämätön
Voodoossa on yksi korkein olento (henki tai jumala) Fa, jota ei voi tuntea ja joka kaiken yläpuolella. Se vastaa oikeastaan kristinuskon Jumalaa. Tämän lisäksi on kymmeniä muita henkiä/jumalia, joilla on merkitystä käytännön elämässä. Perheillä ja suvuilla on omat erityishenkensä, jotka siirtyvät esi-isiltä nykypolville. Näiden kanssa kommunikoidaan voodoopappien eli bokonojen ja apupappien el adeptien välityksellä erityisin rituaalein.
Ajatuksen useista erilaisista hengistä ja suojelijoista jakavat myös kristillisesti suuntautuneet uskonnot. Katolisella kirkolla on arkkienkeleitä ja pyhimyksiä, joilla kullakin on oma erityinen tehtävänsä, aihepiirinsä ja kohteensa suojeltavana. Ortodoksien ikonit kodeissa niin ikään auttavat, suojelevat ja tasapainottavat. Ne kantavat samoja ominaisuuksia kuin voodoon fetissit, joiden ajatellaan suojaavan pahalta erilaisissa elämäntilanteissa. Ne ovat tärkeitä sekä arjessa että rituaaleissa. Luterilaisillakin on enkelinsä, mutta ne ovat paljon abstraktimpia kuin konkreettiset, käsin kosketeltavat amuletit ja muut apuesineet.
Fetissejä myydään kaikkien suurempien paikkakuntien toreilla. Ne voivat olla eläinten osia, sulkia kynsiä ja jopa kokonaisia kuivattuja käärmeitä, kiviä, amuletteja ja muita esineitä.
Legba on hyvin yleinen patsas kylien ja asuntojen edustoilla. Se poistaa pahaa.
Tämä legba sijaitsee Heven kylän toriaukiolla. Sillä on sarvet ja esiin työntyvä penis.
Voodoolla on vankka sija Beninissä. Vähintään puolet väestöstä riippumatta koulutustaustasta tai sosiaalisesta asemasta jakaa sen asenne- ja arvomaailman. Lisäksi monet ovat sekä katolisia että voodoolaisia.
Lukuisat luontoon ja maalliseen arkeen ankkuroituvat henget sekä rituaalit ja elämisen säännöt ovat voodoossa tärkeitä.
Voodoo hyväksyttiin 1990-luvun lopulla marxilaisen hallinnon päätyttyä viralliseksi uskonnoksi katolilaisuuden ja islamin rinnalle.
Heven kylän lauantaiseremoniaan osallistuu aikuisia ja lapsia. Kännykät pöydällä ovat sulassa sovussa perinteisen seremonialaulun ja -tanssin kanssa.
Lapset oppivat tanssin pienestä pitäen.
Kun pikarista on ensin otettu pieni hörppy, loput palmuviinasta annetaan kiitokseksi maalle. Maahan kaatamisen voi tehdä myös ennen hörppäämistä. Rituaali kuuluu lauantaiseremoniaan. Kahden jovon varpaat erottuvat mustista.
Rytmiryhmä.