Tieteelliset uskomuslääkkeet

Osteoporoosi, masennus, kolesteroli, kipu. Näitä kaikkia hoidetaan lääketieteellisesti uskomushoidoilla. Kuinka se on mahdollista?

Se on mahdollista siksi, että lääketieteen vääristymiin ja lääketeollisuuden kaupallisiin intresseihin kietoutunut terveydenhuolto on syvässä kriisissä. Lääkeuskovaisuuden kupla tosin alkaa pikku hiljaa puhjeta, kun rohkeat tutkijat uskaltavat tarttua tärkeisiin aiheisiin.

Nyt en puhu Markku Myllykankaan tämänpäiväisestä haastattelusta Hesarissa (28.5.), vaan niistä terveystutkijoista, jotka seuraavat kriittisesti aikaansa eivätkä jää dogmaattiseen paradigmakuoppaan päivittelemään sitä, että ihmiset valitsevat esimerkiksi lääkkeettömiä täydentäviä hoitomuotoja vaivojensa hoitamiseen. Palaan myöhemmin Myllykankaan naureskellen esitettyihin väitteisiin puoskareista, ihmisten pölkkypäisyydestä ja uskomushoidoista, joiden tehoa ei ole todistettu lääketieteellisin kokein.

Nyt otan esille kaksi äskettäin julkisuuteen noussutta tapausta – osteoporoosi ja masennus – siitä, miten puoskarius ja uskomushoidot ilmenevät virallisessa terveydenhuollossamme. Minulla on kokemusta kummastakin. Kivusta ja kolesterolista kirjoitin aikaisemmin.

Esimerkit osoittavat, että tiede, mukaan lukien lääketiede, on inhimillistä toimintaa, jossa esiintyy erilaista vallankäyttöä. Kuvitelma, että tiede ja tutkimus olisivat systemaattisesti itseään korjaavia, ihmisistä ja instituutioista riippumattomia mekanismeja, on idealistinen ja virheellinen. Todellisuus nimittäin on toisenlainen. Sen näkeminen vaatii tutkimusinstituutioissa työskenteleviltä älyllistä rehellisyyttä.

Jos sitä ei ole, sokean kielteinen suhtautuminen tieteen mekanismien kritiikkiin korvaa avoimuuden ja kriittisyyden. Tämä selittyy usein sillä, että vallitsevien tiedekäytäntöjen kyseenalaistaminen haastaa vallitsevan paradigman eli ideologisen tiedeasenteen. Kysymys on samantyyppisestä ilmiöstä kuin siinä, että järkkymätön uskovainen raivostuu tietynlaisen Jumalan olemassaolon kyseenalaistamisesta. Nyt saatetaan raivostua, jos joku rohkenee esittää kriittisiä tutkimustuloksia lääkkeistä ja niiden hyödyistä. En ole lääkevastainen, mutta joskus näyttää siltä, että lääke olisi saanut “koskemattoman pyhän” paikan terveydenhuollossa. Lääkettä ylipäätään ei tunnu olevan suotavaa kyseenalaistaa.

Nyt näitä kyseenalaistajia näyttää ilmaantuvan julkisuuteenkin.

Luuloja luulääkkeistä

Os­teo­po­roo­si eli luu­ka­to on ti­la, jos­sa luun mi­ne­raa­li­ti­heys las­kee iän myö­tä. Osa tut­ki­jois­ta pi­tää si­tä luon­nol­li­se­na ikään liit­ty­vä­nä il­miö­nä, osa pitää sitä sairautena, jota on lääkittävä. Luukatoa on naisilla enemmän kuin miehillä.

Osteoporoosia hoidetaan yleisimmin bisfosfonaateilla, jotka professori Teppo Järvisen ja kansainvälisen tutkijaryhmän tekemän systemaattisen katsauksen mukaan eivät vähennä lonkkamurtumia, joista haurasluiset kärsivät. Lonkkamurtumia vähentää kaatumisten väheneminen. Siihen lääke ei auta. Siihen auttaa tasapainon ja lihaskunnon ylläpitäminen ja parantaminen.

Kuitenkin terveydenhuollossa yleisesti määrätään luulääkkeitä ehkäisytarkoituksessa. Niitä syö noin 50 000 ihmistä – uuden tutkimuksen mukaan suuri osa heistä turhaan. Teoriaa luulääkkeen vaikutuksesta murtumien ehkäisyyn on siis kokeiltu suurella määrällä ihmisiä kertomatta heille, mistä on kyse.

Minäkin kuuluisin tähän koekaniinien joukkoon, jollen olisi valinnut toisin. Muutama vuosi sitten sain luulääkereseptin. Silloin käytössäni ei ollut Järvisen ja kumppaneiden katsausta, mutta vilkaisin muita aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Hyödyt näyttivät vähäisiltä ja haitat ikäviltä. En syönyt lääkkeitä. Siitä terveyskeskuslääkäri oikein suutahti ja totesi, että ei tätä kannata seuratakaan kun en kerran noudata ”adekvaattia hoitoa”. Onneksi satuin tietämään, että adekvaatti tarkoittaa pätevää ja asianmukaista. Sittemmin olen vaihtanut lääkäriä. Nyt minua kuunnellaan ja kanssani keskustellaan kuten ihminen ihmiselle.

Serotoniinimyytti murenee

Meitä on opetettu uskomaan, että masennus on sellainen aivosairaus, jota voidaan lääkitä nostamalla aivojen serotoniinitasoa niin sanotuilla selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjä -lääkkeillä (SSRI-lääkkeet). Myös lääkärit on opetettu tähän uskoon riippumatta siitä, että koko serotoniiniteoriaa ei ole koskaan osoitettu oikeaksi. Aiheesta kirjoitti BMJ:ssä äskettäin psykiatrian professori David Healy.

SSRI-lääkkeiden fysiologinen vaikutusmekanismi on edelleen epäselvä. SSRI-teorian esitti vuonna 1965 Joseph Schildkraut  American Journal of Psychiatryssa. Sen mukaan aivokemian vaihtelut voivat vaikuttaa mielialan vaihteluihin. Lääkeinnostus kasvoi, kun psykiatriassa teoria otettiin todesta. Oletettua aivokemian vikaa pyritään siis korjaamaan masennuslääkkeillä.

Todellisuudessa vaikutusta tapahtuu toisinkin päin. Mieliala vaikuttaa aivokemiaan. Teoriaa aivokemian määräävyydestä masennuksessa ei ole missään osoitettu oikeaksi. Teoria on todentamaton, se on intellektuaalista maalailua ja uskomusta.

Kaiken lisäksi masennuslääkkeiden parannusteho on tutkimuksissa todettu hyvin vaatimattomaksi lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa, mutta silti niitä käytetään paljon. Lääkkeiden teho ei ylitä plasebon (lumeen) tehoa. Tästä huolimatta masennuslääkkeiden käyttö kaikkialla länsimaissa on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Suomessa niitä syö tänäänkin yli 400 000 ihmistä.

Joku masentunut tai hänen omaisensa saattaa hämmentyä ja tulkita sanomani niin, että haluan kieltää avun kärsivältä. En tietenkään halua. Jokainen voi hoitaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla ja lääkkeitä kannattaa aina syödä, jos niistä todella saa enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta on hyvä tietää, että monilla masennuslääkkeillä on myös haittavaikutuksia.

Pointtini on ensiksikin, että SSRI-lääkkeet näyttävät minusta uskomushoidolta lievien masennusten hoidossa. En oikein ymmärrä, miksi ne ovat hyväksyttyjä ja suosittuja virallisessa terveydenhuollossa, kun samaan aikaan muita hoitomuotoja, muun muassa eräitä täydentäviä hoitomuotoja hyljeksitään, vaikka niiden koetuista hyödyistä on tutkimusnäyttöä.

Toiseksi, kuten psykiatrian emerituslääkäri ja lääkintöneuvos Tapani Sipilä muistuttaa (HS 28.5.2015), ylihoitamisessa lääketehtaat rikastuvat ja veronmaksajat köyhtyvät. Sipilän tavoin minäkin toivon, että joku tekisi psykiatrian alalla yhtä arvokkaan selvityksen ylihoitamisesta kuin professori Järvisen ryhmä teki osteoporoosin suhteen.

Masennuslääkereseptistäkin minulla on kokemusta. Vuosia sitten olin keskellä elämänkriisiä. Menin psykiatrille. Kyselin psykoterapiasta, johon lääkäri totesi, että ei terapiaan voi mennä jos ei ole syönyt kolmea kuukautta lääkkeitä. Kysyin, kuinka kauan näitä lääkkeitä pitäisi syödä. Hän sanoi, että vähintään noin vuoden.

Muutuin varttitunnissa lääkkeitä syöväksi potilaaksi! Hetken kuluttua seisoin käytävässä lääkelappu kädessäni – hämmästyksestä ymmyrkäisenä. Sitten nousi sisältä suuttumus. Miten meidän terveydenhuoltojärjestelmämme on näin mekaaninen ja tyly? Vai olinko ehkä poikkeustapaus? Siltä ei vaikuta viimeaikaisten tutkimusten valossa.

Siirryin siitä täydentävälle puolelle ja sain apua, josta olen syvästi kiitollinen näille ”puoskareille” ja ”huuhaa”-ihmisille. Hakeuduin myös psykoterapiaan. Aloin tutkia asiaa tarkemmin. Sillä tiellä olen edelleen. Kirjoitan parhaillaan kirjaa täydentävistä hoidoista ja niiden hyödyistä ja haitoista. Pyrin myös edistämään alan tieteellistä tutkimusta, jotta tiedettäisiin, mikä täydentävissä hoidoissa on hyvää ja mikä vältettävää. Tässä

Lääkkeet ovat hyvä asia ja erittäin tarpeellisia, mutta niilläkin on varjopuolensa. Koska lääkkeet ovat kalliita ja niillä on haitallisia sivuvaikutuksia, niiden liiallinen käyttö ei hyödytä ketään muuta kuin lääketeollisuutta.

HS 25.7.2015: Luukatoa lääkitään turhaan.

Järvinen, T., ym. (2015) Overdiagnosis of bone fragility in the quest to preventhip fracture. BMJ 2015;350:h2088.

Healy, D. (2015) Serotonin and depression. The marketing of a myth.  http://www.bmj.com/content/350/bmj.h1771

Kopakkala, A. (2015) Masennus. Suuri serotoniinihuijaus. Basam Books.

Myös masennusta lääkitään turhaan Tapani Sipilän näkemys HS 28.5.2015 http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/My%C3%B6s+masennusta+l%C3%A4%C3%A4kit%C3%A4%C3%A4n+turhaan/a1432697722342?src=haku&ref=arkisto%2F

Davies, J. (2013) Hajalla. Onneton totuus psykiatrian nykytilasta.  Basam Books Oy. Helsinki.

Gøtzsche, P. C. (2014) Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon. Sitruunakustannus. Norhaven Tanska.

Kirjoitusta päivitetty 24.2.2017