Hengitän nytkin sekä muinaisuutta että tätä hetkeä. Ulos hengittäessäni puhallan itseäni, egoani, osaa minuudestani ulos maailmaan, pois päin. Sisään hengittäessäni saan voimaa ulkopuoleltani samalla kun muinaisuus häivähtelee tietoisuuteni liepeillä muistuttaen todellisesta paikastani maailmankaikkeudessa.
Se paikka on iso ja pieni samanaikaisesti.
Laskeutuva ja kohoava vuorotellen. Maa ja ilma. Alinen ja ylinen. Hengityksen risteyspaikka. Rauha.