Tunnustan: olen väärin parannettu tai pikemminkin oikein väärin.
Täydentäviä hoitoja ja yhdevertaista valinnanvapautta koskeva kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011 on nyt loppusuoralla. Huikeat 20 000 kannattajaa on kertynyt kansalaisaktiivisuuden myötä ilman mitään kaupallista mainostukea!
Tämä on ihme, varsinkin kun koko valtavirtajulkisuus puhuu vain vaihtoehto- ja huuhaahoitojen vaaroista ja pääasiaassa varoittelee.
Suuri kannattajien määrä on merkki siitä, että julkisuudessa esitettyjen näkemysten alla piilee paljon asioita, joista ei keskustella, asioita joita ikään kuin ei ole olemassa eikä niitä sen vuoksi noteerata millään tavalla.
Yksi tällainen on, että ihminen tervehtyy ja voimaantuu virallisista toimintatavoista poikkeavalla tavalla. Usein kuulee todettavan, että “saahan sitä ihminen hoitaa itseään vaikka jäniskenkäpälillä, kunhan ei tule meidän kaikkien verorahapussille”. Tällä tahdotaan sanoa, että verorahoilla pitää kustantaa vain hyviä ja tehokkaita, ei vääriä ja tehottomia menetelmiä. Hyvä periaate.
Mutta entäpä jos verorahoilla kustannettavien (terveydenhuollon viralliset palvelut) tuolla puolen onkin paljon tehokasta jäniksenkäpälien lisäksi? Myös puolivirallisen kategoriassa on hyviä hoitoja, joiden asema koko terveyssysteemissä on epäselvä.
Nurin oikein – hyvin väärin
Katariina Sourin käynnistämä “Väärin parannettu” -tukikampanja täydenttävien hoitojen aloitteelle, jonka ydinsanoma on “Hyviä hoitoja” on herättänyt mielenkiintoisia reaktioita.
Sourin ja hänen luovan ja idearikkaan ystävänsä Antti Kirjalaisen slogan “väärin parannettu” on nerokas keksintö!
Sen ristiriitaisuus paljastaa, tuo julki, sellaisia asioita, joista ei ole suotavaa puhua. Eli sanapari murtaa tabuja. Kun näin sen ensimmäisen kerran, reaktio oli hämmästys (mitä tämä on?), pieni ahdistuksen häivä (ei kai nyt sentään väärin?) ja havahduttava riemu (hei, juuri niin!)
Tarkoitus kansalaiskampanjalla on herättää kysymään kysymyksiä? Totta kai teksti särähtää korvaan ja silmään. Ahdistaakin. Sehän särähtää juuri sen takia, että siitä syntyy ratkaisematon konflikti/kontrasti. Kaksi asiaa “parannettu” eli hyvä asia ja “väärin” eli huono asia on yhdistetty samaan käsitteeseen.
Syntyy ristiriita, josta nousee ehkä ahdistustakin ja ennen kaikkea kysymyksiä. Mikä on oikeaa parantamista tai parantumista? Miksi hän on väärin parannettu?
Miksi minä tunnustaudun väärin parannetuksi, vaikka oikeasti olen oikein parantunut? Olen vallitsevan ja virallisen mielenterveysparadigman näkökulmasta väärin parannettu, koska en suostunut virallisesti suositeltuun pillerihoitoon, vaan valitsin toisen tien. Taitaa jopa asiakirjoissa lukea, että kieltäytyi hoidosta. Tämä toinen parantumisen tiehän on tabu, josta ei ikään kuin ole soveliasta puhua myönteisesti julkisuudessa.
Tästä toisesta käytetään halventavia nimiä huuhaa, puoskarointi, tutkimaton, uskomushoito, joilla sanoilla pyritään vaikuttamaan siihen, mitä on suotavaa pitää hyvänä, tutkittuna ja toimivana hoitamisena. Sanoilla luodaan todellisuutta. Julkisuus ei käytä “täydentävää” tai edes “vaihtoehtoista” asiallisissa yhteyksissä. Monelle onkin muodostunut virheellinen kuva, että kaikki täydentävät hoidot olisivat vaarallisia tai huuhaata (mitä tahansa se tarkoittaakin) . Tämä kuva ei vastaa käytännön kokemuksia eikä tutkimustulosten antamaa tietoa. Katso tarkemmin kirjastani Täydentävät hoidot (2019). https://www.adlibris.com/fi/kirja/taydentavat-hoidot-9789522608413
Tietysti oman parannustarinani yhteydessä olisi ollut mahdollista puhua suoraan, ilman ristiriitaista sanaparia eli käyttää ilmaisuja “oikein”, “potilaskeskeisesti”, “kuunnellen”. Useimmat tavanomaisen terveydenhuollon tarjoamat hoitopalvelut sujahtavat hienosti noihin kategorioihin. Nehän ovat terveydenhuollon julkilausutut arvot.
Väärin parannettu viittaa vallankäyttöön (joka ei ole fyysistä valtaa, vaan kulttuurista määrittelyvaltaa) eli siihen, että joku muu (esim. vallitseva paradigma tai instituutio) kuin minä itse yrittää määrittää, millä tavalla saan parantua, millaisiin hoitokeinoihin minulle suodaan mahdollisuuksia ilman häpeäleiman iskemistä otsaan. On syytä pohtia, mikä on oikea ja sallittu parantaja ja mikä sellainen väärä.
Toisin sanoen tärkein kysymys, joka nousee järjestelmätasolla, on:
Miksi yhden totuuden Suomessa on niin paljon ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita yhdestä ainoasta oikeasta tieteestä, totuudesta ja parantamisen paradigmasta sillä tavoin, että muita, erilaisia auttamismuotoja vähätellään ja halutaan jopa kieltää joiltakin väestöryhmiltä. Perusteluna kieltämiselle yleensä esitetään, että ne (erikseen ei ole julkituotu, mitkä!) ovat vaarallisia joillekin ihmisryhmille (minullekin ollessani haavoittuvaisessa tilassa?), tutkimattomia, ei-Valviran listoilla tai että niitä ei ole hyväksytty julkiseen terveydenhuoltoon.
Miksi siis kirjoitan, että olen väärin parannettu. Olen “väärin parannettu” vallitsevan näkemyksen mukaan, koska olen valinnut muita kuin virallisia, julkisessa terveydenhuollossa hyväksyttyjä hoitotapoja ja sitten parantunut.
Tarinani löytyy kansalaisaloitteen fb-sivuilta. https://www.facebook.com/taydentavathoidotkaikille/
Katso myös: Seminaaritallenne Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. Haaste ja mahdollisuus. Tietoa, tutkimusta ja terveyspolitiikkaa -seminaari 14.1.2020 Helsingin yliopiston Biomedicumissa. . https://moniviestin.uta.fi/videot/tuni-2019-2020/tapahtumat/taydentavat-ja-vaihtoehtoiset-hoidot-haaste-ja-mahdollisuus-2013-tutkimusta-tietoa-ja-terveyspolitiikkaa
Perusteluja sille, että kannatan Täydentävät hoidot -kansalaisaloitetta ja suosittelen kannattamista muillekin https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011.
Asia on tärkeä, sillä sosiaali- ja terveysministeriössä selvitellään parhaillaan alan lainsäädännön mahdollisuuksia. Ruotsistakin voidaan ottaa oppia.
Lobbausta tekevät monet tahot. Olen sitä mieltä, että kieltolaki (=”uskomushoitolaki” tai ”puoskarilaki”) sellaisena kuin Suomen Lääkäriliitto sen (”uskomushoitojen” sääntelyn) on esittänyt, on mahdoton toteuttaa. Mielestäni sääntelyä tarvitaan, mutta se pitää tehdä seuraavasti:
1. Ensin määritellään, mistä puhutaan, kun puhutaan hoitomuotojen kieltämisestä joiltakin väestöryhmiltä. ”Uskomushoito” on sekava käsite. Jos sillä viitataan menetelmiin, joiden tehosta ja turvallisuudesta ei ole tutkimusnäyttöä, niin masennuslääkkeetkin kuuluisivat määritelmällisesti uskomushoitoihin, sillä niiden tehosta puuttuu evidenssi. (Ks myös Munkholm K et al BMJ Open 2019: ”Conclusions The evidence does not support definitive conclusions regarding the benefits of antidepressants for depression in adults. It is unclear whether antidepressants are more efficacious than placebo” https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886 ). Näin ollen Lääkäriliiton esittämä laki koskisi masennnuslääkkeitäkin, joita syö melkein puoli miljoonaa suomalaista. Vaikuttaa erikoiselta. HS julkaisi 1.1.2020 jutun masennuslääkeriippuvuudesta. Valaiseva juttu on tilaajille https://www.hs.fi/paivanlehti/01012020/art-2000006358759.html Myöskin käsite ”kokemushoito”, jota on väläytelty, on epälooginen eikä erottele eri hoitomuotoja riittävän tarkasti, sillä KAIKKEEN hoitamiseen sisältyy kokemusta. Kokemus ei määrity ei-tutkituksi. Käsitteet pitää selventää.
2. Sen jälkeen kun on yhdessä eri toimijoiden kanssa sovittu, mistä puhutaan (eli on sovittu määritelmistä), voidaan tehdä näistä, puheena olevista menetelmistä/keinoista perusteellinen ja riippumaton selvitys: Mitä ovat niiden oikeassa elämässä, suomalaisten arjessa ilmenevät todennetut haitat ja tutkitut hyödyt. Selvitystyössä otetaan oppia Ruotsista ja varsinkin Norjasta ja tutustutaan, miten muualla maailmassa täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja käytetään ja säännellään ja mitä niistä tutkimusten perusteella tiedetään.
3. Vasta sitten ryhdytään kansalais- ja vaikuttajaryhmien kesken, yhteistyössä, hahmottelemaan sääntelyä, joka takaa kaikille väestöryhmille mahdollisimman suuren valinnanvapauden käyttää kaikkia hyviksi ja turvallisiksi todettuja hoitomuotoja. Vaaralliset aineet ja metodit on kiellettävä.
Suurin piirtein tällaista toimintamallia ehdottaa myös kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011. Se on järkevä ja asiallinen. Suosittelen kannattamista.