Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot -termi vastaa paremmin hyvän kielenkäytön vaatimuksia kuin termi uskomushoito.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin otti kantaa uskomushoito-termin käyttöön viranomaiskielessä. Kannanotto oli vastaus luontaishoitoalan järjestöjen tekemään kanteluun Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukesin) toiminnasta.
Sakslinin mukaan Tukesin menettelyä uskomushoito-termin käytössä ei voida pitää lainvastaisena. Kuitenkin hänen näkemyksensä on, että hyvän kielenkäytön vaatimuksen täyttäisi paremmin se, että Tukes käyttäisi sosiaali- ja terveysministeriön tavoin käsitettä täydentävä ja vaihtoehtoinen hoito tai vaihtoehtohoito. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:17 (edilex.fi).
Suomen Terveystuotekauppiaiden liitto ja 11 muuta yhdistystä kantelivat huhtikuussa 2023 eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) käyttää verkkosivuillaan termiä uskomushoito.
Tukes puolusti eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämässään vastauksessa uskomushoito-termin käyttöään. Asiasta kertoi Lääkärilehti ja STT laajalti eri medioissa julkaistussa jutussaan elokuussa 2023.
”Uskomushoito” on monien täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen ammattilaisten näkökulmasta negatiivisesti värittynyt termi. Heitä edustavat järjestöt kantelivat asiasta juuri siksi, että laillisesti toimivat ammatinharjoittajat ja yrittäjät ovat kokeneet termin loukkaavaksi ja katsoivat sen vähättelevän täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen merkitystä. Oikeusasiamies | Luontaishoitoalan Foorumi ry
Epäasialliseksi termin saattavat kokea myös ne ihmiset, jotka käyttävät tai ovat käyttäneet jotakin täydentävää ja vaihtoehtoista hoitoa ja saaneet siitä apua vaivoihinsa. Käyttäjiä on Suomessa paljon, katso BMC Complementary Medicine and Therapies.
Myös lääketieteen alalla ja tutkijayhteisössä uskomushoito-termin käyttöä viittamaan ”tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jääviin hoitomenetelmiin” on kritisoitu. Katso esimerkiksi Hemilä 2016 sekä Aarva ja Milen 2019 tai Milen Aarva ja Kortejärvi 2018 .
Kieli muokkaa mielipiteitä ja jopa ohjaa ajattelua. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia termejä toisistamme ja eri ammatinharjoittajista käytämme.
Ylimpänä laillisuusvalvojana tehtävänäni ei ole ottaa kantaa siihen, mitä termiä on tai olisi perusteltua nyt kysymyksessä olevassa yhteydessä käyttää, vaan arvioida viranomaisen menettelyn lainmukaisuutta sen käyttäessä asiassa esitetyssä viestinnässään kantelijoiden väheksyväksi ja loukkaavaksi kokemaa termiä uskomushoito, oikeusasiamiehen kannanotossa todetaan.
Hyvän kielenkäytön vaatimukset täyttää ”uskomushoitoa” paremmin termi täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot tai vaihtoehtohoidot. Viranomaisena Tukes toiminee eduskunnan oikeusasiamiehen näkemyksen mukaisesti ja tarkistaa kielenkäyttöään. Tukesin verkkosivuilta löytyi 13.7. 2024 kolme osumaa hakusanalla uskomushoito.
Tietoa puuttuu
Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla Pauli Liikala kirjoitti 10.7.2024 oikeusasiamiehen kannanotosta Eduskunnan oikeusasiamies julisti uskomushoito -sanan käytön pannaan | Uusi Suomi Puheenvuoro.
Muutoin media ei ole, ainakaan vielä, uutisoinut tai kommentoinut oikeusasiamiehen toimiston päätöstä.
Liikalan kirjoitus on kirvoittanut 14.7.2024 mennessä 94 kommenttia. Osa niistä on asiallisia ja tutkimustietoon nojaavia, suuri osa mielenilmauksista nojaa median luomaan mielikuvaan ja painottaa, kuten mediassa jo useita vuosia on painotettu, ”uskomushoitojen” tehottomuutta, lääketieteellisen hoidon viivästymistä niiden vuoksi ja ihmisten huijaamista. Keskustelusta välittyy kuva, että monelta Liikalan kirjoituksen kommentoijalta puuttuu tietoa täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tutkimuksesta.
Seuraavat faktatiedot monelta kommentoijalta näyttäisivät joko puuttuvan tai niitä ei ole otettu huomioon heilutettaessa lippua loukkaavaksi koetun ”uskomushoito”-termin puolesta.
1. Useiden täydentävien hoitojen hyödyllisistä vaikutuksista on tutkimusnäyttöä, esimerkiksi akupunktiosta hyvin paljon.
2. Ihmiset käyttävät näitä terveydenhoitokeinoja yleensä terveydenhuollon tarjoaman avun lisänä ja täydennyksenä, useimmiten ei sille vaihtoehtoina.
3. Terveydenhuollossa läheskään kaikki hoidot eivät nojaa tutkimusnäyttöön. Sielläkin – samoin kuin täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen kentällä – käytetään metodeja, joista on niukasti tai ei ollenkaan pätevää näyttöä tehosta.
4. Noin joka toinen 16-vuotta täyttänyt suomalainen on käyttänyt kyselyä edeltäneiden 12 kk:n aikana ainakin yhtä täydentävää ja vaihtoehtoista hoitomuotoa ainakin kerran. Pyykkönen ym. 2023.
Kommentoin oikeusasiamiehen kannanottoa sivuavaa julkista keskustelua äänitallenteessa alla (22 min). Siinä kerron muun muassa uskomushoito-termin historiasta ja tuon esiin mielipiteeni julkisuudessa näkyneestä ”uskomushoito”-kiistasta.
Oikeusasiamiehen kannanotto uskomushoito-termiin
Lähteitä
Alla olevan tiedotteen liitteinä ovat Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus järjestöjen kanteluun sekä Tukesin selvitys.
Artikkelikuva: Potilas kiropraktikon vastaanotolla. Shutterstock.
On todella hämmästyttävää, ettei mikään tiedotusväline ole julkaissut tätä Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöstä. Yritetäänkö tämä päätös vaientaa kuoliaaksi?
[…] Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin ottaa kantaa uskomushoito-termin käyttöön viranoma… […]