Ihmekissa ja kirjastokortti – terveydeksi!

Olen ihmisen kaveri.

Kissa lisää hyvinvointia. Mutta miten? Näin:

Reiskalla pitäisi tilastojen mukaan mennä huonosti. Mutta ei mene. Hänellä on kissa ja kirjastokortti. Vaikka ei ole kou­lu­tusta, työpaikkaa, perhettä eikä enää nuoruuttakaan, elämä on ihanaa.

Tutkimukset osoittavat, että yksinäi­set, vähävaraiset, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet sairastavat paljon.  He syövät epä­terveelli­sesti, harrastavat raskaita huveja pubin penkkien ku­luttajina ja sätkien käärijöi­nä.

Reiskapa sovelsi Huttusen oppia.

Jussi Huttunen,  professori emeritus,  Kansanterveys­lai­toksen (nykyään Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) eläkkeellä oleva pääjohtaja sanoi monta vuotta sitten, että kissa ja kirjasto­kortti ovat yh­teydessä hyvään terveyteen parem­min k­uin tupa­koin­ti, ruokailutottumukset tai liikunta.

Huttunen  ja kirjastokortti

Mitähän hyvää sen repussa on?

Reiska hankki kissan. Nimesi sen Huttuseksi. Se on oikukas, mut­ta pehmeä. Sille voi   antaa paljon hellyyttä, mutta siltä myös saa sitä. Erityisesti jääkaapin ovea tai kaup­pa­kassia avatessa.Yksin asustelevan Reiskan elämässä kosketuksen kaipuuta hoitaa nyt Huttunen ja sielun autiuteen auttaa kir­jastokor­tti. Lä­heistä ihmistä kirjastosta ei ehkä löydy, mutta romaa­ni rauhoittaa ja tarinat lohduttavat. Vä­hällä vaivalla ja maksutta hengen virikettä.

Reiskasta tuli lukumies. Maailman tarkkailija, kaikessa rauhassa kissan kanssa istuskelija. Ajan tappaja. Rannalla vaeltelija. Tuulen haistelija, joka tun­tee usvan paksuu­den, kos­teuden ja ti­lan. Joka hengittää syvään aamuilmaa. Kuulee kissankin hengityksen.

Tuntee  jo hetkittäin olevansa oikeasti ole­massa.

Hhmm… enemmän pidän kyllä päivänkakkaroista.

Ja on vähitellen alkanut pitää ihmisen, kissan ja kaikkien olentojen elämää mie­lek­käänä  –  pyr­ki­mättä eri­tyi­ses­ti hal­lit­se­maan omaan­sa. Hän vain silittää lempeästi Huttusta. Leikkii sen kanssa. Elämän leikkiä, olemassolon iloa. Muuten vain, ilman erityispyrki­myksiä. Terveydeksi, iloksi, onneksi!

Kissan tuoma ihme on sekä näkymätön että näkyvvä. Sen vaikutusta ei voi näkyväisesti mitata, mutta se tuntuu. Evidenssiä tulee kaikilta, jotka asuvat kissan kanssa.

Totta kai kissan lisäksi on olemassa lukuisia muitakin “terveellinen ruoka ja liikunta” -kulttuuria täydentäviä, ns. vaihtoehtoisia terveyden edistämisen muotoja –  kuten koira (tosin ei kissan mielestä).  Ja muut eläimet.  Ja ihmiset.  Myös musiikki lisää energiaa ja tasapainottaa. Samoin toimivat metsän ihmettely, auringon laskun tuijotus,  runot,  ihmisen kosketus, tähtien tajuaminen  ja mitä kaikkia niitä onkaan… Reseptin näihin voi kirjoittaa vain asiantuntija – sinä, minä, me.

©Liina Keskimäki