5.3.kello 7 Narva, Vesilahti.
Auringon säteet kimmeltävät hangella, lumiset oksat reunustavat rantaa. Kevätilma väreilee ja leijuu pilvettömän kirkasta taivasta vasten. Keskellä järven jäätä aistin ympäröivän avaruuden ja valon. Tunnen tyhjyydestä kumpuavan voiman. Energian, jonka luonto lahjoittaa.
Ja mietin kvantteja.
Kvantti on fysiikan termi ja sillä tarkoitetaan määräsuuruista annosta jotakin mitattavaa. Kvanttifysiikka kehitettiin viime vuosisadan alussa atomeja pienempien yksiköiden tullessa fysiikan tutkimuksen keskiöön. Koska en ole fyysikko, turvaudun tässä kirjoituksessa fyysikko-filosofi Tarja Kallio-Tammisen tutkimukseen fysiikasta ja filosofiasta maailmankuvan muovaajina. Kommentoin myös ”kvanttiparantamista”.
Kvantit ovat tärkeitä fysiikan tutkimuksessa, mutta niillä on merkitystä myös ihmistieteissä. Niillä on teoreettista arvoa. Kvanttiteoria auttaa ymmärtämään maailmankaikkeutta sivuavaa filosofista keskustelua ja erilaisia ihmisen olemista koskevia taustaoletuksia.
Fysiikan ja filosofian yhdistelmä
Kvanttiteoria on eräänlainen fysiikan ja filosofian yhdistelmänä. Sen mukaan fysiikka ei ole pelkkää kokeellisesti havaittujen tosiseikkojen kuvaamista tai jotakin siitä johdettua. Jokaiseen fysiikan teoriaan nimittäin liittyy filosofisia oletuksia enemmän kuin mitä pelkistä tosiseikoista ilmenee ja mitä ne antavat ymmärtää.
Fysiikan tutkijoiden 1920-luvulta lähtien kehittelemässä kvanttiajattelussa olennaista on ymmärtää havainnoitsijan rooli ulkoista todellisuutta tutkittaessa. Klassisen fysiikan mukaan mittaamisen uskottiin paljastavan ulkopuoliselle havaitsijalle jonkin objektiivisesti maailmassa olevan tosiseikan eikä sen (mittaamisen) katsottu häiritsevän tutkittavaa kohdetta.
Kvanttimekaniikan mukaan taas äärimmäisen pientä massaa – kuten atomia pienempiä liikkuvia yksiköitä – tutkittaessa mittausprosessi voi häiritä tutkittavan objektin tilaa ennakoimattomalla tavalla. Mittari voi vaikuttaa mittaustulokseen, kun mitattava objekti on koko ajan liikkeessä ja tähän liikkeeseen aina vaikuttaa ulkopuolinen voima.
Mittaustuloksen ennakoimattomuutta nimitetään Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeksi. Sen suuri merkitys liittyy muutokseen, jonka se on saanut aikaan fyysikkojen tietoteoriassa kokeellisen tieteenharjoittajan ja hänen tieteellisen tietonsa kohteen välisestä suhteesta.
Kvanttiteoriassa kehitettiin käsite Planckin vakio eli luku, joka ilmaisee minkä tahansa objektin muodostaman kokonaisuuden vaikutuskvantin. Jos havainnoitavan systeemin kvanttiluvut ovat pieniä, kuten on atomia pienemmän mittakaavan ilmiöissä, nousee Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen määrittämä systeemin massojen sijaintia ja liikemääriä koskeva epätarkkuus merkittäväksi.
Mutta jos systeemin kvanttiluvut ovat suuria, epätarkkuusperiaatteesta tulee merkityksetön. Näin on nimenomaan paljain silmin nähtävien objektien kohdalla. Näin on myös ihmisen laita silloin, kun häntä tarkastellaan arkikokemuksen objektina.
”Kvanttiparannus”
Itämaisen ihmiskuvan käsitteet, kuten aurat (energiakentät) ja chakrat (energiakeskukset), joita sovelletaan monissa täydentävissä hoidoissa, on alan kirjallisuudessa usein yhdistetty moderniin fysiikkaan siten, että on väitetty kvanttifysiikan osoittaneen energiakentät todellisiksi. Puhutaan jopa kvanttiparantamisesta.
Energiahoitamisen perusteluksi kvanttiteoria lienee omaksuttu seuraavasta Werner Heisenbergin toteamuksesta modernin fysiikan alkeishiukkasista ja niiden massasta: ”Koska massa ja energia ovat suhteellisuusteorian mukaan käsitteellisesti olennaisilta osin sama asia, kaikkien alkeishiukkasten voidaan sanoa koostuvan energiasta. Tämä voidaan tulkita siten, että energia määritellään tässä maailman perustavaksi substanssiksi. Siitä todella löytyy ´substanssille´ olemuksellisesti edellytetty häviämättömyyden ominaisuus. Energia on itse asiassa se mikä liikkuu. Sitä voidaan sanoa kaiken muutoksen aineelliseksi alkusyyksi ja se voi muuntua aineeksi tai lämmöksi tai valoksi.” (Heisenberg 2000) Heisenberg, joka sai Nobelin palkinnon vuonna 1932, keksi kvanttimekaniikan ja kehitteli sitä kollegoidensa kanssa edelleen.
Kvanttiajattelun ideoita ja termejä on sovellettu erilaisiin hoitonäkemyksiin, joista yksi tunnetuimpia on amerikkalaisen lääkärin Deepack Chopran laajalle levinnyt, mutta kiistanalainen kvanttiparantaminen (quantum healing). Sen ydin on mielen ja kehon välinen yhteys ja vuorovaikutus. (Chopra 1990 ja 2009). Chopra pitää ihmisen tietoisuutta ja fyysistä kehoa paranemisen kannalta samanarvoisina, siis yhtä tärkeinä toteamalla, että ”olemme nähneet riittävästi tietokonekuvia syvässä meditaatiossa istuvien joogien ja rajakokemuksia tuntevien potilaiden aivoista ja voimme siksi olla varmoja siitä, että minne tajunta tahtoo mennä, sinne ihmisaivot seuraavat perässä”.
Hän suosii mielen ja tietoisuuden avulla hoitamista ja on vakuuttunut tietoisuuden kyvystä vaikuttaa aivojen biologis-fysikaalisiin toimintoihin samoin kuin siitä, että keho on viisas kertoessaan oireillaan hyvin tai pahoin voinnistaan. Mielen ja tunteiden vaikutuksesta kehoon onkin olemassa tieteellistä näyttöä, mutta se ei perustu kvanttiteoriaan ja –mekaniikkaan.
Uusin tutkimus on esimerkiksi osoittanut, että keskushermosto ja immuunijärjestelmä vaikuttavat toisiinsa. Aivot säätelevät immuniteettia, jonka muuttuminen pitää sisällään sekä neurologisen että psykologisen toiminnan muutokset. Jälkimmäinen sisältää tunteet, ajatukset ja käyttäytymiseen. Vaikutus on kahdensuuntainen: kuten immuunijärjestelmä voi vaikuttaa käyttäytymiseen, ajatuksiin ja tunteisiin, myös nämä voivat vaikuttaa immuniteettiin. Tämä on kuvattu kaksisuuntaiseksi eri prosessien interaktioksi, jotka säätelevät toisiaan.
Psykologiset tekijät voivat siis vaikuttaa keskushermoston ja immuunijärjestelmän kautta fyysiseen terveyteen. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä psyko-neuro-immunologia, jonka mukaan siis mentaalisten tekijöiden on osoitettu kykenevät muuttamaan ihmisen fysiologista tilaa vaikuttamalla immuunijärjestelmään autonomisen hermoston tasolla. Myös sisäeritysrauhasten toiminnan on osoitettu liittyvän mentaalisiin tekijöihin. Kilpailevana terminä on käytetty psyko-immuno-endokrinologiaa kuvaamaan mentaalisten ja sisäeritysrauhasten toiminnan välistä vuorovaikutusta (Levin 2009).
Chopra soveltaa varsin vapaasti kvanttiteoriaa ja laajentaa sen maailmankaikkeudelliseksi. Hän hahmottaa ihmisen elimistön eräänlaiseksi maailmankaikkeudessa toimivaksi inhimilliseksi informaatiojärjestelmäksi, jossa solut ja niiden molekyylijärjestelmä toimivat viestien kuljettajina. Tämä on kiinnostava hahmotelma, mutta omintakeisen sovelluksensa takia Chopraa on kritisoitu varsinkin fyysikkojen taholta ”kvanttiparantaminen”-termin käytöstä, koska se antaa väärän kuvan kvanttimekaniikasta ja varsinkin Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta.
Näin varmaan on, mutta silti on syytä todeta, että epätarkka kvantti-sanan käyttö ei vähennä Chopran hienojen, vallitsevaa terveydenhoitoa täydentävien ideoiden arvoa ja hänen hyvää työtään ihmisen kokonaisvaltaisen hoitamisen edistäjänä. Hänen ”Quantum healing” –kirjaansa voi pitää enemmän terveysfilosofisena kannanottona kuin kvanttifysiikan sovellusyrityksenä lääketieteeseen.
Kvantit ja mystiikka
Monet new age –mieliset ihmiset tuntuvat tai ainakin haluaisivat ajatella, että kvanttifysiikka osoittaa todeksi ihmisen mystisen, spirituaalisen tai henkisen puolen eli sen puolen, jota ei voida mitata fysiikan keinoin. Samalla logiikalla halutaan sitten myös todistella, että täydentävät hoidot, kuten energiahoitaminen, ovat tehokkaita ja että juuri kvanttifysiikan lait sen todistavat.
Näin ei ole, sillä kvanttifysiikka ei todista mitään tästä asiasta, sillä se ei tutki ihmisen energiakenttiä ja hänen fyysisiä tai tunne-energioitaan. Se tutkii verrattomasti pienempiä fysiikan yksiköitä kuin ihmiskeho on. Minusta tällaisia todisteluja ei edes tarvita. Monet täydentävät hoidot ja hoitajat toimivat hyvin ja pätevästi ihan toisenlaisen logiikan perusteella. Se logiikka nojaa inhimilliseen vuorovaikutukseen, lämpöön ja rakkaudelliseen asennoitumiseen. Ei siinä kvanttifysiikkaa tarvita perusteluksi.
Lääkäri Markku Hyyppä on todennut osuvasti: ”Jokaisella ihmisellä on parantavat kädet, tai eivät kädet paranna, vaan persoona, joka koskettaa”. Hoitolaitoksissa kuitenkin potilaita nykyisin kosketetaan vain silloin kun heihin kajotaan, joskus kivuliaissakin hoitotoimenpiteissä tai pestessä ja sänkyä petatessa. Näin kosketuksesta jää mieluummin ikävä kuin voimaantunut olo. Terapeuttinen kosketus taas lohduttaa, rentouttaa ja vapauttaa jännityksistä. (Hyyppä 2001)
Vaikka kvanttiteoriaa ei voikaan suoraan soveltaa ihmiseen, ”kvanttinen todellisuus” , uudenlainen maailman hahmottamisen tapa avaa kiinnostavia, jopa lumoavia näkökulmia ihmisen elämismaailmaan. Tästä seuraavassa kirjoituksessa, jossa käsittelen kvanttitiloja, tietoisuutta ja parantumista.
Lähteitä
Chopra D (1990) Quantum healing. Exploring the Frontiers of Mind/Body Medicne. Bantam Books. New York.
Chopra D (2009) Salaisuuksien kirja. InPrint. Riika.
Heisenberg W(2000) Fysiikka ja filosofia. Gummerus. Jyväskylä. (Alkuteos Physics and Philosophy: The Revolution in Modern Science ilmestyi vuonna 1958)
Hyyppä, M. (2001). Aivot ahtaalla. Otava. Keuruu.
Kallio-Tamminen T (2006) Kvanttilainen todellisuus. Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina. Yliopistopaino. Helsinki.
Levin J (2009) How Faith Heals: A Theoretical Model. EXPLORE March/April 2009, Vol. 5, No. 2
Aurinko nousee maaliskuusa.
Hei Liina!
Luin juuri maaliskuussa syntyneet terveyteen ja tietoisuuteen liittyvät blogikirjoituksesi. Paljon kiinnostavaa ja inspiroivaa, eritoten ne kvanttitila-asiat sikäli kuin ehkä vähän ymmärsin. Ja myös mitä toit esiin muinaisen viisauden nostamisesta teknologian rinnalle. On hienoa, että eletään jo aikaa, jolloin näidenkin viitekehysten kautta katsotaan ja tutkitaan terveyttä ja ihmisenä kehittymistä.
Monet ihmiskunnan opettajat ovat tukeneet ihmisen voimavaroja ja jaksamista kokemusta huokuvilla neuvoillaan, syyllistämättä, takertumatta toisarvoiseen, mutta silti kattavasti ja kokonaisvaltaisesti. Niissä on mielestäni luettavissa kehotusta kääntää katse ennakkoluulottomasti sisäisen tietouden ja samalla elämän omien lakien suuntaan. Kun Jeesus esimerkiksi sanoo: ”sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” ja ”mene äläkä enää syntiä tee”, niin siitä välittyy kuin hän puhuisi ”erehdyksestä” ja sen korjaamisen mahdollisuudesta, tuon erehdyksen ollessa elämänasenteellista laatua. Mietin, olisikohan yksi voinnin ja terveyden kannalta perustavanlaatuinen ”erehdys” meillä ihmisillä itsensä riittämätön kuulemattomuus, se, ettei huomata tai ehditä pydähtyä tunnistamaan ”kuka” ja millainen on, miltä tuntuu, mitä oikeasti tahtoo, mitä ajattelee, mikä on suhde itseen, toisiin ja kaikkeuteen, siten kuin sen kukin ymmärtää.
Sairauksiahan ei voida tyystin välttää, mutta uskoisin, että tajunnan ja tietoisuuden mahdollisuuksien huomioimisella on aina vain enemmän merkitystä niiden syiden löytymiselle, mutta myös toipumisille, vaikkei vaivojen syitä aina löydettäisikään.
Nää on isoja kysymyksiä juuri siitä, mikä meidän perusasennoitumisemme elämän tärkeisiin kohtiin on. Ajattelen niin, että monet virheemme ovat ns. tietämättömyyttä. Silloin ”synti” ei paina niin paljon. Kun tämän ymmärrämme, omia puutteita on helpompi hyväksyä ja keveämpi ymmärtää. Tuntuu, että ajatellaan sinun kanssasi vähän samalla tavalla. Jännää ja mukavaa!
Tietämättömyys on varmaankin suurin tekijä, mutta onneksi sitä voi aina yrittää omalta kohdaltaan korjata. Katselin juuri huhtikuun kirjoituksiasi, joten liitänpä sinne seuraavaksi jonkun ajatukseni.
kiitos. Hyvä kirjoitus.
[…] tutkimisesta. Kvanttiteoriassa karkeasti ottaen tutkijan havainto on osa tutkimustulosta. Kvanteista olen kirjoittanut aikaisemmin, muutama vuosi […]