Ihminen kuvittelee olevansa yksilö, vaikka itse asiassa hän on monilo. Hän on triljoonista soluista rakentunut kokonaisuus. Yhteisö, jonka jäsenet toimivat harmonisesti keskenään ja muodostavat ilmiön nimeltään ihminen. Näin ajattelee solubiologi Bruce T. Lipton.
Hän oli aiemmin ollut vankkumaton materialisti joka uskoi että maailma on syntynyt puhtaasti aineesta ja että tutkimuksen tehtävä oli mitata tätä ainetta, sitä joka näkyy joko paljain silmin tai mikroskoopista katselemalla tai teoretisoimalla.
Lipton sai henkisen herätyksen omien elämänkriisiensä kautta. Hän oli menestyvä tutkija, joka oli kuitenkin kiinnostunut aiheista, jotka eivät hänen nuoruusvuosinaan olleet valtavirtabiologian keskiössä. Hän selvitti ympäristön vaikutusta solun ja solukalvon toimintaan.
Mieli kehossa
Mielen kuvitellaan sijaitsevan aivoissa. Se on kuitenkin koko kehossa. Biologi perustelee väitettään solubiologian tutkimustukoksilla. Endoteelisoluja tutkinut Lipton opetti USA:ssa lääketieteen opiskelijoille biologiaa. Monien vaiheiden kautta hän hylkäsi entisen biologis-mekanistisen käsityksen ihmisestä. Hän tajusi, että mieli ja uskomukset vaikuttavat solujen toimintaan ja siten eri elimiin ja koko ihmiseen.
Kirjassaan The Biology of Belief (Uskomisen biologia) hän kertoo tarinansa ja kuvaa ajattelunsa muuttumista. Kirja julkaistiin USA:ssa ensimmäisen kerran 2005. Siitä on otettu useita uudistettuja painoksia.
Tarmokas ja kunnianhimoinen tutkija, joka uskoi vain tieteeseen, tutkimustyön ja opettamisen ohella soitti rock-yhtyeessä. Oli meneillään aktiivinen uraputkielämä, joka ei kuitenkaan ollut onnellista. Tuli avioero. Puoliammattilaisuus rockmusiikissa hiipui odotetun suosion puutteessa. Työpaikkakin oli uhattuna. Mies ajatteli olevansa huonojen olosuhteiden uhri, koska kaikkensa yrittäneenä hänen elämänsä näytti menevän mönkään. Hän koki, ettei onnistu misssään.
Mies uskoi olevansa huonojen tähtien alla syntynyt. Jotenkin ”kirottu”.
Pelastukseksi muodostui sapattivapaa, jonka tutkija-opettaja käytti avioeronsa jälkeen opettamalla biologiaa kaukana suurkaupungeista.
Rauhassa käsitykset muuttuivat
Bruce muutti pois akateemisesta maailmasta. Hän siirtyi Karibian meren hiljaiselle saarelle opettamaan eräässä pienessä lääketieteen oppilaitoksessa. Siellä, rauhallisessa ympäristössä hän koki monta tieteellistä oivallusta, jotka ravisuttivat hänen uskomuksiaan elämän luonteesta. Yksi niistä oli, että biologiaa kannattaa tarkastella muustakin kuin newtonilaisesta näkökulmasta. Toinen oivallus oli, että uskomukset vaikuttavat ihmiseen, jopa solutasolla.
Tuohon aikaan, 1980-luvulla, vallitseva dogmi oli, että geenit ja DNA kontrolloivat elämää. Tutkija-opettaja havahtui uudenlaiseen totuuteen eli siihen, että solujen toimintaa ohjaa fyysinen ja energeettinen ympäristö ja että geeneillä on prosessissa vain vähäinen vaikutus. Geenit ovat eräänlainen molekyyleistä koostunut luonnos tai kartta, joka osallistuu solujen, kudosten ja elinten rakentamiseen.
Ympäristö toimii ”sopimusosapuolena”, joka lukee ja soveltaa geenikarttaa ja on viime kädessä vastuussa solun elämästä ja ominaisuuksista. Yksittäisen solun ”tietoisuus” ympäristöstä käynnistää ja pitää yllä elämän mekanismeja.
Hän tajusi, että oivalluksella tuli olemaan vaikutusta myös hänen omaan elämäänsä.
Epigenetiikka ottaa huomioon ympäristön
Nykyään epigenetiikka on nopeasti kehittyvä tieteen ala, joka tutkii perimästä riippumatonta solujen toimintaa ja ympäristön vaikutusta geeneihin. Useimmille meistä on opetettu, että eliöiden hankitut ominaisuudet eivät periydy, koska geenit määrittävät mikä periytyy ja mikä ei. Epigeneettinen tutkimus on kumonnut tämän uskomuksen.
Nykyisin hyväksytään tieteellisenä tosiasiana ympäristön vaikutus geenien toimintaan. Tutkimus selvittelee kuinka ympäristön signaalit valitsevat, muokkaavat ja säätelevät geenien aktiivisuutta. Epigenetiikka on muuttanut olennaisesti entistä tapaa ajatella, että geenit ohjaavat ihmistä ja että niissä sijaitsee ”totuus”. Nyt tiedetään, että geenien toiminta on koko ajan yhteydessä ympäristöön ja elämänkokemuksiimme. Solujen elämää eivät siis kontrolloikaan vain geenit, vaan myös fyysinen ja energeettinen ympäristö.
Geenit reagoivat elämänkokemuksiin, mikä tarkoittaa myös sitä, että omat havaintomme ja kokemuksemme muokkaavat biologiaamme. Lipton oli omien sanojensa mukaan epigeneetikko jo ennen kuin tämä tieteenala oli virallisesti olemassakaan.
Kiropraktikko opetti
Lisää muutoksia oli tulossa tutkija-opettajan elämään Karibialla. Moottoripyöräonnettomuudessa kivuliaita ruhjevammoja saanut Bruce päätyi hoitoon omalle oppilaalleen, koska lääkäreiltä hän ei ollut saanut apua kipuihinsa. Tämä muutti biologin käsitykset lääketieteestä.
Onnettomuuden jälkeen hän oli erittäin raihnaisessa kunnossa. Oppilas, jolta hän toisen oppilaan suosituksesta ja hädissään haki apua, sattui olemaan kiropraktikko. Kiropraktikoita lääkäri- ja biologipiireissä pidettiin huuhaa-hoitajina ja puoskareina, mutta Bruce ei välittänyt, koska lääkärit eivät pystyneet häntä auttamaan.
Nyt opettaja sai ”puoskarilta” avun ja oppi, että kiropraktiikka käyttää hyväkseen ihmiskehon omia parantavia voimia ja ominaisuuksia. Lääkkeitä siinä ei tarvittu.
Bruce hämmästyi ja alkoi tutkia asioita. Lopulta hän tuli päätelmään, että mielen ja tietoisuuden yhteys ja vaikutus elimistön toimintaan on lääketieteeltä ”unohtunut”. Se on korvautunut uskolla lääkkeisiin. Samalla hänelle valkeni, että myös hänen omat uskomuksensa vaikuttavat hänen omaan elimistöönsä.
Siitä alkoi kiinnostus ihmisen henkisen ja fyysisen puolen yhteiselämään ja lopulta hän päätyi “uuden” biologian kannattajaksi. Kirjassaan hän kuvaa energia-ajatteluun pohjaavien psykologisten parannusmenetelmien (energiahoitojen) biologisen perustan. Mielen toiminta on psyykkistä energiaa, joka on vuorovaikutuksessa fyysisen kehon kanssa. Havainnot ja kokemukset voivat siis muokata biologiaamme.
Koska tiedetään, että geenit reagoivat ympäristön signaaleihin, jotka näin vaikuttavat soluihin ja elimiin, niin on loogista päätellä, että ihminen voi ajatteluaan, havaintojaan ja tietoisuuttaan suuntaamalla vaikuttaa kehonsa toimintaan. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Ihmisen sisäinen universumi sijaitsee myös yksittäisessä solussa.
Lipton ei väitä, että ihminen voi ajattelullaan suoraan parantaa jonkin sairauden. Hän ei myöskään väitä, että lääketiedettä ei tarvita, mutta on vakuuttunut, että kaikkiin vaivoihin ja ongelmiin ei tarvita pilleriä. On olemassa hyviä ei-lääkkeellisiä menetelmiä, jotka nojaavat ihmisen omiin psyko-fyysisiin voimiin. Näitä stimuloimalla autetaan kehoa paranemaan. Yksi esimerkki on kiropraktiikka.
Maailmankuvan muutos teki entisestä ”kirotusta” miehestä onnellisen.
Kirja
Bruce H Lipton 2012. The Biology of Belief. Unleashin the Power Of Consciousness, Matter & Miracles. Hay House (First edition 2008)