Yksityiskohta Tommi Nordgrenin taulusta Artegrafican näyttelyssä Helsingissä elokuussa 2015.
Et kai sinäkin ole hurahtanut huuhaaseen? Kukaan ei varsinaisesti tiedä, mitä huuhaa on, mutta jotakin ilmeisen pahaa ja epätieteellistä se lienee, vähän kuin tieteen mörkö. Siitä kuuluu olla huolestunut ja tuohtunut.
”Tiede vastaan huuhaa” – ajattelu ohjaa järkeen nojaavan terveysihmisen asennemaailmaa.
Mutta keitä nämä huuhaan myyjät, ostajat ja harrastajat ovat? Millaiset ihmiset suosivat tieteen ja virallisen totuuden tuolla puolen olevaa todellisuutta? Ketkä oikein ostavat ja lukevat self-help –kirjoja, käyvät vyöhyketerapiassa, menevät Kajava-hierontaan tai naprapaatille ja uskovat enkeleihin ja energioihin?
Suomalaisten tutkimusten mukaan noin 30 prosenttia aikuisväestöstä käyttää täydentäviä kehomielihoitoja virallisten terveyspalvelujen lisänä ja ohella. Joku suosii termiä vaihtoehtohoito. Vastustajat puhuvat uskomushoidoista ja huuhaasta. Jos nämä hoidot katsotaan huuhaaksi, niin kolmannes väestöstä on huuhaan uhreja tai itse hörhöjä eli huuhaan kannattajia. Melkein kolmannes väestöstä on aika iso ihmismäärä. Hoitojen käyttäjät ovat keskimääräistä enemmän koulutettuja, nuorehkoja tai keski-ikäisiä ja useimmiten naisia, joilla on tavanomaista enemmän kroonisia tai epämääräisiä vaivoja.
Lisäksi suuri joukko suomalaisia käyttää luontaistuotteita ja –lääkkeitä ja lukee oma-apu -kirjoja. Näiden määrästä ei ole tutkimustietoa.
Kauppalehdessä vastikään julkaistussa jutussa, jonka bongasin Kati Sarvelan blogista, Psykologiliiton Teemu Ollikainen on huolissaan self-help –kirjojen suosiosta ja ammattitaidottomien ”terapeuttien” toiminnasta.
”Yhä useammin liittoon tulee yhteydenottoja terapeuteista, jotka hoitavat sairaita ihmisiä ilman pätevää koulutusta”, hän valittaa. Hän ei kuitenkaan kerro, mitä haittaa ihmisille tällaisesta hoitamisesta on, eikä hän kerro myöskään millaista on pätevä koulutus.
On hyvä muistaa, että sairaalle ihmiselle, esimerkiksi kroonikolle tai henkilölle, jota terveydenhuoltosysteemi ei ole pystynyt auttamaan, tärkeintä on, että hän tulee autetuksi, ei se onko hoitaja Psykologiliiton tai muun ammattiyhdistyksen jäsen.
Tosiasiallinen tilanne nyt on, että kolmannes kansalaisista ihan oma-aloitteisesti, itsenäisesti ja vapaaehtoisesti valitsevat näitä Psykologiliiton,Tehyn ja Lääkäriliiton vastustamia auttamisen muotoja. Ovatko ihmiset typeriä ja tietämättömiä ? Eivät ole. Useimmat kyllä tietävät mitä täydentävältä hoitajalta hakevat. Vyöhyketerapeutilta ei mennä hakemaan polvileikkausta, psykoterapiaa eikä masennuslääkereseptiä.
Kauppalehti kirjoittaa: Ollikaisen mukaan on mahdoton arvioida, kuinka paljon huuhaatoimijoita tällä hetkellä on, koska minkäänlaisia tilastoja ei ole olemassa. Näppituntumalta hän kuitenkin arvelee, että erilaiset mukatieteelliset koulutukset ja niiden käyttö ovat lisääntyneet viime vuosina. Syy löytyy Ollikaisen mukaan ”psykokulttuurin kulta-ajasta”, jota tällä hetkellä elämme. Linkki kirjoitukseen.
”Tuntuu, että ihmiset uskovat nykyään ketä tahansa muuta kuin ammattilaisia. Bloggarin sanomisiin luotetaan enemmän kuin ravitsemustieteilijän. Se on ajankuva.”, Ollikainen pamauttaa Kauppalehden jutussa. Eivätkö ravitsemustieteilijät siis pidä blogeja? Miksi eivät? Onko se jotenkin halveksittavaa? Eikö heillä ole tarvetta kertoa kansalaisille tutkimustuloksistaan?
Ja mistä Ollikainen muuten tietää, mihin ihmiset luottavat? Onko asiaa ehkä tutkittu? Tietääkseni ei. Aika voimakkaasti sanottu Psykologiliiton edustajalta.
Ketään, ainakaan tavallista ihmistä, ei auta asian ympärillä vatvominen ja ajankuvan kauhistelu. Oma-apu –kirjallisuutta lukevien ja virallisen systeemin ulkopuolelta täydentävää apua vaivoihinsa hakevien leimaaminen avuttomiksi huuhaahoitajien uhreiksi, jopa tietämättömiksi, syventää entisestään aivan turhaa ristiriitaa virallisen ja epävirallisen hoitamisen välillä.
Oma-apu -kirjallisuus auttaa monia
Kansainvälisten tutkimusten mukaan (Suomessa ei ole tutkittu) valtaosa täydentävien hoitojen käyttäjistä, esimerkiksi kroonisia sairauksia (diabetes ja sydän- ja verisuonisairaat) potevista kokee saavansa hyötyä näistä hoidoista. Todennäköisesti self help -kirjatkin auttavat, suomalaisia tutkimuksia tosin ei ole käytettävissä.
Ollikainen päivittelee, että “Suomessa ei ole erityislainsäädäntöä, joka koskisi lääketieteen ulkopuolella olevia vaihtoehtohoitoja ja niiden harjoittamista”. Niinpä. Jotta erityissäädöksiä voitaisiin asiallisin perustein lähteä valmistelemaan, pitäisi tietää, mitä hyötyä ja mitä haittaa näistä ammattiliittojen ulkopuolisista hoidoista suomalaisille on ja miten niitä käytetään: vaihtoehtoina viralliselle terveydenhuollolle vai täydennyksenä.
Se saadaan selville tutkimalla ja kysymällä asiaa käyttäjiltä ja kansalaisilta eli niiltä, joita säädökset tulisivat koskemaan. Tarvitaan myös tietoa siitä, millaisiin vaivoihin apua täydentävältä puolelta haetaan. Nyt ei tiedetä. Eikä tutkimustakaan ole tietääkseni vireillä. On vain paljon luuloja, käsityksiä ja väitteitä.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan kyse on useimmiten terveydenhuoltopalveluita täydentävästä avusta, mikä suomalaisessa keskustelussa tuntuu kokonaan unohtuneen.
Lainsäädännön uudistus tarpeen
Sosiaali- ja terveysministeriö voisi koska tahansa ryhtyä valmistelmaan täydentävien hoitajien rekisteriä, jonne pääsisivät ne henkilöt, joilla on perustiedot ihmisen fysiologiasta, psykologiasta ja terveydenhuollon toiminnasta ja jotka sitoutuvat hoitamisen yleiseen etiikkaan. Näitä koskisivat siten normaalit terveydenhuoltohenkilöstön toimintaa ohjaavat eettiset säännöt.
Tällainen järjestely karsii tehokkaasti asiattomat ja epämääräiset toimijat ja vahvistaa käyttäjien oikeusturvaa, koska asiakas voisi valittaa Valviraan, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi ja hoidetuksi. Nyt ei voi. Tämä on puute. Silti ministeriö ei ole tehnyt asialle mitään sitten vuoden 2009 työryhmämuistion laatimisen, mikä ei johtanut mihinkään.
Ketä kiinnostaa hoitojen haitat?
Jos täydentävien hoitojen vaaroista oltaisiin Psykologiliitossa, Tehyssä ja Lääkäriliitossa aidosti kiinnostuneita, tällaista hoitajarekisteriä lähdettäisiin yhdessä ministeriön ja täydentävien hoitajien yhdistysten kanssa ajamaan. Miksi ammattiliitot eivät toimi, vaan louskuttavat julkisuudessa samaa vanhaa laulua kouluttamattomista hoitajista, kun hoitajien joukossa on paljon myös terveydenhuoltohenkilöstöä ja muutoin hyvin koulutettuja ihmisiä. Kyllä, joukossa on myös huijareita, mutta hiedän toimintansa ei vähene asiaa julkisuudessa vatvomalla, vaan asiallisella toiminnalla.
Onko kyse ehkä muusta kuin täydentäviä hoitopalveluja käyttävän asiakkaan puolustamisesta? Jokin tässä asetelmassa ”virallinen-turvallinen” vastakohtanaan ”epävirallinen-vaarallinen” mättää.
Mikä?
Eilisessä Hesarissa Tuomari Nurmio ehdotti Suomen henkisen laman vastapainoksi Kalevala-kylän rakentamista Helsingin Kaisaniemeen ja kirjailija Anni Kytömäki suositteli marjaan ja sieneen menemistä. Hauskaa. Palaisimme lähemmäs omia kansallisia juuriamme, Kalevalan mytologiaan ja sen kannustavaan henkiseen voimaan.
Marjastaminen ja sienestäminen metsän vihreyden keskellä puolestaan rauhoittavat ja tuottavat uusia oivalluksia vanhoista asioista.
Voisiko olla niin, että Ollikaisen huuhaaksi haukkumia kirjoja ja hoitoja käytetään hiukan samoista syistä eli oman parantavan, joskus myyttisenkin sisäisen voiman löytymiseen, rauhoittumiseen ja uusien oivallusten saamiseen omasta terveydestä ja hyvinvoinnista? Näitä virallinen tieteellis-tekninen lähestymistapa terveyteen ei tarjoa. Olisiko virallisella puolella ehkä peiliin katsomisen aika? Olisiko täydentävistä hoitomuodoista terveydenhuollon henkisen apatian auttajaksi?
Monissa muissa maissa täydentävien hoitojen käyttäjiä on vielä enemmän kuin Suomessa. Muualla hoitojen hyötyjä myös tutkitaan. Tietoja kansainvälisistä tutkimuksista saat pain ilmestyvästä kirjastani Parantavat energiat – myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista jonka voi tilata Basam Booksin verkkokaupasta. Kirjassa kerron 2000-luvun kansainvälisestä ja suomalaisesta tutkimuksesta. Mukana on myös hoitajahaastatteluja ja potilaskertomuksia sekä pohdintaa epävirallisten hoitojen suosion syistä.
Kati Sarvela on esittänyt tuoreita näkemyksiä Teemu Ollikaisen mietteistä. Linkki alla.
Aihe on ajankohtainen ja erittäin heikosti tutkittu Suomessa. Siksi keskustelukin näyttää pohjautuvan vain oletuksiin. Ehkä tähän tulee muutosta, kun asiallinen, tutkimuksiin nojaava tieto hoitajista, käyttäjistä, hyödyistä ja haitoista leviä laajemmalle.
Lähteet
Kati Sarvelan blogijuttu 25.8.2015 ja jatko-osa edelliseen 26.8.2015
HS 26.8. 2015 Tuomari Nurmio tekisi Kaisaniemeen Kalevala-kylän
Kauppalehti 23.8.2015 Huuhaa vaanii self-help -markkinoilla
Taloustutkimus (2008) Kuluttajien näkemykset/kokemukset eri sairauksien parantamiskeinoista. Suomen Apteekkariliitto, Lääketietokeskus Oy ja Suomen Lääkäriliitto. Maaliskuu 2008.
Stoneman, P., Sturgis P. & Allum N. (2013) Understanding support for complementary and alternative medicine in general populations: Use and perceived efficacy. Health: An Interdisciplinary Journal for the Social Study of Health, Illness & Medicine, 17(5):512–529.
Spinks, J., Johnston, D. & Hollingsworth, B. (2014) Complementary and alternative medicine (CAM) use and quality of life in people with type 2 diabetes and/or cardiovascular disease. Complementary Therapies in Medicine, 22:107–115.