Täydentävät hoidot, turhia vai hyödyllisiä

Symbolipalloja. Kuva P. Aarva

Tämä kirjoitus on Allergia ja astma -lehden nettisivuilta, josta sen voivat lukea lehden tilaajat. Toimituksen luvalla julkaisen sen tässä samanlaisena kuin se on julkaistu 15.9.2017 lehden sivuilla (ilman kirjoitusta elävöittäviä symboli- ja luontokuvia). Kiitän Allergia ja astma -lehteä julkaisuluvasta.

Noin kolmannes suomalaisista käyttää täydentäviä hoitoja, joita kutsutaan myös luontais- tai vaihtoehtohoidoiksi.

Ne ovat kirjava joukko luontaistuotteita ja -lääkkeitä, kehomieli-hoitoja ja kokonaisia lääkintäjärjestelmiä, kuten kiinalainen lääketiede. Luontaistuotteita on kokeillut yli puolet väestöstä.[1]

Tässä kirjoituksessa pyrin osoittamaan, että täydentävien hoitojen todellisuus ei ole mustavalkoinen, vaan vivahteikas. Hoidoista voi olla hyötyä, mutta myös haittaa. Tutkimusten mukaan ne eivät näytä asettuvan vastakohdaksi viralliselle hoitamiselle, vaan sen rinnalle. Hoitomuodot nojaavat monesti kansanperinteeseen tai muutoin modernista biolääketieteellisestä ajattelusta poikkeavaan hoitofilosofiaan.

Yksi näkee ne yleislääkkeenä kaikkiin mahdollisiin vaivoihin, toinen pitää niitä hyödyttömänä, tieteenvastaisena taikauskona.

Eri hoito- ja lääkintäjärjestelmien välillä on kautta historian ollut kahnausta. Keskiajalla kirkko määritteli, mikä on hyvää hoitamista, nyt sen määrittelee pitkälti biolääketieteellinen yhteisö. Silti määrittelyvalta ei ole totaalista. Ihmiset valitsevat eri hoitofilosofioista kumpuvia avun muotoja, ja käyttävät niitä rinnakkain ja samanaikaisesti. Potilaille tämä ei ole ollut ongelmallista. Historian linssin läpi katsottuna kiistely ”oikeasta” tiestä terveyteen on ollut ennen muuta eri lääkintäjärjestelmiä edustavien parantajien ja auktoriteettien murhe.[2]

Täydentäviä hoitoja valitaan yleensä tavanomaisen lääketieteellisen hoidon tueksi ja lisäksi, ei vaihtoehdoksi. Niitä käytetään eniten lisähoitoina kroonisten vaivojen, vaikeasti määriteltävien sairauksien ja kiputilojen lievittämiseen sekä terveyden edistämiseksi.[3]

Astmasta ja allergioista kärsivätkin kokeilevat erilaisia hoitoja.

Joku saa avun, toinen ei. Alustavia viitteitä on saatu mm. suolahuoneen[4] ja koivunsiitepölyhunajan[5] myönteisistä vaikutuksista oireiden lievittymiseen. Samoin Cvitamiinista[6] on jonkin verran näyttöä. Probiooteilla[7] arvellaan voitavan ehkäistä ja hoitaa allergiaoireita. Rannikkomännyn kuoresta eristetyllä Pycnogenolilla on mahdollisesti koivuallergian oireita lievittävää vaikutusta, ja siitä voi olla apua astmaoireiden lievityksessä käytettäessä astmalääkityksen lisänä.[8] Heinätabletteja käytetään siedätyshoidossa, ja ne ovat nykyisin virallisesti hyväksytty sairausvakuutuksesta korvattava biologinen lääkehoito.[9]

Jooga, luonnossa liikkuminen ja muut kehoa ja mieltä rentouttavat keinot saattavat jonkin verran parantaa astmaa ja muitakin kroonisia tauteja potevien elämänlaatua, vaikka ne eivät itse sairautta parannakaan.[10] Hengitysharjoituksista, hieronnasta, kaloreiden ja suolan vähentämisestä sekä kalaöljyn ja seleenin lisäämisestä ruokavalioon on mahdollisesti hyötyä astmaatikoille.[11] Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta ennen kuin pitäviä johtopäätöksiä voidaan tehdä.

Mielen ja kehon hyvinvointia edistävät ja tasapainottavat kehomieli-hoidot, kuten hengitysharjoitukset, mindfulness-meditaatio ja jooga, ovat yleensä terveydelle haitattomia. Luontaisvalmisteiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset sen sijaan voivat olla haitallisia. Siksi on tärkeää, että hoitojen käytöstä keskustellaan oman lääkärin kanssa. Epäsuoraa, terveyteen liittymätöntä haittaa voi olla turha rahan meno, jos epäpätevästä hoidosta ei ole mitään hyötyä.[12]

Valvonnan puutteen vuoksi Suomessa toimii koulutukseltaan hyvin eritasoisia terapeutteja, joten asiakkaan on oltava tarkkana hoitajaa valitessaan. Muodollisen pätevyyden voi tarkistaa esimerkiksi Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL:n terapeuttirekisteristä, jossa kuitenkin on vain murto-osa hoitajista, tai Julkiterhikki-rekisteristä, josta löytyvät hoitajat, joilla on virallinen ammattitutkinto.[13] Terveydenhuoltokin tarjoaa nykyisin vähäisessä määrin täydentäviä hoitoja.[14] Tutkimus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä samaan aikaan kuin hoitojen käyttö länsimaissa on yleistynyt.

Kolmenlaista hoitamista

Täydentäviä hoitoja on tarjolla pääasiassa terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella, mutta jonkin verran myös terveydenhuollossa. Niiden asema kansallisissa terveysjärjestelmissä vaihtelee eri maissa. Kansainvälisesti näitä hoitomuotoja kutsutaan täydentäviksi ja vaihtoehtoisiksi hoidoiksi, englanniksi Complementary and Alternative Medicine (CAM).[15]

Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot 

1) Kehomielihoidot, kuten länsimainen akupunktio, jooga, kalevalainen jäsenkorjaus, naprapatia, osteopatia, kiropraktiikka, vyöhyketerapia, aromaterapia, erilaiset hieronnat, rentoutustekniikat, meditaatio, hypnoosi, luonto- ja taideterapiat.

2) Erilaiset valmisteet, kuten luontaistuotteet, rohdokset, yrtit, vitamiinit ja mineraalit.

3) Kokonaiset hoitojärjestelmät, kuten kiinalainen akupunktio, perinteinen kiinalainen ja intialainen (Ayurveda) lääketiede ja homeopatia. Ne poikkeavat modernista biolääketieteestä teorioiltaan ja hoitotavoiltaan ja pyrkivät tasapainottamaan kehoa ja mieltä erilaisin menetelmin sekä yrttien, valmisteiden ja ruokavalion avulla.

Tutkimuskirjallisuudessa yleistyy myös termi täydentävät terveysnäkemykset (complementary health approaches) ja täydentävät hoidot (complementary medicine)[16]. Perustelu näille nimityksille on, että ihmiset yleensä valitsevat hoitoja lääkärin tai muun tavanomaisen hoidon tueksi ja täydennykseksi, ei korvaamaan näitä.[17] Integroivalla terveydenhuollolla (integrative health care) tarkoitetaan yhdistelmää, jossa sovelletaan biolääketieteellisten hoitomuotojen, kuten lääkkeiden ja leikkausten, ohella myös täydentäviä hoitamisen ja terveyden edistämisen lähestymistapoja.[18] Yhdysvaltain Kansallinen terveysinstituutti käyttää termiä täydentävä ja integroiva terveys ja Maailman terveysjärjestö perinteinen ja täydentävä lääketiede. [19]

Raja virallisen ja täydentävän hoitamisen välillä on liukuva. Esimerkiksi hieronta luetaan joissakin maissa täydentäväksi. Suomessa koulutettu hieroja, naprapaatti, osteopaatti ja kiropraktikko ovat virallisesti hyväksyttyjä ammattinimikkeitä[20], vaikka kela-korvausta hoidoista ei saakaan. Akupunktiokin on virallista, kun sitä antaa lääkäri. Sveitsissä lääkärin antama yrttilääkintä, antroposofinen, homeopaattinen ja kiinalainen lääketieteellinen hoito on korvattu 1.8.2017 alkaen pakollisesta sairausvakuutuksesta.[21] Tanskassa vyöhyketerapiasta voi saada yksityisen sairausvakuutuksen korvausta.[22] Norjassa täydentäviä hoitoja käytetään tukihoitoina yli puolessa maan sairaaloista.[23] Yhdysvalloissa integroiva terveydenhoito yleistyy ja joitakin täydentäviä hoitomuotoja korvataan sairausvakuutuksista.[24]

Kuka käyttää ja miksi?

Täydentäviä hoitoja käytetään kaikissa ikä- ja sosiaaliryhmissä, naiset käyttävät miehiä enemmän. Suosituimpia ne ovat keski-ikäisten, melko hyvin koulutettujen, työssä käyvien, keskimääräistä paremmassa taloudellisessa asemassa olevien ja sellaisten perheellisten naisten joukossa, joilla on kroonisia terveysongelmia. Omatoimiset hoitomuodot ovat yleisempiä kuin hoitajan luona käyminen.[25]

Tuki- ja liikuntaelinten vaivat ovat länsimaissa yleisin terveysongelma, jonka vuoksi hakeudutaan täydentävään hoitoon. Käytön syiksi on tutkimuksissa mainittu tyytymättömyys tavanomaisiin terveydenhuollon palveluihin, haluttomuus käyttää lääkkeitä niiden sivuvaikutuksien ja joskus tehottomuuden vuoksi, luonnonmukaisen hoidon arvostus ja parempi terapeuttinen suhde hoitajaan. Lisäksi terveyden edistäminen, immuunijärjestelmän vahvistaminen, kivun lievitys, stressin hallinta ja yleinen hyvinvointi on mainittu syiksi.[26]

Kroonisten sairauksien lisääntyminen, terveysinformaation tarjonta sekä terveyden ymmärtäminen entistä kokonaisvaltaisemmaksi heijastuvat täydentävien hoitojen suosion kasvussa.[27] Ihmiset myös yhdistävät itsehoitona käyttämiään keinoja arkirutiineihinsa lievittääkseen ja ehkäistäkseen kroonisia terveysongelmia. Vain osa potilaista kertoo lääkärille hoitojen käytöstään.[28]

Suomessa syödään paljon luontaistuotteita ja ravintolisiä. Akupunktiota tai kiropraktiikkaa on joskus käyttänyt tai kokeillut joka neljäs aikuinen tai hänen perheenjäsenensä, vyöhyketerapiaa joka viides. Suurin osa on kokenut saaneensa niistä apua.[29] Lääkäreistä valtaosa hyväksyy nämä hoidot, jos potilas kokee saavansa niistä apua. Kuitenkin vyöhyketerapiaa lääkärikunta vierastaa, samoin homeopatiaa.[30]

Tutkimus vilkastuu

Ihmiset käyttävät paljon erilaisia avun muotoja, joista läheskään kaikki, mahdollisesti ei edes suurin osa, nojaa biolääketieteen tietoperustaan. Täydentävien hoitojen tutkimus onkin monitieteistä, se soveltaa mm. lääketieteen, hoitotieteen, psykologian, sosiologian, antropologian ja kasvatustieteen tutkimuskäytäntöjä. Tutkimusten ja alan tutkijoiden määrä on tosin vain murto-osa biolääketieteen vastaavista määristä. Tässä suhteessa täydentävien hoitojen tutkimus sijoittuu terveystutkimuksen marginaaliin.

Alan kansainvälinen julkaisutoiminta on kuitenkin lisääntynyt 1990-luvulta lähtien sekä lääketieteellisissä lehdissä että täydentävien hoitojen omissa tieteellisissä lehdissä.[31] Tutkimuskeskuksia toimii ympäri maailmaa.[32] Lähimmät ovat Tukholmassa ja Tromssassa.[33] Kliinisissä vertailevissa tutkimuksissa muun muassa akupunktion, hypnoosin, kiropraktiikan, osteopatian, meditaation ja joogan on osoitettu hyödyttävän potilaita, erityisesti kivun lievityksessä. Tutkimusten määrä on kuitenkaan vielä aika pieni.[34] Tästä syystä laajoja systemaattisia useiden tutkimusten tuloksia arvioivia katsauksia on tehty vain vähän.

Sosiologisissa ja kvalitatiivisissa tutkimuksissa on osoitettu, että vaikka täydentäviä kehomieli-hoitoja käytetään myös vakavien sairauksien yhteydessä lisähoitona, niitä ei valita korvaamaan lääketieteellistä hoitoa. Ne toimivat inhimillisen elämän ja tajunnan eri tasolla kuin millä fyysinen keho toimii, ja ne liittyvät pikemminkin laajempiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin kehonkuviin. Potilaat saattavat hakea hoitotoimenpiteen sijaan hoivatuksi tulemista ja fyysisen kehon ylittävää paranemiskokemusta (healing experience).[35]

Tutkimustuloksia tiivistäen, kehomielihoitojen käyttäjät ovat kokeneet kipujen ja oireiden lievitystä. Monet hoidot rauhoittavat, laskevat verenpainetta ja kortisolitasoja, nostavat oksitosiinin ja muiden rauhoittumishormonien tasoja vaikuttamalla parasympaattiseen hermostoon. Tätä kautta ne voivat vaikuttaa kehon immuunijärjestelmään ja voivat tukea tavanomaista hoitoa ja parantumista.[36]

Tutkimustietoa täydentävien hoitojen vaikutuksista silloin, kun hoitoja käytetään integratiivisesti eli laajemman hoitokokonaisuuden osana, on rajallisesti. Tällaisessa tutkimuksessa otetaan huomioon koko hoitotilanne- ja prosessi, mahdollisesti myös ihmisen arki ja todelliset elämänolot.

Vaikutusmekanismit

Monien hoitomuotojen taustateoria hoidon vaikutusmekanismeista poikkeaa modernin biolääketieteen vastaavasta teoriasta. Erilaisten termien ja käsitteiden käyttäminen voi heijastua väärinkäsityksinä ja pahimmillaan ristiriitoina eri koulukuntien välillä.[37]

Kuvaava esimerkki käsitteiden erilaisuudesta on ymmärrys akupunktion vaikutuksista. Modernin lääketieteen mukaan se toimii neurofysiologisesti ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan se selittyy Qi-energian virtauksella meridiaaneissa. Moderni selitys vaikutusmekanismista nojaa tunnettuun biologiaan ja kiinalainen taas enemmän kiinalaiseen filosofiseen näkemykseen ihmisestä. Meridiaaneja ei ole pystytty lääketieteellisesti paikantamaan elimistöstä, eikä länsimainen lääketiede tunne Qi´tä. Potilaan kannalta oletetun vaikutusmekanismin luonteella ei ole juurikaan merkitystä, mikäli hoito toimii eli hän saa vaivaansa apua.

Joskus erilaiset näkemykset jaetaan reduktiiviseen eli ihmisen pienempiin biologisiin osiin jakavaan ja holistiseen eli ihmistä kokonaisuutena, biologisen kehon ja mielen liittona tarkastelevaan teoriaan. Tässä katsannossa biolääketiede edustaa reduktiivista ja kehomieli-hoidot holististista ajattelua.

Käytännössä kuitenkaan näin jyrkkää jakoa ei ole. Näkemykset sekoittuvat ja terveydenhuolto toimii hybridimäisesti ja limittäin, välillä reduktiivisesti, välillä holistisesti – samoin kuin yksittäinen ihminenkin toimii erillisinä kudoksina ja soluina, jalkoina ja käsinä, mutta samaan aikaan kokonaisvaltaisena biopsyko-sosiaalisena ympäristöönsä ankkuroituneena olentona.

Lääketutkimuksen kultaisen standardin, satunnaistetun kaksoissokkokokeen käyttöä on vaadittu myös täydentävien hoitojen hyötyjen osoittamiseksi. Tämä onkin erinomainen menetelmä luonnonlääkkeiden tutkimukseen, mutta sopii huonosti sellaisten kehomielihoitojen, esimerkiksi kosketushoitojen, tutkimukseen, jossa itse hoiva- ja tilannetekijöillä on olennainen merkitys potilaan kokemalle olonsa kohenemiselle. On arvioitu, että kyse voisi olla plasebovaikutuksen voimistumisesta.[38]

Plasebovaikutus ja mielen voima

Lääketutkimuksissa plasebovalmisteita, jotka eivät sisällä mitään vaikuttavaa lääkeainetta, käytetään varmistamaan, että tutkittavan lääkkeen vaikutus on todellista eikä vain uskomusten ja tunnetekijöiden aikaansaamaa. Tiedetään, että plasebo- eli lumeilmiö on mukana kaikessa hoitamisessa. Tavallisesti sen vaikutusta on hankala eristää hoitoprossista edes tutkimuksissa. Parhaiten se onnistuu juuri lääkekokeissa, joissa tutkittavan lääkkeen kanssa saman näköinen, mutta tehoton valmiste, jossa ei ole vaikuttavaa ainetta, on helppo tehdä. Sen sijaan esimerkiksi plasebokosketusta on mahdoton luoda. Silti kaikkea hoitamista voidaan tutkia tieteellisesti ja vertailevin asetelmin, vaikka plasebomenetelmää ei voitaisikaan käyttää.

Tutkimuksissa plasebon on osoitettu hyödyttävän oireiden lievityksessä. Itse sairautta sen ei ole todettu parantavan, mutta kuitenkin kokemusvaikutukset ovat näkyneet aivokuvissa mm. Parkinson-potilailla. Astmapotilailla tehdyssä kokeessa hengityskapasiteetti ei muuttunut, mutta oireet lievenivät huomattavasti. Myös selkäkivut lievittyivät plasebolääkkeillä.

Plasebon teho on siis todellista ja mitattavaa. Se ei vaikuta yksinään, vaan sen tehoon yhdistyy koko hoitokokonaisuus – mukaan lukien uskomukset, odotukset, hoitorituaalit, hoitosuhteet, viestintä ja potilaan hoidolleen antamat merkitykset.[39] On väitetty, että luottamus, usko, toivo, levollisuus ja muut myönteiset tunnetilat vaikuttaisivat kehollisesti. Psykoneuroimmunologiset tutkimukset osoittavatkin, että mielentilojen muutokset voivat näkyä kehollisina muutoksina. Vaikutus toimii myös toisin päin – kehosta mieleen.

Plasebon fysiologista vaikutustapaa tutkitaan, mutta peruskysymys ”vaikutusmekanismi” on edelleen epäselvä. Plasebotutkijoiden mukaan ei olekaan vain yhtä plasebomekanismia, vaan useita.[40]

Samaan tapaan akupunktion ja monien muidenkin kehomieli-hoitojen mekanismit ovat vielä tuntemattomia. Tiedetään että myönteisiä vaikutuksia on, mutta ei tiedetä miksi näin on. Vaikutus saattaa selittyä plasebolla tai jollakin vielä tuntemattomalla kehon, mielen ja ympäristön keskinäisellä suhteella hoitotilanteessa. Tutkimuksella on haastetta selvittää näitä tuntemattomia ilmiöitä.

Se, että täydentävien hoitojen teho saattaa olla osittain tai kokonaan plasebovaikutusta, ei tarkoita, että niiden hyötyjä tämän vuoksi pitäisi väheksyä. Plasebon hyvät vaikutuksethan ovat todellista ja niitä voidaan mitata. Jokainen voi auttaa ja hoivata myötätuntoisesti kanssaihmistään ja näin tukea sairaan tai kärsivän oloa ja terveyden kohentumista.

Ammattimaisen hoitamisen sen sijaan pitäisi olla säänneltyä.

Plasebon kiistattomat hyödyt eivät siis oikeuta ketä tahansa hoitamaan ihmisiä miten tahansa.

Haittoja

Suomessa ei ole tilasto- tai tutkimustietoa täydentävien hoitojen suorista, terveyteen vaikuttavista tai epäsuorista, kuten taloudellisista haitoista. Haitoista on raportoitu hyvin vähän. Kansainvälisesti tiedetään, että kun hoitojen viranomaisvalvonta on järjestetty, haitoista raportoidaan enemmän.[41]

Sääntelyn puutteen vuoksi hoitajien ammattitaidon vaihtelevuus voi olla riski. Kun ammatit ovat sääntelemättömiä, koulutuskin voi vaihdella muutamasta viikonlopusta vuosiin. Jos alan sisäinen valvonta ei toimi eikä virallisia koulutuksen vähimmäisstandardeja ei ole, laadun varmistus ontuu.

Tämä voi johtaa siihen, että asiallisten hoitajien joukkoon ilmestyy epäeettisin motiivein toimivia tai heitä, jotka kuvittelevat itsestään liikoja eli luulevat osaavansa enemmän kuin osaavat. Asiakkaalle tällainen tietoisen tai tiedostamattoman huijauksen riski on todellinen. Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL:n rekisteröimillä hoitajilla on oman hoitosuuntauksensa osaamisen lisäksi perustiedot lääketieteestä sekä sitoumus eettisten hoitoperiaatteiden noudattamisesta. Valviran ylläpitämästä Julkiterhikki-rekisteristä löytyvät mm. kiropraktikot, osteopaatit ja naprapaatit sekä muut hoitajat, joilla on joku terveysalan tutkinto. Hoitajilla on lisäksi omia yhdistyksiä omine koulutus-ja pätevyyskriteereineen. Virallinen rekisteröinti ja valvonta sellaisten koulutettujen hoitajien osalta, jotka antavat jotakin tutkitusti hyödylliseksi osoitettua hoitoa, parantaisi asiakkaiden mahdollisuuksia tehdä turvallisia valintoja.

Haitallista on myös, jos täydentävä hoitaja ei kerro selkeästi ja ymmärrettävästi tarjoamansa hoidon laadusta. Australialaistutkijoiden mukaan näyttää olevan yleistä, että asiakasta ei informoida riittävästi. Asiakkaan kuuluu tietää, että jos häntä hoidetaan aromaterapialla, se ei ole rinnastettavissa lääketieteelliseen hoitoon ja sen mekanismeihin. Tiedon puutteen takia asiakas saattaa jäädä väärään luuloon hoidon luonteesta varsinkin, jos hän tulee hoidettavaksi ensimmäistä kertaa.

Puoskaroinnista eli laittoman lääkärintoimen harjoittamisesta on kyse, jos hoitaja ilman lääkärinkoulutusta tekee lääketieteellisiä diagnooseja ja antaa asiakkaille ohjeita, joiden antamiseen hänellä ei ole pätevyyttä. Toisaalta potilaalle on haitallista myös se, jos virallisen terveydenhuollon edustaja antaa hänelle väärää tietoa täydentävistä hoidoista. On haitallista esimerkiksi pelotella potilasta hoitojen vaaroista, jos näistä ei ole tutkimusnäyttöä.[42] Tämä voi johtaa siihen, että potilaat eivät uskalla kertoa lääkärilleen.[43]

Hoitamisen haitat eivät liity vain täydentäviin hoitoihin. Taloudellinen hyväksikäyttö, väärät diagnoosit, hoidon viivästyminen, valelääkäri ja -hoitajailmiöt sekä muut väärinkäytökset koskevat koko terveydenhuoltoa. Ero on siinä, että virallisen järjestelmän valvonta ja ohjaus auttavat vähentämään haittoja. Täydentävien hoitojen valvontaa ei vielä ole eikä käyttäjillä ole mahdollisuutta valittaa valvontaviranomaiselle huonosta hoidosta tai kohtelusta.

Tutkimus, koulutus sekä tutkimustiedon välittäminen päättäjille ja kansalaisille ovat avainasemassa asiakkaan valinnan vapauden, oikeuksien ja potilasturvallisuuden lisäämisessä.

Pyrkimys hyvään

Tässä kirjoituksessa olen pyrkinyt osoittamaan, että täydentävät hoidot eivät ole mustavalkoisia, joko hyviä tai pahoja. Niissä on vivahteita. Hoidoista voi olla hyötyä, mutta niistä voi olla myös haittaa. Tutkimusten mukaan ne eivät kuitenkaan näytä asettuvan vastakohdaksi viralliselle hoitamiselle, vaan sen rinnalle.

Siksi vastakkain asettelun ja ristiriitojen lietsomisen sijaan olisi viisasta rakentaa yhteistyötä asiallisen tiedon pohjalle – potilaiden parhaaksi.

Silmäys parantamisen menneisyyteen osoittaa, että käsitys ihmisestä, terveydestä ja sairaudesta on aina ollut sidottu historiaansa. Tutkimustietoa karttuu, tieteen taustaoletukset muuttuvat, uusia hoitomuotoja syntyy ja vanhoja häviää. Silti parantamisen perusta, sen humanistinen ydin, johon on viitattu jo Hippokrateen ohjeissa hyvään pyrkimisestä ja vahingon välttämisestä, pysyy edelleen samana. Periaate koskee niin virallista kuin epävirallistakin hoitamista.

Aikanaan nykyisille hoitomenetelmillemme saatetaan hymyillä samaan tapaan kuin nykyään hymähdellään muinaisille menetelmille. Arkkiatri Risto Pelkosen viisain sanoin: Kaikki me olemme oman aikamme lapsia – ja aina vähän likinäköisiä.[44]

Pauliina Aarva

Pauliina Aarva on tutkija ja terveyden edistämisen dosentti. Aarva työskentelee mm. CAM-tutkijoiden ryhmän kanssa Tampereen yliopistossa. 

Pauliina Aarva. Kuva: Jonne Renvall.

Päivitys 26.9.2017:  Lauseeseen ”Heinätabletteja käytetään siedätyshoidossa” on lisätty ” ja ne ovat nykyisin virallisesti hyväksytty sairausvakuutuksesta korvattava biologinen lääkehoito”.

Viitteet 

[1] Aarva P (2015) Potilaasta parantujaksi Tutkimustietoa täydentävien hoitojen käyttäjistä ja käytön syistä. Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot Tieteellinen tutkimus ja sen haasteet Suomessa Tutkimusseminaari 13.11.2015 Tampereen yliopisto. Abstraktit. http://www.uta.fi/hes/oikopolut/tapahtumat/CAM-seminaari%20131115%20abstraktit.pdf. Katsottu 31.7.2017.

Wahlström, M, Sihvo, S, Haukkala, A, Kiviruusu, O, Pirkola, S & Isometsä, E (2008) Use of mental health services and complementary and alternative medicine in persons with common mental disorders. Acta Psychiat Scand, 118(1):73–80. (Jotakin täydentävää hoitomuotoa viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneitä oli 35,4 % aikuisista)

Lindeman, M (2011) Biases in intuitive reasoning and belief in complementary and alternative medicine. Psychology and Health, 26(3):371–382. (Viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneitä 29 % kyselyyn osallistuneista).

Taloustutkimus (2008) Kuluttajien näkemykset/kokemukset eri sairauksien parantamiskeinoista. Suomen Apteekkariliitto, Lääketietokeskus Oy ja Suomen Lääkäriliitto. Maaliskuu 2008. (Luontaistuotteita oli käyttänyt joskus itse tai joku perheen jäsen 62 % kyselyyn osallistuneista ja ravintolisiä 47 %).

[2] Hokkanen M, Kananoja K (toim.) (2017) Kiistellyt tiet terveyteen. Parantamisen monimuotoisuus globaalihistoriassa. SKS Historiallisia tutkimuksia 237. Helsinki 2017

Meriläinen P, ym.(1993) Suomalaisen väestön virallisten ja epävirallisten hoitomuotojen rinnakkaiskäyttö vuosina 1982 ja 1992. Kirjassa: Koskela K ym. (toim.) Vaihtoehtolääkintä Suomessa 1982-1992. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 3; 1993, 79-96.

[3] Falci L, Shi Z, Greenlee H (2016) Multiple Chronic Conditions and Use of Complementary and Alternative Medicine Among US Adults: Results From the 2012 National Health Interview Survey. Preventing Chronic Disease Public Health Research, Practice, And Policy  Vol 13, E61, May 2016.

MacArtney JI & Wahlberg, A (2014) The Problem of Complementary and Alternative Medicine Use Today: Eyes Half Closed? Qualitative Health Research, 24(1):114–123.

Canaway, R, Manderson, L, Oldenburg B (2014) Perceptions of Benefit of Complementary Therapy Use among People with Diabetes and Cardiovascular Disease. Forsch Komplementmed, 21:25–33.

[4] Hedman J, Hugg T, Sandell J, Haahtela T (2006). The effect of salt chamber treatment on bronchial hyperresponsiveness in asthmatics. Allergy: European Journal of Allergy and Clinical Immunology 2006;61(5):605-610.

[5] Saarinen K, Jantunen J, Haahtela T (2011). Birch pollen honey for birch pollen allergy – A randomized controlled pilot study. Int Arch Allergy Immunol 2011;155(2):160-166.

[6] Hemilä H (2013) Vitamin C and common cold-induced asthma: a systematic review and statistical analysis. Allergy, Asthma Clin Immunol 2013;9:46

[7] Laiho K, Ouwehand A, Salminen S, Isolauri E (2002) Inventing probiotic functional foods for patients with allergic disease. Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2002;89(6 SUPPL. 1):75-82.

[8] National Institute of Health. US Library of Medicine. Pycnogenol. 2017.   https://medlineplus.gov/druginfo/natural/1019.html. Katsottu 31.7.2017.   

[9] Di Bona D, Plaia A, Leto-Barone MS, La Piana S, Di Lorenzo G (2015). Efficacy of Grass Pollen Allergen Sublingual Immunotherapy Tablets for Seasonal Allergic Rhinoconjunctivitis: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Intern Med. 2015 Aug;175(8):1301-9. 

[10] Cochrane (2017). Yoga as an additional treatment option for people with asthma. http://www.cochrane.org/CD010346/AIRWAYS_yoga-additional-treatment-option-people-asthma. Katsottu 31.7.2017

Allergia- ja astmaliiton kannanotto (2017). https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-ja-Allergia–ja-astmaliitto–Luonnon-monimuotoisuuden-turvaaminen-sote-uudistuksen-puuttuva-pala-3142.a

[11] Cochrane Complementary Medicine (2017). Asthma.  http://cam.cochrane.org/asthma. Katsottu 31.7.2017.

[12] Wardle, JL, Adams J (2014) Indirect and non-health risks associated with complementary and alternative medicine use: An integrative review. European Journal of Integrative Medicine, 6(4):409–422.

[13] Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL Terapeuttirekisteri http://www.lkl.fi/jasenasiat/terapeuttirekisteri ; Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri Julkiterhikki https://julkiterhikki.valvira.fi/   Katsottu 31.7.2017  

[14] Suomi A, Juusola M (2016). Vihreä hoiva ja voima. Hoida mieltä Green care -menetelmin. Tallinna 2016.

[15] Ng JY, Boon HS, Thompson AK, Whitehead CR (2016) Making sense of “alternative”, “complementary”, “unconventional” and “integrative” medicine: exploring the terms and meanings through a textual analysis. BMC Complementary and Alternative Medicine 2016; 16:134. DOI: 10.1186/s12906-016-1111-3. Katsottu 31.7.2017

[16] NCCIH (2017) National Center for Complementary and Integrative Health: Complementary, Alternative, or Integrative Health: What’s In a Name? https://nccih.nih.gov/health/integrative-health#types. Katsottu 31.7.2017

Dubois J, Scala E, Faouzi M, Decosterd I, Burnand B, Rodondi PY (2017). Chronic low back pain patients’ use of, level of knowledge of and perceived benefits of complementary medicine: a cross-sectional study at an academic pain center. BMC Complementary and Alternative Medicine 17:193.

[17] Vartiainen E ym.  Vaihtoehtoisten hoitomuotojen käyttö Suomessa 1992. Kirjassa: Koskela K ym. (toim.) Vaihtoehtolääkintä Suomessa 1982-1992. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 3; 1993, 13-36.

[18] Andermo S (2017). Meaning-making in integrative health care: Studies on patients´and practitioners´experiences. Thesis for doctoral degree. Karolinska Institutet. Stockholm.

[19] National Center for Comlementary  and Integrative Health https://nccih.nih.gov/ Katsottu 29.6.2017.

    WHO Traditional Medicine Strategy 2014-2023.  http://www.who.int/medicines/publications/traditional/trm_strategy14_23/en/ Katsottu 29.6.2017.

[20] Asetus 1994. Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä   http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940564 Katsottu 31.7.2017.

[21] Bundesamt für Gesundheit BAG (2017). Komplementärmedizin: Vergütung neu geregelt. Medienmitteilingen 16.6.2017.  https://www.bag.admin.ch/bag/de/home/aktuell/medienmitteilungen.msg-id-67050.html. Katsottu 29.6.2017.

Aarva P(2017) Sveitsissä täydentäviä hoitoja virallistettu (blogikirjoitus 3.7.2017) https://liinanblogi.com/2017/07/03/sveitsissa-taydentavia-hoitoja-virallistettu/

 

[22] Eriksen L, Sundhedstyrelsens Råd, Alternativ Behadling, suullinen tiedonanto 4.5.2017 Berliini.

[23] Jacobsen R, Fønnebø VM, Foss N, Kristoffersen AE (2015) Use of complementary and alternative medicine within Norwegian hospitals. BMC Complementary and Alternative Medicine 15:275

[24]  National Center for Complementary and Integrative Health HCCIH 2017.  Paying for Complementary and Integrative Health Approaches https://nccih.nih.gov/health/financial. Katsottu 26.6.2017

[25] Wahlström ym 2008, ks. viite 1.

Kristoffersen AE, Stub T, Salamonsen A, Musial F, Hamberg K (2014). Gender differences in prevalence and associations for use of CAM in a large population study. BMC Complementary and Alternative Medicine 14:463 http://www.biomedcentral.com/1472-6882/14/463 Katsottu 31.7.2017.

[26] Dubois J, Scala E, Faouzi M, Decosterd I, Burnand B, Rodondi PY (2017). Chronic low back pain patients’ use of, level of knowledge of and perceived benefits of complementary medicine: a cross-sectional study at an academic pain center. BMC Complementary and Alternative Medicine 17:193

Danell J-A (2015). From disappointment to holistic ideals: a qualitative study on motives and experiences of using complementary and alternative medicine in Sweden. Journal of Public Health Research 4:538;125-132.

Eardley S, Bishop F L, Prescott P et al (2012) A Systematic Literature Review of Complementary and Alternative Medicine Prevalence in EU. Forsch Komplementmed, 19(2):18–28.

Canaway, R., Manderson, L , Oldenburg, B (2014) Perceptions of Benefit of Complementary Therapy Use among People with Diabetes and Cardiovascular Disease. Forsch Komplementmed, 21:25–33.

MacArtney J , Wahlberg, A (2014) The Problem of Complementary and Alternative Medicine Use Today: Eyes Half Closed? Qualitative Health Research, 24(1):114–123.

Salmenperä L (2005)Complementary and alternative medicine; Attitudes of Cancer Patients, Nurses and Physicians, the Use of Complementary and Alternative Medicine by Cancer Patients. Series D, Medica-Odontologica 663. Turku: Turun yliopisto.

[27] Leach, MJ (2013) Profile of the complementary and alternative medicine workforce across Australia, New Zealand, Canada, United States and United Kingdom. Complementary Therapies in Medicine, 21:364–378.

[28] Thomson, P, Jones, J, Evans, J M, Leslie S . (2012) Factors influencing the use of complementary and alternative medicine and whether patients inform their primary care physician. Complementary Therapies in Medicine, 20:45–53

Thomson, P, Jones, J, Browne, Leslie, SJ (2014) Psychosocial factors that predict why people use complementary and alternative medicine and continue with its use: A population based study. Complementary Therapies in Clinical Practice, 20:302–310.

[29] Taloustutkimus (2008) ks. viite 1. 

[30] Ruskoaho J, Vuorenkoski L (2016) Lääkärit suhtautuvat kriittisetsi uskomushoitoihin. Lääkärilehti 71: 2446-2448. 

[31] Moral-Muñoz  A, Cobo MJ, Pei E et al (2014) Analyzing the research in Integrative & Complementary Medicine by means of science mapping. Complementary Therapies in Medicine, 22:409–418. 

[32] WHO Traditional Medicine Strategy 2014-2023.  http://www.who.int/medicines/publications/traditional/trm_strategy14_23/en/ Katsottu 31.7.2017.

[33]Ruotsi: Research group Integrative Care Karolinska Institutet. http://ki.se/en/nvs/research-group-integrative-care. Katsottu 33.7.2017.

Ruotsi: Osher Center for Integrative Medicine, Sverige. http://ki.se/en/research/osher-center-for-integrative-medicine. Katsottu 31.7.2017.

 Norja: Nasjonalt forskningssenter innen komplementær og alternativ medisin, Norge – NAFKAM https://uit.no/om/enhet/forsiden?p_dimension_id=88112. Katsottu 31.7.2017.

[34] Cochrane 2015. The Cochrane Collaboration: http://www.cochrane.org/ . Katsottu 3.12.2015.

[35] Sointu E 2013. Complementary and alternative medicines, embodied subjectivity and experiences of healing. Health 17(5) 530 –545.

[36]  Hulett JM, Armer JM (2016). A Systematic Review of Spiritually Based Interventions and Psychoneuroimmunological Outcomes in Breast Cancer Survivorship. Integrative Cancer Therapies 15(4) 405–423.

Ekholm V (2015) Huuhaata vai vaikuttavaa hoitoa? Tiedetoimittaja 4/2015. http://www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittaja/huuhaata-vai-vaikuttavaa-hoitoa/ Katsottu 29.6.2017

Aarva, P (2015) Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books. Helsinki. Ks. myös https://liinanblogi.com/2015/12/07/miten-cam-hoitoja-tulisi-tutkia/  

[37] Hu XY, Lorenc A, Kemper K et al  (2015). Defining integrative medicine in narrative and systematic reviews: A suggested checklist for reporting. European Journal of Integrative Medicine, 7:76–84.

Lim EJ, Vardy JL, Oh BS, Dhillon HM. (2017). A Scoping Review on Models of Integrative Medicine: What Is Known from the Existing Literature? The Journal of Alternative and Complementary Medicine Volume 23, Number 1, 2017, Pp. 8–17.  

[38] Dossett ML, Mu L, Davis RB et al (2015) Patient-Provider Interactions Affect Symptoms in Gastroesophageal Reflux Disease: A Pilot Randomized, Double-Blind, Placebo-Controlled Trial. Plos One September 30, 2015. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0136855  Katsottu 31.7.2017.  

[39] Benedetti F. (2014) Placebo Effects. Oxford University Press, Oxford 2014, s.42-43.

Kaptchuk TJ, Miller FG (2015). Placebo Effects in Medicine. The New England Journal of Medicine. 373;1 July 2, 2015 http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMp1504023#t=article Katsottu 31.7.2017.

Wechsler ME, Kelley JM, Boyd IOE, et al. (2011) Active albuterol or placebo, sham acupuncture, or no intervention in asthma. N Engl J Med 2011;365:119-126.

Louhiala P, Kalso E (2014). Plasebon monet kasvot. Lääkärilehti  45 vsk 69, s. 2979 – 2982.

Carvalho C, Caetano JM, Cunha L et al (2016) Open-label placebo treatment in chronic low back pain: a randomized controlled trial. Pain 2016;157:2766-2772.

[40] Benedetti (2014), ks. viite 39. 

[41] Wardle, JL & Adams, J (2014) Indirect and non-health risks associated with complementary and alternative medicine use: An integrative review. European Journal of Integrative Medicine, 6(4):409–422.

[42] Wardle, JL & Adams, J 2014 ks. viite 41.

[43] Salmenperä L, Suominen T, Lauri S et al (2001) Attitudes of patients with breast and prostate cancer toward complementary therapies in Finland. Cancer Nursing 24:328-334.

[44] Pelkonen, R (2004) Hippokrateen perintö. Teoksessa Larsen, A (toim.) Antiikin lääketieteen perintö. Yliopistopaino. Helsinki.

 

 

One thought on “Täydentävät hoidot, turhia vai hyödyllisiä

  1. Päivitysilmoitus: Tabut ja stigmat hälvenevät | LIINANBLOGI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s