16. päivä. Kuninkaiden laakson kurgaanit.
Hakasiassa on kurgaaneja eli muinaisia hautoja, joissa heimojen johtajat, heidän perheensä, hevosensa ja kotieläimensä saivat viimeisen leposijan ennen toiseen maailmaan siirtymistä.
Kuninkaiden laakson kurgaaneja. Ylävasemmalla Salbykskin muinaushaudan kivipaadet.
Mukaan laitettiin vainajan ja hänen läheistensä lisäksi myös kallisarvoisia koruja ja käyttöesineitä, koska ajateltiin, että kuolleet tulevat niitä tarvitsemaan toisessa elämässään. Kurgaanikulttuuri levisi Etelä-Siperiassa ja Keski-Aasiassa. Hautoja tehtiin jo 4000-5000 vuotta sitten. Ne ovat arkeologin ihmemaa.
Hauta-alueet, joissa on useita kymmeniä hautoja läpimitaltaan kymmeniä metrejä, levittäytyvät laajoille alueille. Kuuluisin Hakasian arkeologinen löytö antiikin ajalta on Kuninkaiden laakso, jossa on 56 muinaista hautakumpua.
Salbyskin muinaishaudan rakenne, vasemmalla ylhällä kuva haudasta vuodelta 1910.
Niistä merkittävin on Salbykskin hauta noin vuosilta 400-300 EKr. Sitä ympäröivät kivipaadet, jotka legendan mukaan olivat henkien kulkuväyliä. Henget johdattivat niiden kautta kuolleiden sielut ylempään maailmaan. Hauta on pyramidimainen ja noin 30 metriä korkea. Kaivauksissa 1950-luvulla sieltä löytyi aarteita.
Salbykskin hauta-aluetta reunustavia suuria kiviä.
Kalleudet eivät olleetkaan keskellä
Suurin osa muinaishaudoista Etelä-Siperiassa on ryöstetty jo 1700- ja 1800-luvulla. Hautojen ryöstelyyn syyllistyivät venäläiset valloittajat, jotka eivät kunnioittaneet paikallisten asukkaiden uskomuksia ja maailmankuvaa. Haudoista löydettyjä jalokiviä ja koruja kiikutettiin mm. lahjoiksi Katariina Suurelle 1700-luvun lopulla. Osa ryöstösaaliista on onneksi saatu museoihin.
Arkeologien pienoiseksi yllätykseksi kaivauksissa on löytynyt vielä viime vuosikymmeninä arvokkaita esineitä. Niitä löytyi, koska kurgaanissa yleensä suvun tärkein vainaja ja hänen mukanaan kalleudet sijoitettiin yleensä haudan keskelle. Ryöstäjät olivat olleet kiinnostuneita vain tästä keskiosasta, joten silloin kun jostain syystä vainaja aarteineen olikin haudattu tavanomaisesta poiketen sivummalle, jäämistö säilyi. Useimmiten hautojen keskiosat oli nimittäin tyhjennetty jo edellisinä vuosisatoina.
Tällaiset kaivaukset ovat tuoneet nähtäväksemme mm. upeita skyyttien kultaesineitä, naisten, miesten ja hevosten koruja ja käätyjä, astioita, aseiden koristuksia ja vallan merkkejä, valtikoita. Kyzilin museossa Tuvassa oli upean kaunis skyyttiesineiden näyttely, josta en voi näyttää tässä kuvia, kun siellä kuvaaminen oli kielletty. Skyyttien valtakaudeksi on arvioitu noin 600 Ekr – 300 Jkr. Näitä paimentolaisia ja maanviljelijöitä asui mm. nykyisen Hakasian alueella.
Hakasian stellat
Abakanin historiallisessa museossa on esillä arvokkaita, muinaisia stelloja, kivipaaseja ja veistoksia sekä shamaanipiirroksia. Ne kertovat alueen esihistoriasta ja kulttuurista, joka monelle länsimaalaiselle on uutta ja vierasta.
En minäkään ollut ajatellut, että tällä alueella on ollut asutusta ja kehittynyttä kulttuuria jo tuhansia vuosia sitten. Olen mieltänyt muinaisen Siperian asumattomaksi luontokeitaaksi. Nyt sekin mielle on päivitetty.
Pentti Saarikoski kirjoitti 1960-luvulla runossaan Histria:
“Tule ylös sieltä kuopasta arkeologi,
älä kaivele menneitä arkeologi.
Sitä mikä on kadonnut kuitenkaan
et tavoita milloinkaan.”
Hakasian Kuninkaiden laakson ja arkeologisen museon koettuani olen tosi iloinen, että arkeologit jaksavat kaivella kuopissaan menneitä. He auttavat meitä nykykulkijoita muistamaan ihmisenä olemisemme juuria ja hahamottamaan maailmaamme ajallisesti paremmin. Lähetän terveiset ja kiitokset kaikille maailman arkeologeille!
Alla muutama kuva muinaispatsaista ja -piirroksista Abakanin historiallisen museon arkeologisesta osastosta.
Aurinkopatsas.
Totinen stella.
Mitäpä mietit, arkeologinen pää?
Naurava stella.
Kolmas silmä ulottuu nenään.
Shamaanirummuttaja ja muuta muinaisväkeä.
Elämän kuvia.
©Liina Keskimäki
Olen lueskellut viime aikoina blogikirjoituksiasi, näitä matkakuvauksia ja muita, joissa on tiivistetysti paljon tärkeää ja mielenkiintoista. Niihin on ollut mukava palata uudelleen, myös kuin levähtämään ja virkistymään. Sitä mukaa kun aiheisiin palailen (sieltä vuoden alusta lähtien), ajattelin lähettää kommenttiosastolle niistä jonkin ajatuksen tai tuntuman. Ja koska en tiettävästi ole ainoa lukija, olisi mukava kuulla mitä toisilla on herännyt kyseisistä aiheista ja sisällöistä, saada kommentointiseuraa:)
On ilahduttavaa, että elämän monitasoisuutta ja samalla mielen kerrosten mahdollisuuksia hyvinvoinnille ja luovuudelle yhä enemmän tutkitaan, kirjoitetaan ja niistä keskustellaan, myös nostamalla ikivanhaa viisautta ja elämäntaidollista tietoa tähän päivään. Shamanismista en käytännössä paljoa tiedä, mutta jotakin tarttuvaa ja henkisyydeni perukoita koskettavaa oli mm. tuossa alkupuolen blogikirjoituksesi lauseessa: ” Omaksumani shamanistinen katsanto ei rajoitu shamanistisiin tekniikoihin (rummutus, helistly, laulu), vaan se on elämänasenne, eräänlainen sisäinen polku elämänmetsässä, jossa näkee ja kokee kaikenlaista”. Hyvää jatkoa työllesi!
Kiitos, Pirjenna kommentista. Mukava kuulla, että olet saanut jutuistani itsellesi jotakin – levähdystä tai virkistystä tai muuta hyvää. Sitä samaa ne tuottavat minullekin, sillä kun kirjoitan, niin samalla siinä itsellekin valkenee moni asia. Kun muotoilee ajatuksen tekstiksi, se jotenkin kirkastuu.
Viime aikoina blogillani on ollut paljon lukijoita varmaankin tuon Siperian reissuvihkon vuoksi. Tuntuu hyvältä, kun kirjoitutuksiani luetaan. Sehän osoittaa, että kanssaihmiset ovat löytäneet jutuistani jotakin tuttua ja läheistä, jotakin heille tärkeää.
Keskustelua tosin on käyty aika vähän. En tiedä miksi. Itse asiassa odotin saavani enemmän kritiikkiä, jota on tullut vain yhdessä kommentissa. Ehkä aihepiiri on jotenkin erikoinen keskusteltavaksi. Uskon kuitenkin, että ajatukset ja kokemukset vaihtuvat ja välittyvät, vaikkei niitä julkisesti kommentoidakaan.
Kiva kun sinä kommentoit. Hyvää, kirkasta ja kaunista syksyä omalla elämänpolullasi!