Vaarallisia lääketieteen ulkopuoliset hoidot ovat silloin, kun vaikuttava lääketieteellinen hoito viivästyy tai sitä ei saa ollenkaan niiden vuoksi.
– Tutkimukset osoittavat, että jos syöpähoidon aloittaminen viivästyy ja valitsee uskomushoidon, kuolleisuus nousee kymmeniä prosentteja, Knuuti sanoo. (Keskisuomalainen ja Savon Sanomat 28.8. ja 30.8.2019)
En tiedä, onko professori Juhani Knuuti, jota yllä oleva lainaus koskee, saanut toimittajalta tarkistettavaksi sanomisensa ennen julkaisua. Yleensä haastateltu voi varmistaa, millaisena hänen sanomansa tulee lehteen kirjoitetuksi. Joka tapauksessa viesti tuossa lauseessa on erittäin hämärä.
Itse asiassa lause ”jos syöpähoidon aloittaminen viivästyy ja valitsee uskomushoidon, kuolleisuus nousee kymmeniä prosentteja”, on puutaheinää. Eli kerrotusta ei saa tolkkua.
Tarinasta tulee kylläkin vahva vaikutelma, että jotakin tappavaa aiheutuu jostakin, mutta se, mikä tappaa jää epäselväksi. Silti jutussa väitetään oikein tutkimuksin todistetuksi, että uskomushoidot (mitä ne lienevätkään professorin käsitteistössä) nostavat kuolleisuutta kymmeniä prosentteja.
Tämä on niin mielenkiintoinen tarina, että avaan sitä hieman.
Mietin myös, mikä mahtaa olla professorin virkavastuu, kun hän saattaa päästää suustaan tuollaisia tarinoita. Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg kirjoittaa perjantain 30.8.2019 uutiskirjeessä:
Tarina sisältää aina väitteen maailmasta ja asettaa kuvaamansa asiat johonkin kehykseen, vaikka kertoja ajattelisi, että minähän tässä vain kerroin mitä tapahtui. Tarinoita kerrotaan, koska halutaan sanoa jotain. Tarina on aina myös väite. Siksi pitää aina kysyä, että mihin tämä kertomani liittyy, onko se yleistä vai poikkeuksellista, tärkeää vai triviaalia, ja miksi minä tätä kerron ja mitä sillä sanon. Muuten on vaarassa tulla sanoneeksi jotain, mitä ei tarkoittanut.
Anu Silfverberg kertoo eräässä tilaisuudessa kirjottaneensa muistiinpanojensa marginaaliin: ”Miksi tällä on väliä? Julkaisuperusteet?”
Juhani Knuutin syitä kertoa pelottava ”uutinen” voin vain arvailla. Mutta mitä sillä on väliä, että minä otan asian nyt esille? Mielestäni on tärkeää, että tutkimuksista tiedottaminen on totuudellista ja eettistä.
Keskisuomalaisen juttua lukiessani pohdin pitkään, kannattaako minun kirjoittaa tällaisesta asiasta? Sehän on ikävä. Kirjoitan kuitenkin.
Rajusta väitteestä kuolleisuuden nousemisesta kymmeniä prosentteja uskomushoidon valitsemisen seurauksena jää nimittäin mielen pinnalle pelonsekainen hämmennys. Mitä ovat nämä kuolleisuutta lisäävät ”hoidot”? Missä tällainen tutkimus on tehty? Miksi toimittaja ei kysynyt, mitä syöpäpotilaan pitäisi välttää välttääkseen kymmenien prosenttien kuolemanriskin?
Jo terveyden edistämisen perusopinnoissa lääkäreille ja kaikille terveysalalla toimiville painotetaan pelottelun haitoista.
Tutkijan on pysyttävä totuudessa
Tutkimuksista raportoitaessa tutkijan on pysyttävä totuudessa. Tässä kuolleisuuslausunnossa on lipsuttu tästä tieteen yhdestä tärkeimmästä periaatteesta.
Perun väitteeni lipsumisesta, jos minulle esitetään yksikin vakavasti otettava julkaisu, joka osoittaa väitteen ”kuolleisuuden lisääntymisestä kymmeniä prosentteja uskomushoidon valinnan seurauksena” todeksi. En ole löytänyt yhtään tutkimusta, joka liittyisi tähän. En väitä, että niitä ei olisi; ehkäpä joku lukija tai Juhani Knuuti itse kertoo, mihin tutkimukseen viittasi. Muutan sitten heti kantani.
Olen aikaisemmin kuvannut Skyler Johnsonin ja tutkimusryhmän rekisteritutkimusta, jossa aineistona olivat sairaalan potilasasiakirjat ja kuolintodistukset. Käsitykseni mukaan Juhani Knuuti nojaa väitteensä juuri tähän tutkimukseen. Ainakin aikaisemmissa julkituloissaan näin on ollut ja media onkin tiedottanut ”tappavuutta totena” moneen kertaan viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana.
Tässä Skyler Johnsonin ja kumppaneiden tutkimuksessa ei ole päädytty tulokseen, ”että jos syöpähoidon aloittaminen viivästyy ja valitsee uskomushoidon, kuolleisuus nousee kymmeniä prosentteja”. Olen analysoinut tätä aihetta jo aikaisemmin ja tuonut esiin tutkimuksen vakavat metodologiset ongelmat, jotka mediajulkisuudessa on täysin sivuutettu. Valoa ja faktaa syöpäpotilaille https://liinanblogi.com/2019/05/26/valoa-ja-faktaa-syopapotilaille/
Jutussani Valoa ja faktaa syöpäpotilaille tiivistän, mitä Skyler Johnsonin ja työryhmän tutkimusta voimakkaasti kritisoinut John Weeks kirjoittaa huhtikuussa 2019 julkaistussa pääkirjoituksessa ”Musings on Patient Care and Polarization After JAMA Oncology’s Erroneous Report That Complementary Medicine Kills”. Jutun lopussa ovat lähdeviitteet sekä muut aiheeseen liittyvät blogijuttuni.
Kaksi tärkeintä vääristymää sekä tappavuusväitteessä että laajemmin tutkimusta koskevassa mediajulkisuudessa ovat: 1) tutkimusasetelma oli vino, aineisto ei vastannut perusjoukkoa (sitä väestöä, jota sen piti edustaa) ja 2) tästä rekisteritutkimuksesta ei voi tehdä suoria syy-seurauspäätelmiä, siitä voi ilmetä vain yhteyksiä erilaisten tutkittavien asioiden kesken.
Tutkimuksessa kuolleisuuden lisääntymisen ja syöpähoitojen (kesken)lopettamisen välillä oli yhteys, mutta ei voida tietää johtuiko a) hoitojen lopettaminen ehkä taloudellisista ongelmista USA:n hoitomarkkinoilla eikä lainkaan valinnasta käyttää ”unproven”-”uskomushoitoja”, b) haluttomuudesta jatkaa rankkoja syöpähoitoja siitä huolimatta, että elämä ehkä lyhenisi. Sitä paitsi ei tiedetty, käyttivätkö potilaat ”unproven” -metodeja vai eivät, eikä ylipäänsä tiedetty, mitä he käyttivät, jos jotakin käyttivät. Tutkimus koski kuolleiden henkilöiden asiakirjatietoja. Ei heiltä voitu kysyä. Toisaalta c) ei voida tietää myöskään muita potilaiden elämässä ennen kuolemaa tapahtuneita asioita (väliin tulevia muuttujia), jotka ovat niin ikään voineet olla yhteydessä eliniän lyhenemiseen.
Epävarmoja seikkoja on niin paljon, että on eettisesti ja tieteellisesti väärin julistaa lehtien sivuilla, että ”uskomushoito tappaa”, varsinkaan, kun missään ei kerrota, mitä nuo kauheat ”uskomushoidot” oikeassa, konkreettisessa elämässä ovat. Se on valheellista pelottelua.
Täydentäviä hoitoja käytetään sivuvaikutusten vähentämiseen ja hyvinvoinnin kohentamiseen
Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan 30% – 50% syöpäpotilaista käyttää täydentäviä hoitomuotoja lääketieteellisten syöpähoitojen (leikkaukset, sädehoito ja sytostaatit) ohella nimenomaan sivuvaikutusten vähentämiseen ja hyvinvointinsa kohentamiseen. Maassa on viime vuosina levitetty tiedotusvälineiden avulla vaihtoehtoisia faktoja eli virheellistä tietoa, että täydentävät hoidot tappaisivat syöpäpotilaita. Samaa disinformaatiota on levitetty Suomessakin.
Median laajasti Suomessakin raportoiman vaihtoehtohoitojen tappavuus -tutkimuksen yhden kirjoittajan toimintaa on rahoittanut kolme lääketeollisuuden suurta yritystä, joista yksi on opioidikriisin Yhdysvalloissa synnyttänyt lääkejätti Johnson & Johnson. Tukijat mainitaankin alkuperäistutkimuksessa. Ulkopuolisessa rahoituksessa ei ole sinällään mitään kummallista. Lääketeollisuus on ylipäänsä erittäin merkittävä tutkimusrahoittaja.
Näin vakavassa asiassa eli kun tiedotetaan kansalaisille mahdollisesta hengenvaarasta, vastuullisen journalistin (myös Suomessa) kuuluisi mainita myös tällainen sponsorointiseikka lehtijutussaan. Mikään tiedotusväline ei asiaa maininnut, kun tiedotus oli vilkkaimmillaan syksyllä 2017. Eikä myöhemminkään vääristyneeksi osoittautunutta uutista ole korjattu, vaan sitä levitetään edelleen, kahden vuoden kuluttuakin.
Organisoitua vai tietämätöntä?
Skyler Johnsonin ym. tapaus näyttäisi viittaavan siihen, että tämän laatuisen tutkimuslogiikan ja -etiikan soveltaminen ja laaja julkisuuskampanjointi ovat joko
- tietoisesti organisoitua, tarkoituksellista propagandistista toimintaa, jolla pyritään osoittaman kaikenlainen muu kuin tavanomainen (leikkaukset, sytostaatit, hormonit) hoitaminen vääräksi, epätoivottavaksi ja haitalliseksi, tai
- osoitus ”täydentävät hoidot ovat vaarallisia”-uskomuskuplasta, mikä ohjaa tutkimustulosten tulkintaa haluttuun suuntaan huolimatta faktoista; kyse on tällöin tietämättömyydestä johtuvasta tutkimusharhasta.
Toivoisin, että kyse on jälkimmäisestä. Siinä tapauksessa kuplan voi puhkaista totuudenmukaista tietoa jakamalla ja asiallisella dialogilla.
Tämä ”tappavuustutkimus” on esimerkki niistä asioita, joiden vuoksi olen allekirjottanut kansalaisaloitteen ”Täydentävät hoidot kaikille” https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011
Faktoja ja keskustelua
Siinä peräänkuulutetaan montieteistä tutkimusta ja puolueettomuutta. Suomeen on saatava asiallista keskustelua. Tarvitaan kunnollinen ja perusteellinen selvitys kaikkien niiden täydentävien hoitojen haitoista, mutta myös hyödyistä, joista on tutkimustietoa. Sitä on paljon.
Avoin keskustelu auttaa poliitikkoja, kansalaisia ja terveydenhuoltohenkilöstöä keskustelemaan tutkimusnäyttöön nojaten – järkevästi. Silloin ei tarvitse pelotella ihmisiä epämääräisillä, monitulkintaisilla ja hämärillä väitteillä, tiedepuoskaroinnilla.
P.s. Juuri sain tietää, että iltalehdet jälleen vaahtoavat puoskarilain tarpeellisuudesta. Sitähän on vaadittu jo sata vuotta. Eikä kukaan oikein tunnu tietävän, mitä lailla pitäisi rajoittaa ja miksi. Raflaavien lehtiotsikoiden perusteella lakeja ei voi säätää – onneksi. Ei edes professorien puutaheinää-puheen perusteella, vaikka sitä julkaistaisiin sadassa lehdessä.
Tänään Kouvolan Sanomissa julkaistiin ”Täydentävät hoidot kaikille” -kansalaisaloitteen vastuuhenkilön, Sisko Pyykkösen kirjoitus. Siinä hän vaatii puolueetonta selvitystä siitä, miksi ihmiset valitsevat täydentäviä hoitoja. https://kouvolansanomat.fi/mielipide/lukijalta/7c5d7e2b-efd0-44b4-8a7a-31cedd9fcbb2?fbclid=IwAR1JnNdsoQTKXXYW8dE6YinxkYS_ro3-4XWqssvRbM_Qi4eF8w2wdVsDews
Eikö tuo ole hiukan tekopyhää kirjoittaa vain täydentävistä hoidoista ainakin jos samaan aikaan kannattaa uskomushoitojen uudeksi nimeksi täydentäviä ja VAIHTOEHTOISIA hoitoja (CAM). Ainakin minusta tuo ajatus lääketieteelle VAIHTOEHTOISISTA hoidoista voi pahimmillaan olla vakavissa sairauksissa olla vaarallista. Pahimmillaan tuosta voi syntyä mielikuva, että olisi jotain lääketieteen korvaavaa hoitoa ja seuraus niihin tarttuvalle voi olla fataali.
Puoskarilaki esitetyssä edes esitetyssä hyvin miedossa muodossa tulee oikeaan tarpeeseen suojelemaan niitä, jotka ei pysty itse suojelemaan itseään…Heikompien suojelemisesta siinä pääasiassa on kyse.
Kiitos kommentista. Kirjoitukseni teema oli tieteellisen tutkimuksen tulosten vääristely julkisuudessa, joka on vakavaa siksi, että se heijastuu koko yhteiskuntaan. Tiedeinstituutiolla on paljon mielipidevaltaa ja päätäntävaltaa esimerkiksi siihen, miten ja mitä tutkitaan. Jos sitä käytetään väärin, moraali rapautuu. Toisaalta, puhuvathan isojen valtioiden johtajatkin nykyisin melkein mitä sattuu.
Puoskarilakikeskustelun otin esiin post scriptumissa. Kerron lyhyesti muutaman perusfaktan, jotka auttavat sinua ymmärtämän, mitä ovat täydentävät ja vaihtoehtoset hoidot:
1. Complementary and Alternative Medicine, CAM -termi, ei ole kannatuskysymys. Tätä termiä käyttää Skyler Johnsonin ym, tiedeartikkelikin, johon mm. Juhani Knuuti (käsittääkseni, hän ei asiaa lehdissä kerro)viittaa. CAM on tiedeyhteisön jakama termi. Yhdysvalloissa terveysviranomaiset suosivat myös Complementary and Integrative Health -termiä. Lue tarkemmin USA:n National Institute of Health (vastaa Suomen THL:ää) sivuilta ja tiedelehdistä. Uskomushoito-termiä ei ole englanniksi olemassa. Se on suomalainen erikoisuus, eikä sitä käytetä suomalaisessakaan tieteellisessä kirjallisuudessa, koska se ei pysty erottelemaan asiaa, jota yrittää kuvata. Term on erittäin propagandistinen. Kirjoitan aiheesta tulevassa kirjassani tarkemmin.
2. Täydentävät hoidot eivät ole lääketiedettä, joka on yksi tieteenala samoin kuin ovat taloustiede, psykologia, hoitotiede jne. Ne ovat käytäntöä ja voivat kyllä olla hyvä lisä työkalupakkiin lääkärille, joka ei ole tieteilijä, vaan käytännön auttaja, joka käyttää hyväkseen tutkimustuloksia eri tieteenaloilta ja erilaisista hoitomuodoista. Täydentäviä (ja vaihtohehtoisia) hoitoja, CAM, ei käytetä tutkimusten mukaan korvaamaan tavanomaista lääketieteellistä tai muuta terveydenhuollon tarjoamaa hoitoa (poikkeukset ovat äärimmäisen harvinaisia). Todellisuudessa ne ovat hyvä tavanomaisen hoidon tuki, josta asiakkaat tutkimusten mukaan hyötyvät. Terveydenhoitoa ei pidä arvioida vain lääketieteen kriteerein, sillä lääketieteellisten toimenpiteiden vaikutusosuus väestön terveyteen on vain noin 20-30%. Terveyshyödyt ihmisille tulevat muualta. Siksi on katsottava laajemmalle.
3. Vastakkainasettelu vaaralliset vaihtoehdothoidot ja turvalliset lääketieteelliset on virheellinen ja haitaksi kansalaisille (ks kohta 2) Pelkosi, että ”Pahimmillaan tuosta voi syntyä mielikuva, että olisi jotain lääketieteen korvaavaa hoitoa ja seuraus niihin tarttuvalle voi olla fataali” on turha(ks kohta 2). Virheellinen mielikuva syntyy virheellisistä ja pelottelevista tiedoista. Totta on, että ”pahimmillaan” elämässä voi sattua mitä vaan ja kenelle vaan.
4. Puoskarilaki siinä muodossa kuin se 10 vuotta sitten erimielisen STM:n työryhmän toimesta esitettiin, on torso. Se ei edes kerro, mitkä ovat ne ”mahdollisesti vaaralliset” henkilöt, joiden tarjoamia palveluja tietyille väestöryhmille se rajoittaisi. Sehän ei edes puutu erilaisten aineiden ja tuotteiden myytiin, joita voi kuka tahansa ostaa kaupassa. Se puuttuu ammatteihin. Se ei siis suojele potilaita esimerkiksi haitallisilta aineilta. Täydentävien hoitojen sääntelyä tietenkin tarvitaan potilasturvallisuuden varmistamiseksi ja hoitajien toimnnan valvomiseksi ja rekisteröinniksi, mutta laki ei saa rajoittaa valinnanvapautta ja sen pitää lisäksi tukea sellaisten hoitomuotojen käyttöä, joista on tutkitusti ja todistetusti hyötyä,esimerkiksi lapsille ja syöpäpotilaille. Suomen keskustelu junnaa epä-älyllisessä vaahtoamisessa. Kannattaisi ottaa oppia vaikkapa Norjasta. Katso tarkemmin https://liinanblogi.com/2019/07/25/ruotsin-ja-norjan-taydentavien-hoitojen-politiikka/. Sinua saattaa kiinnostaa myös https://liinanblogi.com/2019/08/17/laakareiden-tiedot-taydentavista-hoidoista-lisaantyvat/
Suomessa viranomaiset ovat käytännössä aika aseettomia esimerkiksi lääkäreiden antamien vaarallisten vaihtoehtojen tilanteessa. Suomessa toimii melko varmasti mm. lääkäreitä, jotka varoittaa syövän säteilyhoidosta ja kehoittaa käyttämään vaihtoehtona lisäravinteita. Varsinkin lääkärin arvovallalle annetut vaihtoehtoiset hoidot voivat olla vaarallisia. Ruotsissa ko. ilmeiseti taloudellisesti menestyvä suomalaislääkäri menetti lääkärinoikeudet. Ruotsissa, jossa valvonta on todennäköisesti paremmalla tolalla, ko. lääkärillä oli vaihtoehtona, joko toimia lääkärina ja tarjota lääkeTIETEESEEN perustuvaa hoitoa tai olla vaihtoehtohoitaja. Ei sekä että kuten Suomessa-
”Puoskarilain” vastustus on hämmentää. Tuolla lailla pyritään suojelemaan pääasiassa erityisen haavoittuvia ihmisryhmiä esimerkiksi lapsia ja mielenterveysongelmaisia. Onko todella niin, että lapsi tai vajaavaltainen ei voi pätevästi tehdä oikeustoimia, mutta terveyden suhteen heillä saa leikkiä? Laki ei mitenkään ole estämässä täydentäviä tai vaihtoehtoisia hoitoja, vaan pyrkii parantamaan potilaiden asemaa. Mikä siinä on erityisen väärin. Usassa eräs lääkäri tuomittiin lähes 100 miljoonan USD:n korvauksiin, kun hän hoiti lääketietteellisten hoitojen sijaan ”vaihtoehtoishoitona” pitkälle edennyttä syöpää ruokasoodalla. Tuota hoitoa suositeltiin Suomessa vaihtoehtomediassa syövän hoidoksi (suosittelija itse ei tiettävästi käyttänyt ruokasoodaa oman syöpänsä hoitona). Ei vastaus ei ole ruokasoodan tai muiden aineiden kieltäminen kuten blogisti näyttäisi ajattelevan. On melko selvää, että (osa-)vastaus on antaa viranomaisille asianmukaiset mahdollisuudet puuttua vaarallisiin vaihtoehtohoitoihin.
Täydentävät hoidot ei usein ole terveysongelma (se voi olla ongelma esimerkiksi ongelma potilaan kukkarolle).
Myös CAM-hoitojen kannattajien viestinnässä on ongelmia. Esimerkiksi hoitojen suosion arvioinnissa. Blogistin kirjoituksista olen huomannut, että itsekkin olen CAM-hoitojen suosija, jos oikealla tavalla mitataan. Aiemmin olen luullut käyneeni vain hieronnassa, hakematta mitään vaihtoehtohoitoa.
Ismo Liukko, jos luit Ruotsin ja Norjan täydentävien hoitojen politiikkaa koskevan blogijuttuni, niin huomaat, kuinka tärkeää järkevä sääntely, hoitajien riittävä koulutus sekä valvonta ja rekisteröinti ovat. Erittäin tärkeää asiakkaiden kannalta näyttäisi tutkimustiedon perusteella olevan myös yhteistyö virallisen järjestelmän ammattilaisten ja koulutettujen (esim. yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet) täydentävien hoitajien kanssa. Terveyspoliittisissa päätöksissä pitää nojata tutkimustietoon, ei vain yskittäisiin hyviin tai huonoihin tapauksiin, niin houkuttelevalta kuin niihin vetoaminen tuntuisikin. Käsitteiden selkeä määrittely on perusedellytys yhteisymmärrykselle. Joskus joutuu muuttamaan näkemyksiään, kun tieto lisääntyy.
Ei kai lääketieteessä pysyttelevällä lääkärillä ole mitään järkevää syytä kieltäytyä yhteistyöstä täydentäviä hoitoja tekevien kanssa. Osa niistä puolivirallisessa asemassa lääketiedettä esimerkiksi akupunktio on käsittääkseni puolivirallinen osa lääketiedettä (tieteellinen teho verrattuna valeakupunktioon osoitettu käsittääkseni osassa hoitoja). Psykologia on vakiintunutta tiedettä ja taitaa olla lääkärien päivittäistä puuhaa yhteistyö psykologien kanssa. Samoin hoitotiedettä tuskin voi laskea vaihtoehtohoidoksi. Ei edes tehoton (teho osittamatta) täydentävä hoito yleensä ole haitallista. Ongelmat alkaa kun tarjotaan vaihtoehtoa lääketieteelle, jos kyseessä on sairaus. Minusta siinä ei ole mitään vähätelmää jos ihminen menetettää oman ainutkertaisen elämän jättämällä lääketieteelliset hoidot. Onneksi nuo todella ikävät tapaukset on luullakseni harvinaisia. Ennaltaehäisy on kuitenkin aina parempi kuin kosto (rangaistus). Siksi minusta tarvitaan mielummin tiukkaa valvontaa kuin löperöä, jollaista se minusta Suomessa on.
Ei tuossa minusta välttämättä niin kamalan kaukana mielipide ole. Jos pysytään täydentävissä hoidoissa ja lupaukset tuloksista on järkeviä.
Ei ole mielipide kaukana. Tosiaan. Sallinet hiukan huumoria: Eihän täydentävissä hoidoissa lääkäreistä ole kyse eikä ongelmista, jotka ”alkaa kun tarjotaan vaihtoehtoa lääketieteelle, jos kyseessä on sairaus”. Kuka sellaista voisi tarjota? Absurdi oletus. Paitsi jos on erilaista tulkintaa siitä, mikä on sairaus. Vaatiko sairaus ICD-luokituksen? Entä kärsivä ihminen, mihin sairausluokkaan hänet kokonaisuutena voisi laitaa jottei häntä luokiteltaisi epätieteellisesti? Voiko sairas olla terve? Voiko terve olla sairas? Jotkut sanoo, että voi. Mitäpä tuumaat?
Kaikki kai on enemmän tai vähemmän sairaita, mutta ehkä vakava sairaus olisi parempia ilmauksia.
Mutta kyllä tuota yhteistyötäkin esiintyy ja mikä ettei, kun pysytään asiallisissa lupauksissa. Esimerkiksi olen lukenut, että A-klinikat käyttää akupunktiota (sitä perustellaan potilaiden sitouttamisella hoitoon), vaikka ilmeisesti hoito perustuu lääketieteelliseen ajatteluun. Hypnoosiakin olen kuullut käytettävän (en tiedä onko se lääketiedettä. Masennuksen keskusteluhoito varmaan ollut joskus vähän täydentävään hoitoon viittaavaa, mutta on tullut keskeiseksi osaksi psykiatrista hoitoa. Tutkimusnäyttö kun on ollut niin vakuuttavaa. Tuossahan ei ole muuta ongelmaa kuin terapian saatavuus. Epäluotettavien lähteiden mukaan edes keskusteluhoidon ”tyylisuunnalla” (ehkä enemmän terapeutin persoonalla) ei ole väliä, mutta se kuuluu masennuksen hyvään hoitoon usein ihan käypähoitolääkäreidenkin mielestä. Joskus yksin joskus yhdistettynä lääkehoitoon. Japanissa muutkin (miehet) kuin masentuneet käyvät ”lohtunaisten” (ei liity seksiä) luona itkemässä huoliaan, kun kasvojen menettäminen edes oman puolison edessä ei ole asiaankuuluvaa.
Noin se juuri on. Monista muistakin täydentävistä hoitomuodoista, esimerkiksi vaikkapa kotoisesta perinnehoidostamme kalevalaisesta jäsenkorjauksesta on normaalit tieteen kriteerit täyttävää tutkimusnäyttöä (kansainvälisissä tiedejulkaisuissa jne.). Kyse on siitä, että tuota näyttöä ei joko tunneta tai sitä ei jostain kumman syystä oteta huomioon (terveys)poliittisessa päätöksenteossa. Lääkkeettömien hoitojen kulta-aika ei ole vielä koittanut, mutta esim. Muistiliitto on tehnyt laajan tutkimuskatsauksen, joka osoittaa, että lääkkrettömistä hoidoista on suurta hyötyä. WHO on raporteissaan todennut, että manipulaatiohoidot (täydentävää lääkkeetöntä) osoittautuivat taloudellisesti tehokkaammiksi kuin tavanomainen lääketieteellinen (lääkkeet) hoito. Masennuslääkkeiden teho lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa on suunnilleen samaa tasoa kuin psykoterapioiden (minkä tahansa suuntauksen) ja monien täydentävien hoitojen. Silti lääkkeitä pidetään ”tieteellisempinä” kuin muita, lääkkeettömiä hoitoja. Esimerkkejä on runsaasti muitakin… Tulevassa kirjassani tarkemmin.
Julkisuudessa, kuten Juhani Knuutin haastattelussa, johon viittasin, niputetaan ”samaan kasaan” kaikki, mikä ei tapahdu virallisen järjestelmän sisällä ja puhutaan uskomushoidosta tai vaihtoehtohoidoista ja painotetaan haittoja ja vaaroja kun kuitenkin kaikki olemassa oleva näyttö osoittaa, että hyötyjä on verrattomasti enemmän. Totta kai sääntelyä pitää olla. Sitähän ajavat kaikki koulutetut hoitajatkin, jotta kaikenlaista hölynpölyä voidaan vähentää. Pidän moraalittomana sitä, että professorismies sanoo ”– Tutkimukset osoittavat, että jos syöpähoidon aloittaminen viivästyy ja valitsee uskomushoidon, kuolleisuus nousee kymmeniä prosentteja, Knuuti sanoo.” (tätä kommentoin kirjoituksessani). Sillä tutkimukset eivät tätä osoita, minkä olen perustellut selkeästi blogikirjoituksissani ja sanonut suoraan Juhani Knuutillekin jo aikoja sitten, muistaakseni ainakin vuosi sitten. Puutuin siis tieteellisen tutkimuksen väärinkäyttöön.
Sinun kanssasi keskustelu ohjautui omasta toiveestasi täydentäviin hoitoihin ylipäänsä, mikä on tietysti hyvä asia. Nyt näyttää siltä, että ollaan aika paljon samaa mieltä. Tämä on hieno esimerkki avoimen dialogin mahdollisuuksista. Voidaan aivan rauhallisesti keskustella erilaisista näkemyksistä.
Usein kyse kiistoissa on juuri siitä, että lähestymistapa hoitamiseen (paradigma tieteessä) poikkeaa keskustelukumppanin tavasta. Sinunkin mainitsemasi hoidot eivät edusta tavanomaista biolääketieteellistä ajattelua. Puhuisin mieluummin hoitoajattelusta. Se voidaan ymmärtää reduktiivisena, jota edustaa juuri biolääketiede tai holistisena, jota edustavat ihmisen kokonaisvaltaisena oliona hahmottava hoitoajattelu. Esimerkiksi akupunktio, joka on osa käypää hoitoa virallisestikin, ei edusta biolääketieteellistä ajattelua. Silti se on tutkitusti tehokasta moniin vaivoihin. Kukaan ei tiedä, mihin vaikutus todellisuudessa perustuu (no, ei tiedetä masennuslääkkeidenkään fysiologista vaikutusmekanismia, masennus ei ole aivosairaus). Hypnoosinkin vaikutusmekanismia ei tunneta, se on ns. ”lääketieteellistä” silloin kun hoitaja on lääkäri. Hypnoosia käytetään myös väärin (jotkut lavahypnoosit ym).
Kuitenkin kumpaakin, niin reduktiivista kuin holistista hoito-otetta, tarvitaan, koska ihminen on sekä erillisistä biologisista osista koostuva että samaan aikaan kokonaisuus. Ne täydentävät toisiaan aivan samoin kuin täydentävät hoidot täydentävät biolääketieteen korkeateknologista hoitoa. Ne evät ole ristiriidassa keskenään.
Kannattaa pohtia, miksi ja millaisin argumentein lääkkeettömiä täydentäviä hoitoja, vaikka niistä olisi paljonkin tutkimusnäyttöä (kuten akupunktio, kalevalainen jäsenkorjaus jne) vastustetaan Suomen mediajulkisuudessa puhumalla yleisesti ja määrittelemättä ”uskomushoidoista”.
Loppukevennys: Syöpäsairaalassa saa reiki- ja refleksologista hoitoa, linkin jutun lopussa olevassa uutispätkässä näkyy https://liinanblogi.com/2019/08/17/laakareiden-tiedot-taydentavista-hoidoista-lisaantyvat/
[…] Knuutin kirjassa. Kirjoitin toukokuussa 2019 Valoa ja faktaa syöpäpotilaille ja syyskuussa 2019 Ikävää tiedepuoskarointia. Niissä kuvaan edellä mainitun Skyler Johnsonin ja työryhmän tutkimushankkeen kahta […]