Tag Archive | Karita Aaltonen

Uskalla parantua. Valoisa kirja toipumisesta.  

uskalla-parantua-Karita AaltonenKarita Aaltonen on kirjoittanut valoisan kirjan aivosyöpään sairastumisestaan, kahdesta vaikeasta leikkauksesta ja toipumisestaan.

On virkistävää lukea potilaan omakohtaisesti kokema tarina siitä, kuinka loistavasti ja tehokkaasti erikoissairaanhoitomme nykyisin toimii vakavasti sairastuneiden parantamiseksi. (Tätä ei mielestäni pidä sote-uudistuksella mennä sorkkimaan.) Karita kertoo lääketieteellis-teknologisten parannusmenetelmien (leikkaus, sädehoito, sytostaatit) rinnalla käyttäneensä myös monia täydentäviä lähestymistapoja (mm. vyöhyketerapiaa, akupunktiota ja muita kehomielihoitoja ja erityisesti  joogaa ja ravitsemusta)  vahvistakseen elimistöä ja psyykeä (kehomieltä). Ne tukivat ja auttoivat hänen toipumistaan.

Kirjoittaja painottaa järkevään ja positiiviseen tapaansa, että lääketieteellisten ja täydentävien hoitojen vastakkainasettelun aika on jo ohi. ”Emme enää halua puolesta ja vastaan -asettelua. Ei joko-tai, vaan sekä-että. Me osaamme ajatella itse.” (Aaltonen 2017, 156)

Ihailen ihmistä, joka pystyy tunteitaan peittelemättä ja samalla tyynen asiallisesti ja raikkaasti kirjoittamaan erittäin vakavasta aiheesta. Upea, lämmin ja rohkea nainen valaa uskoa ja toivoa parantumiseen. Karita on realisti ja tajuaa eriomaisesti sekä oman haurautensa että ylipäänsä elämän arvoituksellisuuden. Emme voi hallita kaikkia elämäntapahtumiamme. Mutta voimme vaikuttaa siihen, miten ne kohtaamme, miten niihin asennoidumme ja kuinka valitsemme toimia.

Karitalta on leikattu kahdesti pahanlaatuinen aivokasvain. Toisella kerralla leikkauksen jälkeen hän kuuli järkytyksekseen lääkärin toteavan: ”Näyttää valitettavasti siltä, että kasvain on muuttunut pahanlaatuisemmaksi.”  Kysymys oli glioblastoomasta, joka määriteltiin vakavuusasteikolla korkeimmaksi eli IV:ksi. Pahin, pelätyin syöpätyyppi, aivosyöpä, joka herättää lääkärikunnassakin pelkoa!

Näin siis ”viiden sentin ystävä”, joksi Karita syöpäänsä kirjassa luonnehtii, oli ensimmäisen leikkauksen jälkeen palannut uudestaan. Karitan elämä mullistui täydellisesti.

Uusi aika, heräämisen hetki

Viisi vuotta sitten tehdyn kakkosleikkauksen jälkeen naiselle koitti uusi aikaa. Hän heräsi. Kirjassaan hän kertoo: ”Oikeasti heräsin. Heräsin siihen, että nyt täytyi tapahtua muutos. En tiennyt mitä kaikkea se tarkoitti mutta tiesin vahvasti että mikään ei ole enää entisellään.” (Aaltonen 2017, 55)

Tänään Karita auttaa muita syöpään sairastuneita. Hän järjestää yhdessä elämäntaitovalmentaja Miia Huitin ja lääketieteen asiantuntijoiden kanssa kuntoutuskursseja syöpäpotilaille. Niissä koetaan ja opitaan ravitsemuksesta, elämäntavoista ja henkisestä hyvinvoinnista. Syöpään sairastuneet saavat  myötäelävää ja kokemuksellista tukea paranemisprosessissaan.

Karita myös auttaa maahanmuuttajia ja vetää suosituiksi tulleita joogatuntejaTampereella.

Uskalla parantua on tervetullut kokemusasiantuntijan raportti syöpään sairastumisesta, leikkauksista, syöpähoidoista ja niiden tukihoidoista. Tämä on monella tavoin ajankohtainen aihe.  Se koskettaa kaikkia. Jokaisella meistä on sukulais-, ystävä- ja tuttavapiirissä syöpään sairastumisia. Joka neljäs suomalainen nimittäin sairastaa jossain elämänsä vaiheessa syövän.  Suuri osa paranee tehokkaiden lääketieteellisten hoitojen ja varhaisen sairauden toteamisen  ansiosta. Potilaiden paranemisprosessia tukevat myös monet ei-lääketieteelliset keinot, joista Karita kirjassaan kertoo.

Kirja on enemmän kuin yhden potilaan kertomus, sillä se pohtii hoitojärjestelmäämme laajemminkin. Karitan kokemus on, että  yliopistosairaalan hoito Suomessa on aivan huippuluokkaa ja että sairaalassa saa ammattitaitoista ja hyvää kohtelua.  Kirja valaisee myös sitä puolta,  missä olisi kehittämisen varaa. Ei-lääketieteellisten tukihoitojen eli toimiviksi todettujen täydentävien hoitojen mukaan ottamista tilanteen ja tarpeen mukaan – potilasta kuunnellen.

Kiitollinen potilas

Karita kertoo olevansa äärimmäisen kiitollinen Tampereen yliopistollisen sairaalan TAYSin henkilökunnalle ja erityisesti kahdesti hänet leikanneelle aivokirurgi Timo Tähtiselle ja kaikille ihanille hoitajille ja syöpälääkäreille.

Leikkauksiin mennessäni pystyin täysin luottamaan, että he tekevät kaikkensa minun eteeni, Karita toteaa.

Nainen luottaa suomalaisen erikoissairaanhoidon korkeaan tasoon. Silti hän sanoo: ”Suurin missioni on saada lääketiede ja täydentävät hoidot kulkemaan käsi kädessä potilaan parhaaksi. Ei toisiaan vastaan vaan yhdessä, toisiaan tukien. Käytän sanaa täydentävät hoidot – ei vaihtoehtohoidot. Koen, että vaihtoehtohoito-sanan käyttö sulkee pois toisen. Otatko vastaan lääketieteen hoidot vai oletko joku ihmeellinen ituhippi ja yrität parantua luonnollisin keinoin. Itse koen vahvasti, että kumpikaan ei sulje toisiaan pois. Päinvastoin täydentävät hoidot täydentävät lääketieteen hoitoja.” (Aaltonen 2017,73)

Kirjailija muistuttaa, että mieli ja keho elävät täydellisessä symbioosissa keskenään. Siksi hänen mielestään on ensisijaisen tärkeää, millaista fyysistä ja psyykkistä ravintoa nautimme.

Kehomielihoidot auttavat

Karita on hoitanut ja hoitaa edelleen itseään terveellisellä, runsaasti vihreitä kasviksia ja vihanneksia sisältävällä ravinnolla, liikunnalla, joogalla, erilaisilla rentoutumismenetelmillä ja positiivisella elämän asenteella. Se näkyy koko hänen  olemuksestaan ja toiminnastaan. Harvoin tapaa niin aurinkoista ja positiivista energiaa huokuvaa ihmistä kuin tämä nelikymppinen nainen on.

Esimerkiksi joogalla ja meditaatiolla on tutkimustenkin mukaan suuri vaikutus terveyteemme. Ne vaikuttavat parasympaattiseen hermostoon monin tavoin. Ne muun muassa kohentavat mielialaa, vähentävät stressiä, vahvistavat immuunijärjestelmää sekä tasapainottavat kehoa ja mieltä.

Meditaatiosta on runsaasti tutkimuksia myös syövän tukihoitona käytettäessä. Sen lupaavista hyödyistä  syöpäpotilaiden stressin lievityksessä on jo tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi tuoreessa systemaattisessa katsauksessa (Rush & Sharma 2017) todetaan tieteellisen näytön viittaavan, että tietyt kehomielihoidot saattavat ehkä piankin tulla  syövän hoidon käypä hoito -suosituksiin

Terveysalalla tapahtuu paljon

Terveyspalvelujärjestelmässämme on odotettavissa suuria muutoksia sote-uudistuksen palveluseteleiden ja hoitoketjujen uudelleen järjestämisen myötä. Myös hoitoajattelu syventyy ja monipuolistuu. Potilasta ei enää nähdä vain hoitotoimenpiteiden kohteena, vaan oman elämänsä toimijanana, kokonaisena ihmisenä. Potilas on persoona, jonka ulkoinen ympäristö ja sisäinen maailma ovat mukana parantamassa ja auttamassa hyvän elämän luomisessa.

Elämäänsä ei tarvitse rajoittaa vain sairaan rooliin. Karita on tästä hyvä esimerkki.

Emme enää elä hierarkkista ”lääkäri määrää”-aikaa, vaan keskiössä on – Karitan mission mukaan – yhteistoiminta potilaan ja kaikkien häntä auttavien hoitajien välillä. Yhdistävä lääketiede (integrative medicine) vahvistaa juuri tällaista sairaanhoidon ja terveyden edistämisen kehitystä niin Suomessa kuin maailmallakin.

Viitteet

Aaltonen Karita. Uskalla parantua. Uskomaton tositarina toivosta ja mielen voimasta. Viisas elämä 2017.

Rush SE,  Sharma M (2016) Mindfulness-Based Stress Reduction as a Stress Management Intervention for Cancer Care. A Systematic Review. Journal of Evidence-Based Complementary & Alternative Medicine 2017, Vol. 22(2) 347-359.  http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/2156587216661467

Inhimillisesti uudistuvasta terveysajattelusta

narva-2017-helmikuu-metsan-reunaEilinen Anne Flinkkilän vetämä  Inhimillinen tekijä avasi uudella tavalla terveydenhuollon maailmankuvan vähittäistä muutosta. Lääkäri Anu Raevuori, jonka mindfulness-tutkimusta käsittelevä katsausartikkeli julkaistiin loppuvuonna 2016 Duodecim-lehdessä, puhui järkeviä.

Miksi olen kiinnostunut mindfulness-asioista? Koen sekä henkilökohtaisesti että lääkärin näkökulmasta että on kauhean tärkeätä, että meidän lääketiede kehittyy siihen suuntaan että ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti”, Anu Raevuori sanoi eilisessä (8.2.2017) Inhimillisessä tekijässä.

Lisäksi hän painotti positiivisen puolen tärkeyttä osana kaikkea hoitamista. Hänen mukaansa se on kyllä jotenkin tiedetty terveydenhuollossa, mutta välineitä ei ole oikein ollut soveltaa positiivisuutta konkreettisesti käytäntöön. Mindfulness-harjoitukset (sekä terveydenhuollon ammattilaisten että potilaiden) ovat tässä yksi työkalu.

Anu Raevuori on aloittamassa tutkimusta mindfulnessin vaikutuksista rintasyöpäpotilaiden hyvinvointiin. Toivotan onnea tärkeälle tutkimustyölle. Suomalaisissa kouluissa mindfulnessia jo tutkitaankin.

Terveydenhuollon ihmiskäsitys muuttuu

Ihminen aletaan nähdä muustakin kuin biologis-naturalistisesta perspektiivistä, josta seuraa, että koko hoitamisen, parantamisen ja kärsimyksen lievittämisen ajatus ja toiminta laajenevat ja monipuolistuvat. Sairaalle ja toipuvalle tarjotaan tulevaisuudessa korkealle kehittyneiden biolääketieteellisten palvelujen lisäksi ja ohella myös ihmisen kokonaisuuden (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja spirituaalinen puoli) huomioon ottavia, hyviksi ja toimiviksi osoitettuja auttamismuotoja. Näin monissa maissa jo menetelläänkin. Suomi tulee tässä asiassa jonkin verran jälkijunassa, jonka Anu Raevuorikin totesi ohjelmassa.

Mindfulnessia ja muita biolääketieteen ulkopuolelta nousevia hoitomuotoja  nimitetään nykyään täydentäviksi hoidoiksi.  Ne jakavat – mielestäni aivan turhaan – kansalaisia ja terveydenhuollon ammattilaisia ”puolesta”-  ja ”vastaan” -ryhmittymiin. Vastakkainasettelu on turhaa, koska hoitoja ei tutkimusten mukaan  käytetä ”joko tai” -ajatteluun nojaten vaihtoehtoina virallisille terveyspalveluille, vaan yleensä näiden tukena ja lisänä. Ihmiset soveltavat ”sekä että” -katsantoa.

Mindfulness-harjoituksia kuten muitakin täydentäviä hoitomuotoja käytetään erityisesti erilaisten kroonisten tai hankalasti virallisessa järjestelmässä autettavien vaivojen ja oireiden lievittämiseen (mm. selkävaivat, masennus, univaikeudet, päänsärky, migreeni, vatsa- ja suolistovaivat, stressioireet) sekä sairauksien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. (Danell 2015)

Anu Raevuori ja monet muut hänen kaltaisensa lääkärit tulevat olennaisesti vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan terveydenhuolto kehittyy suhteessa täydentäviin hoitomuotoihin, esimerkiksi kuinka terveydenhuoltojärjestelmämme soveltaa mindfulnessia stressin lievittämisessä, kroonisten sairauksien oireiden helpottamisessa  ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Lääkäreillä ja heidän järjestöillään on paljon vaikutusvaltaa terveysjärjestelmän kehittämisessä. Nuoren polven lääkäreiden julkinen esiintyminen itämaisen filosofian, josta mindfulnesskin juontuu, komppaajana, antaa viitteitä siitä, että ammattikunta on laajentamassa ihmiskuvaansa ja terveyskäsitystään biolääketieteessä vallitsevasta naturalistisesta (materialistisesta) kokonaisvaltaisempaan (holistisempaan) suuntaan.

Fyysikko-filosofi Tarja Kallio-Tamminen kirjoittaa kiinnostavasti maailmankuvan muutoksesta terveysajattelun uudistajana. Tässä osa 1 ja osa 2 kirjoituksesta, joka on julkaistu Uudistuva terveydenhoito -verkoston blogissa. Verkostolla on myös face book -sivut. Jos kiinnostaa, tule mukaan kirjoittamaan, kommentoimaan tai seuraamaan keskustelua.

Lopuksi esitän lämpimät kiitokset Anne Flinkkilälle ja Anu Raevuoren lisäksi Inhimillisessä tekijässä viisaita puhuneille JP:lle  ja kauniille Karitalle.

Lähteitä

Inhimillinen tekijä 8.2.2017 Yle.

Danell J-A. From disappointment to holistic ideals: a qualitative study on motives and experiences of using complementary and alternative medicine in Sweden. Journal of Public Health Research 2015; 4:538

Raevuori Anu. Mindfulnessin terveysvaikutukset – mitä lääkärin on hyvä tietää?  Duodecim 2016;132:1890–7.