Tag Archive | enkeli

Enkelit lentävät, koska he suhtautuvat itseensä kevyesti

IkkunanenkeliNyt tiedän, mitä luterilaisen kirkon tuleva johtaja ajattelee enkeleistä. ”Enkeli ei kutsu turvautumaan itseensä vaan suoraan Kristukseen. Enkeli on viestintuoja, media”, sanoo tuleva arkkipiispa Tapio Luoma. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005634859.html

Silti ihmiset turvautuvat noihin siivekkäisiin, siis myös ne, jotka evät usko Kristukseen. Ihminen voikin ymmärtää viestin tuomisen ja mediana olon toisella tavoin kuin kristillinen perinne haluaisi sen ymmärrettävän. Enkeli voikin edustaa jotakin muuta hyvää, kaunista, juhlallista, kevyttä, jumalallista ja eheyttävää kuin Kristuksen viestiä.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa on monenlaisia tutkintoja eri asioista. Enkelihän on joka tapauksessa vain tulkintaa, koska ei ole fysikaalinen, biologian mittareilla todennettava olento. Ei ole olemassa materiaalista referenssiä tulkinnalle.  Silti hän on totta henkilölle, joka enkeliin uskoo. Virallisen tulkinnan eli luterilaisen kirkon enkelikannan on tänään esittänyt tuleva arkkipiispa.

Moni jakaa sekä arkkipiispan kannan että soveltaa lisäksi omaa ”suojelusenkeliään” muillakin itselleen sopivilla tavoilla auttamaan ja keventämään arkeaan. Ehkä ei jakseta palata Kristuksen kärsimyshistoriaan, vaikka sen syvällinen tajuaminen viisastuttaisikin. Arkkienkeli Mikaelin tilalle on tullut Arkienkeli, arjen auttaja. Hän voi olla kristillinen tai ei-kristillinen.

Rajattomasti ja vapaasti

Kiista siitä, kuka saa määritellä oikean tavan uskoa enkeleihin, heijastelee yhteiskuntamme institutionaalista murrosta. Vanhojen ja erittäin vahvojen instituutioiden määrittelyvalta näyttää olevan murenemassa, kun ihmiset alkavat itse tulkita raamatun sanomaa ja enkelien merkitystä.

Tällaisessa murrosvaiheessa ilmenee kaikenlaista. Enkelimetaforaa keveyden, toivon ja paremman elämismaailman merkityksessä käytetään hyvässä tarkoituksessa auttamaan itseä tai muita kärsiviä ja apua kaipaavia, mutta sillä voidaan myös huijata. Tästä kirjoitti Hesarin kuukausiliite viime viikonloppuna.  Juttuun viitaten tuleva arkkipiispa paheksui enkelibisnestä.  Aivan samalla tavoin voidaan toki huijata  muillakin bisneksen aloilla, muun muassa vetoamalla ihmisten ahneuteen, rahan himoon, kauneuden janoon, vihaan tai muihin inhimillisiin tunteisiin. Näitäkin tuleva arkkipiispa todennäköisesti paheksuisi.

Bisnestä on monenlaista. Huijaus on aina paha asia. Tässä asian tekee erikoiseksi se, että on menty ”kirkon tontille”.

Tunteiden voima on niin suuri, että järki ei sitä pysty läheskään aina hallitsemaan. Toisaalta tunteet ovat voimavaramme ja ne voivat myös tukea meitä tehdessämme rationaalisia päätöksiä, esimerkiksi suhtautumisessamme luontoon ja ympäristöpolitiikkaan.

Yhteiskunnalliset instituutiot (kuten kirkko, poliisi, armeija, terveydenhuolto, koululaitos, yliopistot) ovat kehittyneet, jotta voisimme elää ainakin jossakin määrin järjestäytyneessä yhteisössä ja parantaa yhteistä elämäämme. Instituutiot eivät ole ikuisia, vaan kehittyvät ja muuttavat muotoaan koko ajan. Niitä lakkautetaan tai ne muulla tavoin näivettyvät olemattomiin, uusia syntyy kehkeytymällä ja kansan painostuksesta tai päättäjät päättävät rakentaa uusia (kuten maakuntahallinto).

Muutosvaiheissa syntyy aina kitkaa ja kahnauksia.  Enkelikysymys on kuvaava esimerkki institutionaalisen määrittelyvallan heikentymisestä. Vielä sata vuotta sitten ei kenellekään olisi tullut mieleenkään, että enkeleitä voi ”käyttää” joku muukin kuin kirkko tai että ne liitettäisiin johonkin muuhun kuin Kristukseen.  Nyt enkelit voivat ihmisten mielissä lentää rajattomasti ja vapaasti.

Enkeleistä tieteellisesti

Filosofisesti enkelit kuuluvat ihmisen olemismaailmaan. Psykologisesti ne ovat mielemme tuotetta, joista virtaa aineetonta voimaa, joka kuitenkin aineellistuu ihmisen arkielämässä erilaisina tunteina ja käyttäytymisenä. Enkelikokemukset ovat kokijoille tosia.

Teologisesti ne ovat uskonkysymys. Ortodokseilla esimerkiksi on hyvin rikas enkelimaailma. Raamatussa enkeli mainitaankin noin 300 kertaa. Teologit ovat tutkineet ja kirjoittaneet paljon Raamatun enkeleistä, mutta koska ne kuuluvat myyttiseen todellisuuteen, he eivät pyri todistamaan väitettä enkeleiden materiaalisesta olemassaolosta oikeaksi tai vääräksi. Vaikka enkeli voi ”ilmestyä”, hän ei silti ole fysikaalisesti materiaa.

Sosiologisesti uskominen enkeleihin ei ole totuus–valhe -akselilla arvioitava ilmiö. Kokemuksina ne voivat olla henkilökohtaisesti hyvin tärkeitä. Kokemusta ei selitä kokijan suhde tieteeseen. Samat ihmiset, joilla on enkelikokemuksia, voivat ihan yhtä hyvin luottaa myös järkeensä, tieteeseen ja koviin tosiasioihin. Nämä näkemykset voivat olla olemassa samanaikaisesti.

Professori Terhi Utriainen on tutkinut ihmisten enkeliyhteyksiä ja hän liittää ne muun muassa mielikuvitukseen, unelmointiin ja taiteellisuuteen. Professori Marja-Liisa Honkasalo ja sosiaalipsykologi Jeena Rancken ovat tutkineet ihmisten outoja, yliluonnollisiksi kuvattuja kokemuksia, jotka voivat olla myös enkelikokemuksia.

Mielikuvitus, taiteelliset ja hengelliset kokemukset mukaan lukien enkelikokemukset ovat osa ihmisenä olemista. Toisille ne ovat tärkeitä, toisille eivät. Toisille totta, toisille ei. Turha tästä on alkaa kättä vääntämään.

Enkeleistä on moneksi. Niitä voidaan käyttää myös lyömäaseena.  Enkeli-asetta on käytetty esimerkiksi yritettäessä vaientaa tieteellistä tutkimusta. Esimerkki tästä on syksyltä 2015, kun yliopistossa järjestettiin tutkimusseminaari aiheena täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen (kuten akupunktio, kiropraktiikka ja mindfulness-meditaatio yms.) tutkimus Suomessa.

Tästä tutkimusseminaarista kerrottiin  julkisuudessa halventavasti ja vähättelevästi  Ylen Akuutti-ohjelmassa viittaamalla mm. siihen, että yhden järjestelyissä mukana olleen enkeliuskoa oli toimittajan mukaan muka kritisoitu julkisuudessa! Vähän sama asia kuin sanoisi jollekin, että ”koska olen kuullut jostakin sinun olevan ortodoksi (islaminuskoinen, juutalainen, tummaihoinen, homo, ulkomaalainen tms.) ei sinun tutkimustuloksiasi voi pitää luotettavina”. Outoja perusteita väheksyä tutkimusta.

Mutta ajat ovat muuttuneet, joten tuollainen ei (ehkä) enää ole mahdollista. Tämän jutun otsikko Enkelit lentävät, koska he suhtautuvat itseensä kevyesti on lainattu Barbara Fredricksonin kirjasta Positivity.

PS. Päivitys iltapäivällä 10.4.2018: Olen saanut pari viestiä, joissa kerrotaan (tiivistäen):  ”Enkeliharrastus on pääasiassa naisten juttu. Se voimaannuttaa naisia. Silti nykyisessä patriarkaalisessa yhteiskunnassa on näköjään mahdollista pöyhkeän avoimesti sekä kirkonmiesten että muiden ”patriarkkojen” taholta vähätellä, pilkata ja halventaa enkeliharrastajia. Tieteeseen ja  oikeaan uskoon vedoten tekemällä tehdään valhekuvaa enkelihuijareista. Naiset eivät ole niin tyhmiä kuin patriarkat olettavat. Aihe kaipaisi ”me too” -kampanjan.”

Linkkejä enkeleitä käsitteleviin teksteihini (hakusanalla ”enkeli” löytyy blogista muitakin):

https://liinanblogi.com/2012/05/21/myonteinen-maanantai-ja-positiivisuuden-voima/

https://liinanblogi.com/2013/02/12/haavoittunut-enkeli-simberg/

https://liinanblogi.com/2014/05/01/enkelit-ovat-totta/

https://liinanblogi.com/2015/10/18/markku-arhamoi-jalleen/

https://liinanblogi.com/2016/02/01/akuutisti-akuutista/

https://liinanblogi.com/2016/02/25/raisasen-enkeliusko-tutkimus-ja-aamulehti/

Lähteitä

Eskola, A. (2013) Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Kirjapaja. Tallinna.

Fredrickson, B. (2011) Positivity. Oneworld Publiations. Oxford.

Honkasalo M-L ja  Koski K (toim.)(2017) Mielen rajoilla. Arjen kummat kokemukset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.

Rancken J (2017) Yliluonnollinen kokemus: Tulkinta, merkitys ja vaikutus. Vastapaino. Tampere 2017. http://vastapaino.fi/kirjat/yliluonnollinen-kokemus/

Utriainen, T. (2013) Doing things with angels: agency, alterity and practices of enchantment. Teoksessa Sutcliffe, S. J. & Gilhus, I. S. (toim.) New Age Spirituality. Rethinking Religion. Acumen, Bristol.

Enkelikiista Akuutissa

 

Haavoittunut enkeli. Hugo Simberg.

Haavoittunut enkeli. Hugo Simberg.

Jouduin keskelle enkelikiistaa.  Se virisi Akuutin vaihtoehtohoito-ohjelmasta, jossa olin yksi haastateltu. Ohjelma tulee TV1:ssä tänään 7.2.2016 uusintana klo 15.15.

Ohjelman tulkitsemista ja sen journalistisen kielen ymmärtämistä helpottaa väliotsikon Erimielisyyttä enkeleihin uskomisesta alla oleva selostus. Mutta ensin kerron hiukan enkeleistä. Otan poimintoja kirjastani (Aarva 2015).

Emeritusprofessori Antti Eskola muistelee, kuinka häntä lapsena syrjäisen maaseudun pitkällä ja pimeällä koulutiellä varjeli pelolta mielikuva vierellä kulkevasta suojelusenkelistä. Akateemisena ihmisenä ja sosiaalipsykologina Eskola arvostaa hoivavaikutusta, joka suojelusenkelillä oli pieneen poikaan. Mielikuva toimii menetelmällisenä keinona ja apuna, kun yrittää saada yhteyttä siihen, mitä ei voi käsittää.

Ihmiset ymmärtävät enkelit oman maailmankuvansa ja kokemustaustansa mukaan. Hyviä ihmisiä kutsutaan usein enkeleiksi. ”Enkelit lentää sun uniin ja tekee sinusta kauniin”, sanotaan Mikko Kuustosen laulussa. Positiivisen psykologian professori Barbara Fredrickson lainaa tuntematonta ajattelijaa: ”Ihmiset ajattelevat että enkelit lentävät koska heillä on siivet. Mutta enkelit lentävät koska he suhtautuvat itseensä kevyesti.”

Enkelit voivat keventää elämäämme. Niiden olemassaoloa ei voi eikä tarvitsekaan todistaa luonnontieteellisesti. Ne kuuluvat mielen maisemaan. Jos mielelle, tunteille ja intuitiivisille oivalluksille ei ole riittävästi tilaa, unohdamme elämässä keveyden. Jos meitä ohjaa vain järki eli rationaalinen mieli, me kieltäydymme luottamasta oman olemuksemme syvimpään hyvään perustaan. Ne ovat metafora jollekin sanattomalle hyvälle, pyhälle ja kauniille.

Kun tiedemieheltä ja kosmologilta kysyy, voisiko maailmankaikkeudessa olla muitakin älyllisiä olentoja kuin ihmiset pikkuruisella maapallollamme, he vastaavat ”ehkä” tai ”mitä todennäköisimmin”. En tiedä, viittaako Antti Eskola enkeleihin pohdiskellessaan asiaa: ”Ehkä he (älylliset olennot) ovat jo täällä? Me vain emme rajallisilla välineillämme havaitse heitä. Kenties ihmisaivot pystyvät hahmottamaan heidän todellisuuttaan yhtä vähän kuin mitä simpanssi tajuaa kvanttiteoriasta, lainatakseni vertauksen eräältä tähtitieteilijältä.”

Enkeli enkuli iso

Filosofisesti enkelit kuuluvat ihmisen olemismaailmaan. Filosofi Heidi Liehu puhuu jopa rakkauden voimasta kumpuavasta enkelienergiasta. Psykologisesti enkelit ovat mielemme tuotetta, joista virtaa aineetonta voimaa, joka kuitenkin aineellistuu ihmisen arkielämässä uskon, toivon, luottamuksen, turvallisuuden ja jopa onnen tunteina.

Teologisesti ne ovat uskonnollinen kysymys. Ortodokseilla esimerkiksi on rikas enkelimaailma. Raamatussa enkeli mainitaan noin 300 kertaa. Teologit ovat tutkineet ja kirjoittaneet paljon Raamatun enkeleistä, mutta koska ne kuuluvat myyttiseen todellisuuteen, väitettä enkeleiden materiaalisesta olemassaolosta ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Sosiologisesti enkelikokemusten julkituominen kertoo yhteiskuntamme muuttumisesta. Maallistuminen ja luterilaisen uskontomme suosion väheneminen ei kuitenkaan ole vienyt enkeleitä mukanaan. Kirkosta eroajat eivät eroa enkeleistään vaan kirkon instituutiosta, joka ei heille jostain syystä sovi.

Uskominen enkeleihin ei ole totuus–valhe-akselilla arvioitava ilmiö, sillä enkelikokemukset ovat joka tapauksessa ihmisille tosia. Kokemuksina ne voivat olla henkilökohtaisesti hyvin tärkeitä ja jopa parantavia. Samat ihmiset, joilla on enkelikokemuksia, voivat ihan yhtä hyvin luottaa myös järkeensä, tieteeseen ja koviin tosiasioihin. Nämä näkemykset voivat olla olemassa samanaikaisesti.

New Age -henkisyydessä enkelit ovat metaforisesti lumoutumisen, ihastuksen, valon, toivon ja suojeluksen lähde. Uskontotieteilijä Terhi Utriainen on tutkinut ihmisten enkeliyhteyksiä ja hän liittää ne muun muassa mielikuvitukseen, unelmointiin ja taiteellisuuteen. Enkelit ovat totta niille, jotka uskaltavat ne kokea.

Luova mieli, taiteelliset ja hengelliset kokemukset mukaan lukien enkelikokemukset kuuluvatkin olennaisesti ihmisenä olemiseemme. Toisille ne ovat tärkeitä, toisille eivät, mutta joka tapauksessa ne ovat osa ihmisyyttämme ja tietoisuuttamme.

Erimielisyyttä enkeleihin uskomisesta

Viime päivinä olen käynyt mielenkiintoista kirjeenvaihtoa Akuutti-ohjelman tuottajan kanssa siitä, poistetaanko 1.2.2016 esitetyn ohjelman vaihtoehtohoito-osuudesta kommentti, jota pidän ohjelman asiayhteydessä esitettynä minua loukkaavana.

Koko vaihtoehtohoitoja käsittelevä Akuutin viisiminuuttinen jakso on valitettavasti kaikilta osiltaan surkea. Se ei anna mitään tietoa täydentävistä hoidoista, vaan on asenteellinen, vahvistaa vanhaa ja tarpeetonta vastakkainasettelua biologisen ihmiskuvan ja ihmistä kokanaisvaltaisemmin hahmottavan terveysnäkemyksen välillä. Lisäksi se kohtelee haastateltaviaan epätasa-arvoisesti. Alla perustelut.

Enkeliongelman tausta: Ohjelmalla näköjään haluttiin luoda vanhakantaista vastakkainasettelua ja turhaa ristiriitaa virallisen hoitoajattelun ja muiden hoitamiseen suhtautumistapojen välille. Tämä ei aja kansalaisten etua, koska he (noin joka kolmas suomalainen) käyttävät virallisia ja täydentäviä terveyspalveluja rinnakkain, yhtä aikaa. Tehtävään valjastettiin toimittaja Lasse Tuorila. Hän olikin tehtävään sopiva.

Tehtävä ja keinot: Ohjelman tekeminen tarjosi hänelle mahdollisuuden näyttää myös oma paikkansa kiistanalaisessa kysymyksessä ja todistaa olevansa itsekin vahvasti biologisen reduktionismin kannattaja tyyliin Minä poika arvostan rationaalista tiedettä, enkä mitään enkelihuuhata. Näillä sanoilla Tuorila ei ole ohjelmassa eikä minullekaan puhunut, mutta journalistisesta kerronnasta sen voi hyvin helposti päätellä. Journalistisin keinoin hän todistelee täydentävät hoidot ja jopa niiden tutkimuksen professorimiehen avulla huuhaaksi. Tässä yhteydessä hän käyttää ”enkelikorttia”. Huuhaan merkityksestä ei liene yleistä yksimielisyyttä, mutta sitä on luonnehdittu sanaksi, jota käytetään perättömistä, epätieteellisistä väitteistä ja uskomuksista.

Todistelu. Huuhaatodistelussa täydentävien hoitomuotojen tutkija (minä) piti saada näyttämään törpöltä. Tunnettua on, että vastakohtien luominen (sinnekin, missä niitä todellisuudessa ei ole) on klassinen retorinen keino vakuuttaa viestin vastaanottaja. Siispä seuraavat seikat oli todistettava ohjelmassa:

  1. Täydentävät hoidot = huuhaa.
  2. Biolääketiede=ainoa hyväksytty  pohja viralliselle hoitamiselle terveydenhuollossa

Kun yllä oleva osoitetaan todeksi, niin siitä seuraa loogisesti päätelmä, että jos joku hoitomuoto ei perustu selkeästi biolääketieteeseen, sen täytyy olla huuhaata. Näin täydentävät hoitomuodot eivät voi mitenkään olla ”oikeaa” hoitoa. Oikea hoito on varattu terveydenhuollolle, jonka arvoja ohjaa juuri biolääketieteellinen katsanto.

Nimen omaan tätä näkemystä Tuorila ohjelman katsojille tarjoilee fysiikan ja biologian termein Raimo Puustisen haastatteluun nojaten. Puustisen vakuuttelun tueksi toimittaja tarvitsi enkeleihin ja suklaaterapioihin hurahtaneita vastakohdaksi vakuuttavalle, miehiselle tieteen totuudelle. Niinpä hän kehitteli (tiedostamaattaan ehkä tai ihan tahallaan) ohjelmaansa roolit haastatelluille.

Prinssi, Prinsessa ja Höppänät

Puustisesta tuli Prinssi, joka tavoittelee abstraktia Prinsessaa eli tässä tarinassa mainetta ja arvostusta biolääketieteellisen ideologian jakavien keskuudessa. Hehän juuri ovat terveystieteiden eliittiä ja sitä kautta heillä on paljon valtaa määritellä, millaista on hyvä hoitaminen.

Tarinan auttajana toimivat Lähetti (Lasse Tuorila) sekä vakuuttava Isä (Juha Teperi). Tarvittiin myös Vastustajia, kuten klassisissa kansansaduissa yleensä on. Niiden roolit rakennettiin siten, että vastustajat näyttäisivät mahdollisimman heikoilta vahvan Prinssin rinnalla. Siispä ohjelmaan valittiin kaksi Höppänää:  hoitaja, jonka työtilaa kuvattiin sekä minä Pauliina, tutkija.

Kun tutkijasta tehdään höppänä, sen avulla saadaan myös itse tutkimusala näyttämään hölmöltä.

Miten höppänyys luotiin: Ohjelman alussa kerrotaan, että nyt tutkijat ovat havahtuneet selvittämään mitä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot oikein ovat! Sitten kerrotaan sanoin ja kuvin, että lääketiede pohjaa biologiaan ja vaihtoehtohoidot käsitteisiin kokonaisvaltaisuus, pehmeys ja luonnonmukaisuus, joiden todetaan olevan tyhjiä käsitteitä. Kuvakerronta tukee tätä.

Siinäpä onkin heti alkuun lyöty lukkoon sanoma: tiede vastaan huuhaa.

Höppänyyden todistelu: Jotta katsoja varmasti ymmärtäisi, että täydentävissä hoidoissa on kyse huuhaasta, osoitetaan aihetta tutkiva ja aiheesta kirjan kirjoittanut nainen pölvästiksi. Se tehdään niin, että kuvataan henkilöä biolääketieteen tutkimusparadigman – siis sen ainoan oikean – ideologian kannalta epäedullisesti. Tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti, että tutkijaa kuvattaessa kerrotaan, että häntä ”on kritisoitu muun muassa enkeleihin uskomisesta”. Koska enkelit eivät kuulu rationaalisen tieteen maailmaan, tällä voidaan osoittaa että tutkija on ei-rationaalinen/ei-tieteellinen. Siis naurettava!

Sitten otetaan tutkijanaisen haastattelusta kaikkein epätieteellisimmiltä kuulostavat lauseet kuten ”siellä (tutkimusseminaarissa) oli paljon porukkaa”. Tämän jälkeen biotieteilijäksi roolitettu Puustinen toteaa, että keskeisessä roolissa vaihtoehtohoitojen käyttäjinä ovat korkeasti koulutetut naiset (eli juuri minä) ja että seminaarissa ei ollut Puustisen tietämän mukaan työväenluokkaisia miehiä! (Huomautus: Missä tutkijaseminaareissa yleensä on työväenluokkaisia miehiä?)

Kokonaisvaltaisuus, pehmeys, luonnonmukaisuus ja energia todistetaan vielä uudestaan tyhjiksi iskusanoiksi Puustisen repliikeissä siten, että vedotaan fysiikkaan ja biologiaan.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Kysehän on siitä, miten käsitteet määritellään. Ei Puustinen tai fysiikka termien määrittelyä omista. Tieteessä, myös terveystieteissä, tavallisesti määritellään ensin termit ja sitten väitetään jotakin. Tässä mentiin nyt takaperoisesti.

Mutta mitäpä tuosta, kunhan saadaan sanoma perille. Kirjallisuuden ja kulttuurin tutkijan Vladimir Proppin kehittämästä kansansadun teoriasta oli tämän ohjelman analyysissa paljon apua. Prinssin, Prinsessan ja muut roolit olen lainannut juuri Proppilta.

Ohjelma lähenee loppua. Höppänäksi roolitetun tutkijan vertaus polkupyörästä ja lentokoneesta saa tulkinnan. Höppänä esittää, että täydentävät hoitomuodot ovat kuin polkupyörä verrattuna teknomedisiinaan, joka on kuin lentokone. Kumpikin ovat hyvä omalla sarallaan. Mutta Prinssi Puustinen tulkitsee ja argumentoi ohjelman lopuksi, että ”kuolleiden henget …lähtökohtaisesti eivät kuuluu lääketieteellisiin hoitoihin”.

Taidatko sen selkeämmin sanoa? Ovelalla tavalla pyrittiin kuvin ja sanoin latistamaan täydentävät hoidot, niiden tutkimus sekä vielä lisäksi yksityishenkilö eli minä.

Onko kritisoitu vai eikö ole?

Tämän vuoksi vaadin heti ohjelmaa seuraavana päivänä Akuuttia poistaman ja se lopulta poistikin – tosin pitkin hampain –  minusta ohjelmassa annetun määritelmän ”Pauliina Aarva,  jota on kritisoitu muun  muassa enkeleihin uskomisesta. Pilkun jälkeistä lihavoitua osaa kuvauksestani ei siis enää ole ohjelmassa. Se leikattiin pois.

Poistaminen ei ollut ihan yksinkertaista. Jouduin vaatimaan sitä kahteen kertaan ja aika  tiukkasanaisesti.

Poistoprosessin aikana Lasse Tuorila perusteli monisanaisesti  kuvaustaan vetoamalla siihen, että Markku Myllykangas on minua arvostellut muun muassa siitä, että olen puhunut enkeleiden parantavasta voimasta. En välitä, mitä Myllykangas minusta kirjoittelee, mutta en halua että koko täydentävien hoitojen ala leimataan huuhaaksi asiaohjelmassa minut leimaamalla. Tarkennan tässä vielä, että en myöskään väitä, että KAIKKI epävirallinen hoitaminen olisi hyväksyttävää. En ajattele, että kaikki käy (mikä on tavallisin biouskovaisten vastustajien virheellinen väite).

Kuten kirjoituksen alussa on osoitettu, enkeleissä ei tietenkään ole mitään kielteistä. En kuitenkaan voi hyväksyä, että sotketaan enkeliasiat tieteelliseen tutkimukseen (jos tutkimus ei itsessään koske enkeleitä) ja sen avulla yritetään luoda minusta virheellinen kuva. Pitää ainakin yrittää pysyä totuudessa. Nyt Tuorila ei edes yrittänyt.

No, sitten väännettiin kättä Akuutin toimituksen kanssa, että onko jossain osoitettu että uskomistani enkeleihin olisi jossain kritisoitu. Alkoi jo väsyttää. Minä en löytänyt tällaista kritiikkiä julkisuudesta, ja vaikka sitä olisi löytynytkin, niin se ei tietenkään ole peruste sille, että julkisuudessa esitettyä kritiikkiä on oikeutettua käyttää pilkkakirveenä tieteellisen identiteettini murskaamisessa.

Tuorila todisteli minulle ja Akuutin tuottaja Karin-Maritta Mariolalle sitä, että enkeleihin uskomistani on ihan oikeasti kritisoitu. Hän näki paljon vaivaa välittämällä meille useita linkkejä todistaakseen, että kyllä minua on arvosteltu. Kaikki viitteet olivat Markku Myllykankaan kirjoituksia!

Tässä esimerkiksi Myllykankaan juttua minusta, jonka Tuorila minulle välitti:

”Aarva on koukussa ”vaihtoehtoisiin ja täydentäviin” hoitoihin eli puoskarointiin. Kuten homeopatiaan, Rosen- ja vyöhyketerapiaan. Hän horisee myyttien, enkeleiden, kosketuksen ja rakkauden parantavista voimista. Yliopistotutkija ja ”tietokirjailija” Aarva väittää ihan pokkana, että ”enkeli- ja energiahoidoissa käymisestään kertovat julkisesti ja kahvipöydissä jo aivan normaalit ihmiset”. ” http://www.kaupunkilehti.fi/web/pdf/2015_49/KUO_20151128_02.pdf

Lopulta saamme keskustelun päättymään siitä, millä voidaan todistaa, että joku (Myllykangas) jossain (lehtikirjoituksissa) on kritisoinut minua uskomisesta enkeleihin. Ei sieltä sellaista tekstiä löytynyt.  Sitä paitsi Myllykangas ei, eikä kukaan mukaan voi väittää mitään uskonelämästäni, koska en ole missään avannut sitä. Se on ihan oma yksityisasiani. Olen kyllä kirjoittanut näistä siivekkäistä kirjassani analyyttisesti ja pohdiskellen.

Lopulta  toimitus poisti enkeliusko-lauseen ohjelmasta.

——————————–

Onnelliseksi draaman lopuksi kirjoitin Akuutin tuottajalle 5.2.2016, kirjeen, jonka lähetin tiedoksi muutamille tahoille:

Hyvä Karin Mariola, Yle Akuutti

Lämmin kiitos, että pyynnöstäni on eilen poistettu Akuutti-ohjelman 1.2.2016 minua koskevasta osuudesta Lasse Tuorilan spiikkaama kuvaus minusta, ”jota on kritisoitu muun muassa uskomisesta enkeleihin”. Olin vaatinut luonnehdinnan poistamista, koska se on virheellinen, sillä minua ei ole kritisoitu enkeleihin uskomisesta. Sen sijaan olen saanut paljon kiitosta kirjani Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista kahdesta luvusta, joissa analysoin enkelikäsityksiä ja energian käsitettä eri tieteenalojen näkökulmasta.

Olen mielelläni jatkossakin Ylen käytettävissä ohjelmissa, joissa kerrotaan tieteelliseen tutkimukseen nojaten täydentävien hoitomuotojen vaikutuksista, hyödyistä, haitoista ja käyttötavoista sekä rajauksista (mikä on hoitoa ja mikä ei) ja sääntelyn tarpeesta. Akuutin ohjelma 1.2.2016 valitettavasti ei käsitellyt ollenkaan tutkittuja ja väestön yleisimmin käyttämiä hoitomuotoja.

Siinä mainittiin vain korvakynttilähoito, meridiaanihieronta, suklaahieronta, kuumakivihieronta, kiviterapia, enkeliterapia sekä keskustelu kuolleiden henkien kanssa, joita ei tietääkseni ole tutkittu ollenkaan, ainakaan terveyden näkökulmasta, eikä käytön laajuudesta ole mitään tietoa.  Väestön yleisimmin käyttämiä hoitomuotoja sen sijaan on tutkittu. Näin ollen ohjelman anti täydentävistä hoidoista kertovana asiaohjelmana jäi olemattomaksi.

Uusi ja totuudenmukaista tietoa jakava ohjelma olisi paikallaan.

Yhteistyöterveisin, Pauliina Aarva

———————————-

Ei Tuorilan juttu minua koskevan enkeliusko-väitteen poistosta yhtään parantunut, mutta ei se siitä huontunutkaan. Ei voinut huonontua, oli jo alun perin sellainen. Vastakkainasettelun todistelukin oli onneton.

Koko surkea ohjelma haittaa avointa ja kunnioittavaa keskustelua biomedisiinisen ja humanistisemman hoitonäkemyksen välillä. Tästä on haittaa erityisesti tavalliselle kansalaiselle ja potilaalle, joka käyttää kummankinlaisia hoitomuotoja.

Meidän kaikkien tässä keskustelussa mukana olevien olisi pystyttävä lähestymään täydentävien hoitojen tilannetta, tulevaisuutta ja paikka yhteiskunnassa juuri ihmisen, potilaan ja asiakkaan näkökulmasta.

Mitä, jos kysyttäisiin kansalaisten mielipidettä ja kuunneltaisiin heitä avoimin mielin?

Linkki ohjelmaan  http://areena.yle.fi/1-3142116?autoplay=true

Linkki nettisivuille, jossa ohjelman tekstiversio http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/01/voisivatko-koululaaketiede-ja-vaihtoehtohoidot-lahestya-toisiaan. Täällä  voi kommentoida ohjelmaa.

Entäpä, jos?

Lopuksi muutama ote (uudelleen muotoiltuna) kirjastani (Aarva 2015):  Me ihmiset olemme arvokkaita ja ansaitsemme mahdollisimman hyvää ja monipuolista hoitoa. Viisaasti käytettyinä täydentävät hoidot auttavat meitä ja ne voivat tukea lääkärin ja muiden ammattiauttajien työtä, ehkäpä vähentää terveydenhuollon kustannuksiakin. Yhteistyöstä hyötyy kansalainen, potilas.

Olisiko jo aika tarkastella todellista täydentävien hoitojen tilannetta Suomessa ilman ennakkoluuloja ja ryhtyä selvittämään, mitä ne ovat ja millaisista hoitamisen tavoista on ihmisille hyötyä?  Näin loppuisi  juupas-eipäs –vatvominen.  

Entä jos päättäjät, viranomaiset, tutkijat ja muut asianosaiset ottaisivat vastaan haasteen parantaa kansalaisten mahdollisuuksia tehdä järkeviä, itselleen sopivia valintoja? Entä jos suhtauduttaisiin vakavasti olemassa olevaan tutkimusnäyttöön, muuhunkin kuin biolääketieteelliseen? Entä jos kokemusasiantuntijoita kuunneltaisiin tarkemmin?

Lähteet

Aarva P (2015) Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books. Helsinki. http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-449-1/parantavat-energiat/

Eskola, A. (2013) Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Kirjapaja. Tallinna.

Fredrickson, B. (2011) Positivity. Oneworld Publiations. Oxford.

Utriainen, T. (2013) Doing things with angels: agency, alterity and practices of enchantment. Teoksessa Sutcliffe, S. J. & Gilhus, I. S. (toim.) New Age Spirituality. Rethinking Religion. Acumen, Bristol. 242–262.

Ikkunaenkeli

Enkeli ikkunassa.

 

Arkkienkelin kaupunki Arkangeli – Архангельск

Koulubussi Arkangelissa

Kesän tulo on Arkangelissakin myöhässä. Nyt alkavat silmut vasta puhjeta. Lentokentältä kaupunkiin ajettaessa vaikutelma on jotenkin rähjäinen. Maa on vielä harmaa. Vihreä antaa vasta aavistuksenomaisia merkkejä puissa. Ränsistyneitä  teollisuus- ja varastorakennuksia seisoo tien vieressä komeiden uudisrakennusten rinnalla. Koulubussi ohittaa.

En anna harmaan ensitunnelman sumentaa näköäni. Katson taaksepäin Enkelikaupungin historiaan, arkkienkelien aikaan. 

Kaupunki on saanut nimensä 1300-luvun lopulla Vienanjoen varteen perustetusta arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetystä munkkiluostarista. Iivana Julma perusti luostarin ympärille kauppakaupungin 1500-luvulla. Ensin se oli nimeltään Novo-Holmogory, mutta asukkaat eivät  ruvenneet sitä käyttämään, vaan pitäytyivät sitkeästi Arkkienkeli-nimessä.

Raamatussa, Vanhan testamentin Danielin kirjassa (Dan.12:1) sanotaan ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana.”

Arkkienekeli Mikael on turvaamisen, puolustamisen ja suojelemisen enkeli.

Kiinnostavaa on, että Kiovan, Ukrainan pääkaupungin vaakunassa on arkkienkeli Mikael. Liekö se lentänyt sieltä,  Keski-Euroopasta, tänne pohjolaan kaupungin nimeksi. Kiovahan on koko Venäjän maan alku ja juuri. Slaavilaiset lähtivät 900-luvulla Kiovassa voimistumaan ja eri ruhtinaskuntien (kuten Novgorod Suomen läheisyydessä) yhdistyminen lopulta johti Venäjän valtakunnan muodostumiseen.  

Kiovan kaupungin lippu.

Kiovan kaupungin lippu.

Arkangeli säilyi nimen muutoksilta myös Neuvostovaltion alkuaikoina  toisin kuin monet muut kaupungit.  Pietari oli alkujaan Sankt-Peterburg, sitten Pertograd, jonka jälkeen neuvostoaikana Leningrad ja uuden Venäjän muodostuttua taas Sankt Peterburg eli suomeksi Pyhä Pietari.  Jekaterinburgin neuvostonimi oli Sverdlovsk. Ja nyt taas Jekaterinburg, josta presidentti Boris Jeltsin, nyt jo vainaja, oli kotoisin.  

Arkangeliakin yritettiin muuttaa muuksi, mutta ehkä enkelienergia oli liian voimakas vaihdettavaksi.  Vuonna 1928 innokkaat puoluevirkailijat esittivät sille  nimeksi Lomonosov, vuonna 1929 Stalinport ja vielä 1935 Miheejevsk. Aina esitykset  kuitenkin liukenivat johonkin ylempiin portaisiin mentäessä.  Onneksi.  Arkangeli on hieno nimi.

Täällä uskotaan, että Arkkienkeli Mikael suojelee myös nykyään sellaisilta elämänmuutoksilta, jotka menevät arkangelilaisten kestokyvyn yli.

Moni tietää, että Arkangelin kaupunki on olemassa jossain Venäjällä, mutta ei oikein hahmota missä päin se on. Kartasta näkyy, että kaupunki  Arkhangelsk on Pietarista suunnilleen yhtä kaukana kuin Rovaniemi Helsingistä.

 

Barents  

Lähde: Барашков Юрий 2011 Архангел Михаил. Жизнь в обpазах. ИПП ”Правда Cевера”.

Kartta  https://www.barentsinfo.fi/images/barentsmap.htm

Enkeli, masentunutkin, valaa toivoa paremmasta

Jäinen mätäs lammella.

Jäinen mätäs lammella.

Masennus on vastarintaa. Saattaa kuulostaa kummalliselta, jos allapäin ja murhemielin koet nyt itsesi jollakin tavalla turhaksi tai vajavaiseksi.  Mutta ”turhana  ja vajavaisena oleminen” on  joskus  välttämätöntä, jotta voi tapahtua muutosta.

Ihminen yleensä, siis tyypillinen ihminen, on silloin tällöin masentunut. Oikeasti tai symbolisesti.

Olen tyypillinen suomalainen. Pidän symbolisti Hugo Simbergin Haavoittuneesta enkelistä, joka on äänestetty Ateneumin yhdeksi suosituimmaksi teokseksi. Maalaus voitti vuonna 2006 Ateneumin taidemuseon järjestämän Maamme Taulu –äänestyksen.

Simberg suunnitteli ja maalasi enkelitaulua vuosikausia. Sitä ennen hän oli selviytynyt vaikeasta sairaudesta. Kuva tiivistää ihmisen mystisen murheen ja heijastelee myös kansakunnan mielenmaisemaa. Taulu valmistui vuonna 1903, jolloin itsenäisyysliike voimistui maassamme.

Haavoittunut enkeli. Hugo Simberg. 1903.

Symbolismi ei selittele. Katsoja tehköön omat valintansa ja tulkintansa nähdystä ja koetusta.

Tässä yksi tulkinta

Enkelit yleensä suojelevat, loistavat ja liihottelevat. Ne auttavat vaikeuksissa, jos niihin uskoo. Mutta tämä enkeli on murheissaan ja vahingoittunut. Hänellä on side päässä ja hänen on vaikea nähdä. Siivessä on verta tai likaa. Enkelistä ei ole kantamaan ketään. Häntä itseään kannetaan.

Takimmaisen pojan kasvoissa viivähtää suru, hämmennys, vihansekainen pelko, ehkä syyllisyyskin. Silti hän yhdessä mustahattuisen kanssa kuljettaa vakavana ”uhria”. Minne kolmikko on matkalla? Eteen päin! Johonkin uuteen.

Enkelihän on masentunut, mutta niin ovat pojatkin. Heikot kannattelevat kaltaistaan, kaunista, suojelevaa ja pyhää. Onko kuva synkkä? Ei ole. Se on syvästi surumielinen, mutta siinä on valoa ja toivoa paremmasta. Niin enkelille, pojille kuin kansakunnallekin. Meille kaikille.

Muistuu mieleen, kuinka vuosa sitten tämä taulu hoiti minua. Eräässä terapiasessiossa istuimme meditatiivisessa tilassa ja haimme muusiikin soidessa omaa sisäistä suojelijaamme ja auttajaamme. Sitä, joka oli ollut kauan piilossa.

Purskahdin pakahduttavaan itkuun, kun pääni tuottikin vision Simbergin taulusta. Tunsin suunnatonta turvattomuutta, kun enkelinikin oli havoittunut. Sitten Marja J otti  syliinsä, kuunteli  ja lohdutti. Syliin käpertyi pieni Liina. Hän sai apua. Itkun ja lohdutuksen mukana joku kaukainen lukko avautui ja vapautti palasen aitoa ja luovaa minuutta. Hissukseen aloin avautua ja  vahvistua. Marja  ja Simberg olivat hyviä terapeutteja. Kiitos kummallekin!

Näin jälkeen päin hoitamishetki hieman huvittaakin. Kaikkea sitä ihminen kokeekin! Mutta hetki oli todella tärkeä. Pamautti tiedostamattoman esiin.

Miksi ”small talk” ei maistu?

Kun katselen taulua, Ville Ropposen kirja Uralilainen Ikkuna (2012), josta kirjoitin jo viime marraskuussa masennusta ja pieniä kansoja käsittelevässä postauksessa, alkaa saada lisämerkitystä.. Ropponen rinnastaa oman masennuksensa kielettömyyden tunteeseen:  ”Äkkiä tuntui, etten enää kykene ajattelemaan tai ainakaan ilmaisemaan ajatuksiani. Nimettöminä asiat tuntuivat latteilta ja oma minä persoonattomalta. Tunne identiteetin puuttumisesta vaikuttaakin yhdistävän masentuneita ympäri maailmaa.”

Kansakunnankin identiteetti, taju itsestä,  voi olla hukassa. Suomalaisten vaikeus ”small talkiin”, vaiteliaisuus, jopa umpimielisyys tulkitaan yleisesti huonon kansallisen itsetunnon syyksi. Ropponen muistuttaa, että monille periferiassa tai muulla tavoin, esimerkiksi kielen ja kulttuurin vuoksi ”syrjässä” olevilla, kuten alkuperäiskansoilla on masennusoireita, alkoholismia ja muuta ”holtittomuutta”.

Kohtalaisen hyvästä taloudellisesta asemastaan huolimatta Suomi on eurooppalaisittain reunalla. Suomalaiset eivät yleensä ole kansainvälisten parkettien partaveitsiä, vaan enemmmänkin vaatimattomia ja hiljaisia.

Itsenäisyytemme on  lyhyt, vain alle 100 vuotta. Itäisen ja läntisen naapurimme alamaisuudessa vietetyt vuosisadat tuntuvat edelleen nahoissamme. Sotiemme traumat ovat siirtyneet uusillekin sukupolville kansakunnan taakkasiirtyminä.

Kun saa kielen ja silmät, masennus väistyy  

Masennuksen alhosta elpyy, kun saa takaisin näkö-, kuulo- ja puhekykynsä. En tarkoita tässä fyysistä sokeutta, kuuroutta ja mykkyyttä,  vaan symbolista tunteiden salpautumista, mikä ilmenee ilmaisukyvyn katoamisena tai aistimusten typistymisenä.

Muutos seuraa  aina jostakin  ulkoisesta tai sisäisestä ristiriidasta. Se voi olla sopeutumattomuutta, hyväksynnän kaipuuta,  epäoikeudenmukaisuuden kokemusta tai muuta tarvetta taistella vääryyttä vastaan. Tai tarvetta tajuta oma itsensä.

Kun ahdingon jälkeen alkaa uudestaan nähdä elämisen ihmeenä, kuulla musiikin kauneuden ja kun ryhtyy puhumaan ulos mielialojaan, niin alkaa pikku hiljaa tunteakin. Lukot avautuvat. Ihminen parantuu, laajenee ja monipuolistuu.

Sitten enkeli voi astua alas paareilta ja kävellä. Ehkä liihotellakin. Noin symbolisesti tulkiten.

Valtiollinen itsenäisyys saa hissukseen rinnalleen pienen ja kieleltään erikoisen kansan vahvan identiteetin. Uskon, että näin käy, kun alamme arvostaa ja kunnioittaa itseämme enemmän kuin paljon mainostettua eurooppalaisuutta.  ”Small talkia” ei kannata arvostaa väkisin. Kun ollaan omia itsejämme, puhettakin tulee juuri niin paljon kuin sitä tarvitaan. Rauhassa ja luonnollisesti.

Taiteessa symbolismi, jonka kulta-aika ajoittuu vuosille 1880-1910, oli vastareaktio materialismille ja nousevalle uskolle tieteen ja teknologian kaikkivoipaisuudesta.  Linssi tarkennettiin aineellisen arkitodellisuuden sijaan rikkaisiin sisäisiin maailmoihin.

Symbolistisissa tauluissa näkymätön tulee vaisto- ja tunnetasolla tunnistettavaksi. Katsojalle jää rajoittamaton vapaus tulkita. Siksi symbolismi onkin niin kiehtovaa ja rikasta. Siihen on upotettu unia, näkyjä ja sielunmaisemia. Näin se voi olla myös vastarintaa, protestia vanhoille ajatustottumuksille.

Arjen symbolismia – silmillä nauramista

Symbolismia on jokapäiväisessä elämässämmekin. Kaikkea ei näytetä tai sanota suoraan, vaan viitataan, vihjataan, tulkitaan tai rinnastetaan – hienovaraisesti. Energia esimerkiksi on hyvän, elinvoimaisen, positiivisen ja valoisan symboli. Ympyrä kuvaa elämänpyörää tai työelämän oravanpyörää.  Maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista, toisiaan täydentävää perusvoimaa jin ja jang esitetään ympyrän muodossa. Elokuvaohjaaja Milosh Forman sanoi  taannoin,  että ei ole olemassa kehitystä, on vain liikettä ympyrän kehällä.

Arjen symbolismia on sekin, kun huomaa jonkun nauravan silmillään. Vaikka naama muuten olisi peruslukemilla, silmät voivat säteillä. Niistä pirskahtelee todellista valoa. Sisäistä naurua – ilon symbolia. Kun sen havaitsee, tietää masennuksen väistyneen. Sitä ennen on jo löytänyt ilon itsestään.

Ilon esille kaivamisessa voi olla hyötyä myös  symbolismista – kaikkien muiden avun muotojen ohella.  Niitä muita voivat tarjota ihmiset, tutut tai tuntemattomat, ammattilaiset tai amatöörit,  vieraat tai ystävät. Kannattaa etsiä ja pyytää apua, jos tuntee sitä tarvitsevansa.

Haavoittuneen enkelin voi nähdä Ateneumin lisäksi myös Tampereen tuomiokirkossa, jonne Simberg maalasi siitä kopion. Tausta vain on hieman erilainen kuin Ateneumin taulussa. Kirkossa on muitakin hienoja Simbergin teoksia.

Lähteitä

Ropponen V (2012) Uralilainen Ikkuna.  Savukeidas.  AS Pakett. Tallinna.

Simbergin enkelistä, masennuksesta ja taakoista myös täällä https://liinanblogi.com/2012/11/10/laulanhyrailen-ja-rallattelen/

Kuvan otin wikimediasta.  http://commons.wikimedia.org/wiki/File:The_Wounded_Angel_-_Hugo_Simberg.jpg