Benin, osa 2
Villa Karon terassilta näkyy Atlantin tyrskyihin. Jos tästä, Beninin rannikolta lähtisi purjehtimaan etelään, päätyisi ajan oloon etelänapamantereelle.
Meri ei ole koskaan tyyni. Aallot lyövät rantahietikkoon lakkaamatta. Ensimmäisenä viikkona heräilin öisin meren meteliin, mutta ajan oloon veden pauhuun tottuu. Ääni muuttuu taustahuminaksi. Se on veden työtä.
Nuotan vetoon osallistuu kymmeniä miehiä, joskus muutama nainenkin.
Kalastajien työtä on lähes päivittäinen nuotanveto. Vai onko se ehkä valtava verkko, en tiedä, kun en ole kalanaisia. Kalastajakunnat aloittavat aamulla ja jatkavat pitkälle iltapäivään.
En ole koskaan ennen nähnyt tällaista kalastamista. Mukana on yleensä monta kymmentä ihmistä. Mittavaa, jopa satoja metrejä pitkää nuottaa vedetään merestä rannalle molemmista päistä. Keskellä nuottaa on pyydyksenä iso “pussi”, johon kalat nuottaa vedettäessä ajautuvat. Päiden välillä rannalla on matkaa arviolta 300-500 metriä.
Rytmisoitinkolmikko (vas.) tahdittaa vetourakkaa.
Raskasta ja hikistä työtä kannustaa rytmisoitinryhmä ja nuotan vetäjät tai ainakin osa heistä laulavat kannustuslaulua. Sen tahdissa vetäminen sujuu juohevammin.
Rytmisoittimien kilkatus kuuluu Villa Karon terassille saakka. Laskeudun rantaan ja pyydän luvan ottaa kuvia. Lupa tulee, kun maksan pienen summan kalastuskunnalle.
Kädet tiukasti köyden ympärillä.
Nuotan vedossa tarvitaan tukeva takakeno.
Tuntikausien auringon paahteessa uurastuksen jälkeen saalis nousee rannalle. Isot kalat erotellaan pienistä ja kootaan omiin kasoihinsa. Sitten ne kerätään isoihin vateihin pois vietäväksi.
Saalista lajitellaan.
Naiset kuljettavat päänsä päällä suuria kalakantamuksia.
En ole tasa-arvoisessa asemassa kalastajien kanssa. Minä harrastelen rannalla innoissani kamerani kanssa ja lähden pois heti kun huvittaa, kun aurinko alkaa kuumottaa liikaa.
Kalastajat jatkavat rankkaa fyysistä työtään paahteesta huolimatta niin kauan kunnes saalis on vedetty rannalle. He hankkivat niukkaa elantoa itselleen ja perheelleen.
Tänne tullaan kuulemma kalastamaan muistakin maista, muun muassa Ghanasta.
Läheisen pikku ravintolan kokki Gogo jonka isovanhemmat muuttivat kalastajiksi Beniniin juuri Ghanasta, kysäisee, maistuisiko illalliseksi kala. Sovimme, että tulemme villakarolaisten kanssa syömään.
Muusikkoryhmä kruunaa maittavan kalaillallisen soittamalla afrikkalaista perinnemusaa.
Gogon ravintolassa rummut soivat.