Kolesterolia alentavien statiinien hyödyistä kiistellään. Tämä koskettaa itseänikin. Minulla mitattiin jo vuosia sitten suositusrajan (5 mmol/l) ylittävä kokonaiskolesterolitaso. Lääkäri määräsi siihen kolesterolia alentavaa Simvastatiinia. Syynä oli sukurasite. Isälläni oli sepelvaltimotauti, johon hän ei kuitenkaan menehtynyt. Hän kuoli vanhuuteen 92-vuotiaana.
Tarkistin ruokavalioni ja söin pillereitä kuukauden. Sitten tabletit eivät tahtoneet mennä kurkusta alas. Tuli joku psyykkinen este. Ryhdyin selvittelemään, mitä statiineista ja niiden vaikutuksista tiedetään. Päädyin sitten tulokseen, että en enää niitä syö.
Meni muutama vuosi ja istuin toisen lääkärin vastaanotolla tsekatakseni yleisterveyteni. Kerroin hänelle yksityisistä statiiniselvityksistäni. Tämä lääkäri olikin sitä mieltä, että ”kohonnut” kolesteroli ei ole ongelma, varsinkaan vanhemmilla naisilla, jos muita sydänsairauksien riskitekijöitä ei ole.
Leino Utriainen, suhteellisen terve keski-ikäinen diplomi-insinööri, lääkitsi kolesteroliaan statiineilla ja sairastui vakavaan haimatulehdukseen. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Statiinin uhrit. Se on ikävää, mutta valaisevaa luettavaa. Kirjasta paljastuu myös se, kuinka vaikea Utriaisen on ollut saada kokemuksiaan julkisuuteen.
Sairaalassa Utriaisen haimatulehdus todettiin nimenomaan statiinien aiheuttamaksi. Viranomaistilastojen mukaan tällaisia tapauksia on vuosittain 4-5 kpl, mikä on pieni luku siihen nähden, että kaikkiaan yli 600 000 suomalaista syö statiineja. Utriainen väittää kirjassaan, että todellinen, tilastoimaton määrä on useita satoja.
Lisäksi hän väittää monien statiinikriittisten tutkijoiden tapaan ensiksikin, että suuri osa saa näistä lääkkeistä haitallisia sivuvaikutuksia kuten lihaskipuja ja haimaongelmia. Toiseksi hänen arvioi, että vielä suuremmalle osalle statiinista ei ole mitään hyötyä sepelvaltimokuoleman ehkäisyssä eli että he syövät niitä turhaan.
On arvioitu, että Utriainen kuuluu siihen noin kolmasosaan väestöstä, joiden elimistölle statiinit eivät sovi ja joille ne ovat myrkkyä. Näin siis osa kolesterolia alentamaan pyrkivistä syö haitallista ainetta. Kolesteroli kyllä alenee, mutta ihminen sairastuu muuhun tautiin kuin siihen (sepelvaltimotauti), jota lääkkeillä yritetään estää.
Ongelmallista on myös se, jos potilas joutuu syömään lisää lääkkeitä lieventääkseen yhden pillerityypin aiheuttamia haittoja.
Utriainen kertoo, että hänen selvitystensä mukaan korkean riskin potilaista 2-4 % voisi hyötyä statiinilääkityksestä. Ongelma vaan on siinä, että etukäteen ei voi tietää, kuka korkean riskin potilaista hyötyy ja kuka saa vain haittavaikutuksia. Matalan riskin potilaat eivät hyötyisi niistä ollenkaan. Käytettävissä olevien tietojen perusteella näitä varmuuden vuoksi statiinilääkkeitä syöviä Suomessa on Utriaisen arvion mukaan noin 460 000 henkilöä.
”Omalla vapaaehtoisella toiminnallani pyrin siihen, että lääkärit ja erityisesti potilaat itse tietävät etukäteen haittavaikutusriskeistä eikä jälkikäteen kuten minä itse. Tarkoitukseni ei ole pelotella statiinilääkitystä tarvitsevia ihmisiä, mutta pidän reilumpana, että hekin tietävät riskit etukäteen”, Leino Utriainen sanoo kirjansa esittelyssä
Tässä statiinihuumassa on jotakin samaa kuin valtavassa masennuslääkemuodissa. Masennuslääkkeitä ja statiineja syö moni sellainenkin, joka niitä oikeasti ei tarvitsisi. Urtiainen väittää, että tieteellistä näyttöä ei ole statiinien hyödyistä sydäninfarktin ehkäisyssä terveille, vaikka heillä olisikin hieman kohonnut kolesteroli. Hyötyjä on ennen muuta lääketeollisuus.
Tutkijoiden kiista
Tuoreen lehtiuutisen mukaan professori Heikki Karppanen on sitä mieltä, että jos kolesterolitaso on noin viidestä kahdeksaan, se ei väestötasolla lisää kuolleisuutta. Hän pohjaa väitteensä uusimpiin tutkimuksiin. Vain hyvin matalat ja hyvin korkeat kolesterolitasot ovat riski. Uutisen julkaisi sanomalehti Karjalainen. Juttuun vastasi emeritusprofessori Matti Uusitupa, joka tyrmäsi kollegansa väitteet.
Kiista osoittaa havainnollisesti sen, että tutkimustieto, niin tärkeää kuin se onkin, on aina suhteellista. Aukottomia totuuksia ei ole. En voi tietää, kumpi professori on oikeassa. Maailmallakin aiheesta kiistellään. Tieteellinen kiista kolesterolista siis jatkuu.
Yleinen käsitys on, että hoitokäytäntöjä muutetaan, kun tulee uutta tutkimustietoa. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, sillä hoitokäytäntöihin liittyy taloudellisia ja valtaintressejä. Tutkimuskaan ei ole intressitöntä tai neutraalia. Siina raha puhuu aika kovalla äänellä. Tiedetään varsin hyvin, että suuren osa kliinisestä lääketutkimuksesta rahoittaa lääketeollisuus. En väitä lääketeollisuutta isoksi pahaksi sudeksi. Kerron vain tosiasian.
Ei ole potilaalla ihan helppoa tilanteessa, jossa hänen pitäisi tehdä päätös, haluaako syödä kolesterolilääkkeitä, jos kolesteroli on vaikkapa 6. Mutta ei ole helppoa lääkäreilläkään erilaisten tutkimustulosten ristipaineessa. Käypä hoito -suosituksetkaan eivät ratkaise ristiriitaa, vaikka potilaan sukurasitteet ja muut sydänsairauksien riskitekijät (ylipaino, tupakointi, alkoholi, ruokavalio, liikunta) otettaisiinkin huomioon hoitoa suunniteltaessa. Suositukset kun perustuvat tutkimustuloksiin, jotka eivät ole ristiriidattomia.
Tässä tilanteessa lääkärin sitten pitäisi ohjata potilasta valitsemaan oikein. Hänellä on todella vastuullinen ja vaativa tehtävä.
Lähteitä
Kolesterolikiista Karjalaisessa marraskuussa 2014 linkki
Leino Utriainen. Statiinin uhrit. Atar kustannus. Helsinki 2013.
https://sites.google.com/site/leinoutriainen/
Malcolm Kendrick. Ei sittenkään kolesteroli. Tallinnan 2008. Alkuteos: The Great Cholesterol Con. 2007.
Malcolm Kendrickin blogikirjoitus .
Kolesterolipommi MOT 2010, 1/2 https://www.youtube.com/watch?v=sqTiyl7uFGQ
Kolesterolipommi MOT 2010, 2/2 https://www.youtube.com/watch?v=uhnJthJEltk