Enqvist, Kontula ja Ehrnrooth uskosta

Viime vuonna julkaistiin monta kirjaa uskosta. Kommentoin kolmea lukemaani. Verbaalivirtuoosi Kari Enqvstin ”Uskomaton matka uskovien maailmaan” ampuu fyysikon ammattitaidollaan alas useimmat uskovien argumentit jumaluuden tärkeydestä. Ampuminen osuu maaliin. Todistelut nojaavat puhtaaksi viljeltyyn luonnontieteellis-fysikaaliseen maailmankuvaan. Tämän puolesta puhujana Enqvist on mies paikallaan. Hänelle mysteereitä ei ole. On vain asioita, joita ei vielä osata selittää, mutta osataan ehkä joskus tulevaisuudessa, kun tutkimusmenetelmät kehittyvät.

Enqvistin kirja on hyvä, mutta se puhuu asian vierestä. Se käsittelee uskontoja ja ihmisten toimintaa näissä liikkeissä, mutta ei itse uskoa. Ei myöskän kysymystä yksilöllisesti koetusta henkisyydestä tai pyhyydestä. Enqvist katselee ulkopuolelta mysteeristä pyhää eikä saa siitä otetta, vaikka kuinka yrittää.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontulan  ”Mistä ei voi puhua. Kirja uskosta ja uskonnosta”  saa paremman otteen. Hän nojaa dialogin voimaan. Kontula käyttää ajatustensa tulkkeina ”tätiä” ja ”itseä” eli  ”minää”. Ehkä täti on Kontulan oikea täti tai sitten hän on fiktiivinen, keskusteluun osallistuva kirjallinen hahmo.  Tai molempia.

Tädin elämään ilmestyi radikaalien opiskelija-ateistivuosien jälkeen pyhyys, jumaluus ja kristusenergia. Voi olla, että Kontulalle eli kirjan ”minälle” myös kävi näin, vaikka teksti ei tätä paljasta.  ”Itse”  kommentoi tätä outoa, mutta kiehtovaa uskonnollisuutta.

Kontulan kirja edustaa maanläheisiä mietteitä uskomisen paikasta ihmisen ihmiseksi kehittymisessä ja eteen tulevin käsittämättömien ongelmien kanssa selviytymisessä. Kontula sekä kritisoi uskontoja  että suhtautuu myönteisesti uskomiseen.

Sosiologi-tutkija ja kirjailija Jari Ehrnrooth puhuu kirjassaan ”Tietämättä uskon” uskontunnosta. Se on asia, jota tarvitaan pyhyyden, mysteerin, syvähenkisyyden tai jumalan tuntemiseen.

Uskontunto on termi, jolla Ehrnrooth kuvaa omaa uskonnotonta uskoaan ja elävän Jumalan tuntemistaan. Ehrnrooth on fyysisesti uskossa. Hän kokee jumaluutta esimerkiksi juoksulenkeillään. Seksuaalisuudenkin hän kokee pyhäksi.

Teksti loistaa tunteen paloa, avomielistä tilitystä uskosta, urheilusta, seksuaalisuudesta ja mielenliikahduksista. Lisäksi se on terävää, analyyttistä ja mielenkiintoista. Hän kuvailee uskoa hengelliseksi aistiksi, joka on yhtä aikaa ulkopuolella ja sisäpuolella. Se on kuin meri ihmisessä ja samalla ihminen on siinä meressä.

Hengellinen aisti

Olisikohan minullakin hiukan tuota uskontuntoa, sillä tunnen henkisiä voimia, jotka eivät tule itsestäni? Uskon kokemaani pyhän tunteeseen eli sellaiseen pyhyyteen, jota en pysty selittämään järkiperäisesti, en todistamaan oikeaksi nojautumalla tieteelliseen tutkimukseen enkä oikeastaan edes ymmärtämään.

Siihen  liittyy tunne ja tahto luottaa järjen lisäksi mystisiinkin asioihin ja ilmiöihin. Olen kokenut, että juuri niistä on paljon iloa onnen kohdatessani  ja apua  vastoinkäymisten astellessa eteeni.

Uskontunnosssa on jollakin tavalla mukana myös eloisa mielikuvamaailma. Se, mikä rikastaa elämäämme myös taiteen, musiikin, kuvien, kirjallisuuden, tanssin, tuoksujen ja makujen, tuntemusten ja intuition kautta. Kyse saattaa myös olla jonkinlaisesta esteettisestä elämyksestä, taidetunnosta. Sekin on syvimmältään ihmeellistä, mystistä.

Mysteeriä ei tarvitse selittää. Eikä sitä voikaan rationaalisesti ratkaista. Järkiperäisen selityksen saatuaan se lakkaa olemasta mysteeri.

Joku uskoo institutionaalisten uskontojen sateenvarjon alla, toinen tuntee olonsa kotoisammaksi niiden ulkopuolella. Kolmannelle uskon asia on jotenkin kaukainen ja kiinnostamaton. Ja neljäs vastustaa  uskontoja.  Ihmiset ovat niin erilaisia.

Lahja?

Voisikohan olla niin, että uskontunto rinnastuisi lauluääneen tai matemaattiseen lahjakkuuteen. Kaikki ihmiset oppivat laulamaan, mutta kaikille se ei ole luontaisesti helppoa. Jokainen oppii laskemaan, riittävätkö rahat kauppalaskuun, mutta mutkikkaiden matemaattisten yhtälöiden ratkaisu onnistuu vain lukeneelta ja lahjakkaalta. Sekä laulutaitoa että matemaattisia kykyjä voi kehittää harjoittelemalla. Olisiko uskontuntokin lahja, jota jalostamalla voi täydentyä ihmisenä?

Ihmiset, joiden uskontunto on virittynyt, ovat muita taipuvaisempia etsimään ja kohtaamaan henkisyyttä, hengellisyyttä, jumaluutta, pyhyttää tai miksi tuota mysteeriä kukin haluaa nimittää. Jos tällainen tunto ei ole herännyt tai sitä ei herätellä, nämä jutut tuntuvat vierailta.

Uskontunto selittää myös sen, miksi ihminen voi kokea sisäisen maailmansa hengellisesti rikkaaksi kannattamatta mitään uskontokuntaa, olematta luterilainen, ortodoksi, katolilainen, buddhalainen, hindulainen tai islaminuskoinen.

Kirjat

Jari Ehrnrooth 2012. Tietämättä uskon. Kirjapaja. Tallinna.
Kari Enqvist 2012. Uskomaton matka uskovien maailmaan. WSOY. Helsinki.
Anna Kontula 2012. Mistä ei voi puhua. Kirja uskosta ja uskonnosta.Into Kustanns.Riika

Krasnojarsk, Siperia

Pyhyyttä Krasnojarskin ortodoksisessa kirkossa Siperiassa

©Liina Keskimäki

One thought on “Enqvist, Kontula ja Ehrnrooth uskosta

  1. Päivitysilmoitus: Allegron, Antin ja Andrein kyydissä Pietariin | liinanblogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s