Lämpöön ja lokoisaan hotellissa elelyyn alkaa tottua. Laitostuu pikku hiljaa. Saattaa käydä kuten Thomas Mannin Taikavuoren vuoristokylpylässä kaveriaan moikkaamaan menneelle päähenkilölle, Hans Gastorpille. Että jääkin tänne seitsemäksi vuodeksi hoitamaan itseään! Rupeaa olettamaan, että kuuluukin juuri tähän paikkaan.
Tai muuttuu Ivan Gontsharovin aatelismies Oblomovin kopioksi, kun ei ole kiirettä minnekään.
Varjo suojaa paahteelta
Päivärytmi käy aina vaan hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Niin rauhalliseksi, ettei kohta viitsi nousta rantatuolista mihinkään. Kun aamiaiselta hilautuu loikoilemaan lepotuoliin, niin siinä on kyse tosirentoutuksesta, löhöilystä.
Tahti hiljenee. Hyvä niin.
Lepo ja löhöäminen virkistävät. Sen tietää jokainen, joka kuuntelee aidosti kehonsa ja mielensä viestejä. Ihmisen on hyvä sallia itselleen hetkiä, jolloin on arkisesta työn rytkeestä ja ongelmien ratkomisesta erillään. Edes muutaman päivän muissa maailmoissa. Sieltä sitten voi palata uudistuneena sorvin ääreen, aamupuuron keittoon, papereiden selaamiseen toimistolla, lasten hakemiseen päiväkodista tai kalenterinsa päivittämiseen. Kukin tavallaan.
Jännänsävyisiä sinipilviä lilahtavan meren yllä.
Gastorp ja Oblomov pysykööt kirjojensa sivuilla. Enkä minä tässä myöskään laitostu. Enkä enää mieti G.H. von Wrightin maalailemia kauhukuvia turismin ekologisesta tuhovoimasta, jota ensimmäisenä lomapäivänä murehdin. Ajattelen nyt olla ahdistumatta luonnonsuojeluongelmista.
Nautin lämmöstä, levadakävelyistä, hyvästä ruuasta ja meren henkäyksistä.
Erkoiset kolibrikukat koristavat puistoja ja katukuvaa.
Kolibrikukka
Hyväksyn, että mieleni kantaa joitakin ristiriitoja, joita en järkeni avulla pysty ratkomaan. Ihmisluontoon ja ihmisenä olemiseen kai kuuluvat epävarmuuden tunteet ja ajoittainen ahdistus maailman menosta, sodista, epätasa-arvosta,välinpitämättömyydestä ja vääryyksistä: asioista, joihin yksityisenä kansalaisena voin vaikuttaa aika vähän.
Mutta silmiään ei kannata sulkea toisenlaisiltakaan tosiasioilta. Meidän keskellämme on paljon myös solidaarisuutta, auttamista, myötätuntoa ja aktiivista yhteiskunnallista toimintaa luonnon pelastamiseksi ja ihmisten asioiden ajamiseksi. Jokaisen elämässä on hyviä ja vähemmän hyviä hetkiä.
Elämään kuuluu ”sekä-että”. Silloin se on joustavampaa kuin jos kulkuamme ohjaa yksioikoinen ”joko-tai”.
Vietän ”sekä-että” –aikaa ja se tuntuu hyvältä.
Violetti meri ja palmu.