Tag Archive | koivu

Puu tykkää halaamisesta

Pirkko Kotirinta kysyy ”Mitä mieltä puu on halaajistaan?” (HS 12.6.2016)

Hän kertoo Seppo Vuokon juuri ilmestyneestä kirjasta Latva pilviä piirtää (Maahenki): ”Kirja avaa hienosti puiden olemusta. Vuokko, palkittu kasvitieteilijä, muistuttaa tieteeseen nojaten, että puu näkee, vaikka sillä ei ole silmiä, tuntee, vaikka sillä ei ole hermoja, haistaa, vaikka sillä ei ole nenää ja kuulee, vaikka sillä ei ole korvia.”

WP_20160607_15_18_00_Pro

Kirjoituksen lopussa Pirkko Kotirinta pohdiskelee: ”Kun seuraavan kerran halaan puuta, mieleen saattaa putkahtaa kysymys: Mitä puu oikeastaan ajattelee rutistuksestani. Toivottavasti se tykkää.”

Kyllä se tykkää. Usko pois, Pirkko.

Puu on siinä mielessä ihmisen kaltainen, että se syntyy, kasvaa, kurkottaa valoon, on vuorovaikutuksessa kanssapuidensa kanssa, aistii ympäristöään ja osallistuu tulevien puusukupolvien synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Se tarvitsee kasvaakseen ravintoa ja vettä kuten ihminenkin. Se osallistuu ihmiskunnan suojeluun olemalla oma itsensä eli puu puiden joukossa, yleensä metsässä. Se vaalii kaiken luomakunnan, myös ihmisen, hyvää aidolla puun luonnollaan. Se hengittää meille ihmisille happea.

Minussa ja kuusessa on paljon samaa. Joskus värisen kuin haavan lehti, levittäydyn ympäristööni tuuheaoksaisen koivun tavoin ja seison jämäkän männyn lailla tukevasti maassa, vaikka huojunkin tuulessa. Latva liikkuu vapaana taivaalla, mutta juuret työntyvät tukevasti maahan.

On hienoa tuntua puulta.

Juuri puuntunnun vuoksi ei minun, ei myöskään Pirkon, tarvitse aprikoida, tykkääkö mänty halaamisesta. Jos itse pidän rungon lempeästä kosketuksesta, voisin olettaa että rungollekaan ihmisen ystävällinen iho ei ole vierasta, vaan tuttua ja mukavaa.  Mehän olemme samaa luomakuntaa ja samaa alkulähdettä. Samaa ainetta ja henkeä.

Tutkijat ovat osoittaneet, että puut kommunikoivat lajitovereidensa ja muidenkin elollisten kanssa.

Ihmisintuition tunnistamat metsän henget ovat siis todennäköisesti faktaa!

Kotirinnan juttu:  http://www.hs.fi/paivanlehti/12062016/a1465617197702

WP_20160607_14_43_19_Pro

Terveellinen mänty – kaunis ja pyhä

Männikkö

Männyt ovat hienoja katsella, hyväntuoksuisia ja henkeviä. Puu on myös terveellinen. Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville, että männyn sisäoksauutteesta eristetyt polyfenolit hidastivat syöpäsolujen kasvua. Havupuut ovat monella tavalla terveellisiä. Tutkija Lauri Polarin mukaan ne tuottavat valtavan määrän muitakin yhdisteitä, joita kuitenkin hyödynnetään niukasti.

Ennenkin mäntyä on arvostettu. Nälkäkausina Suomessa on syöty pettuleipää. Ensimmäiset havainnot petun käytöstä on tehty jo 1600-luvun lopulla. Sitä käytettiin suurten nälkävuosien aikana 1860-luvulla, kansalaissodan aikana 1918 ja vielä 1920-luvullakin.

Pettu on männyn kuoren alla oleva nilakerros. Se kaavittiin rungosta ja kuivatiin, jonka jälkeen siitä saatiin pettujauhoa. Rukiiseen sekoitettuna siitä tehtiin leipää, jossa oli ”puolet petäjäistä”. Pettuleipä todennäköisesti pelasti suuren joukon suomalaisia nälkäkuolemalta.

P1040013

Kuusikin on terveyspuu.

Sen pihkaa on perinteisesti käytetty ihottumien ja haavojen hoitoon. Moderni lääketiede on kehittänyt pihkavoiteenkin, josta Arno Sippinen väitteli muutama vuosi sitten. Kirjoitin aiheesta jutussa Kuusen pihka muuttui uskomushoidosta tieteelliseksi.

Koivusta saadaan virkistävää mahlaa, jota jo myydään ulkomaillekin. Mahlan terveyshyötyjä ei tietääkseni vielä ole juurikaan tutkittu. Aihetta olisi.

Kun vielä muistetaan, miten suuri merkitys metsässä liikkumisella on fyysiselle ja mielen terveydelle, voimme olla kiitollisia siitä, että meillä Suomessa on niin paljon metsiä.

Mistähän juontuvat sanonnat ”metsään meni” tai ”nyt meni päin mäntyä”, siis väärin, huonosti tai epäasiallisesti? Ehkä sanonnat tulevat urbanisoitumisen alkuajoilta, jolloin metsä edusti primitiivisyyttä ja vanhanaikaisuutta vastakohtana kaupunkien moderniudelle.

Nykyään jo onneksi ymmärretään, että metsä on ihmiselle erittäin tärkeä. Se hengittää elämää. Antaa meille lahjojaan, marjoja, sieniä ja muuta terveellisiä nautittavia. Metsä on kauneutta. Siinä voi aistia jopa pyhyyttä.

Lauri Polarin tuoreen väitöskirjatyön tiivistelmä.