Täydentävien hoitojen tutkimus ja yliopistot

Markku ärhämöi jälleen. Naurattaa ja samalla surettaa. Täydentävien hoitojen arkkivastustaja Markku Myllykangas on ruvennut vastustamaan tutkimusta. Hän on sitä mieltä, että täydentävien hoitojen tieteellistä tutkimusta ja sen haasteita Suomessa käsittelevä seminaari levittää taikauskoa. Seminaari järjestetään 13.11.2015 Tampereen yliopistossa.

Markku Myllykangas kirjoitti Aamulehdessä 17.10.2015, että potilaiden tarinat ovat satuja.

Markku Myllykangas kirjoitti Aamulehdessä 17.10.2015, että potilaiden tarinat ovat satuja.

Olen Aamulehden lukija, mutta en eilen kirjoitusta huomannut. Tänään luonani piipahtaneet ystävät kertoivat, että yliopiston seminaari, jonka järjestelyissä olen ollut mukana, on lehdessä saanut hyvää mainosta. Luin kirjoituksen ja olen samaa mieltä ystävien kanssa. Jokainen ajatteleva lukija nimittäin tajuaa, että Myllykankaan väitteet ja argumentit ovat kovin köykäisiä. Eivät ne kestä tieteellistä tarkastelua. Jos joku haluaa saada tuoretta tutkimustietoa täydentävistä hoidoista, hän ei sitä saa Myllykankaan jutuista, vaan osallistuu tutkimusseminaariin. Kiitos siis Markulle tiedotusavusta, olkoonkin, että apu tulee negatiivisen kautta.

Uskomaton Myllykangas toisaalta naurattaa, kun hän toteaa: ”Seminaari (marraskuun tutkimusseminaari) paljastaa, miten tiedeyliopistojen jatkuvasti supistuvia resursseja käytetään tieteen vastaisesti”. No johan jotakin.  Ensiksikin tutkimusseminaari on organisoitu asiasta kiinnostuneiden ammattilaisten vapaaehtoisvoimin. Toiseksi tutkimusseminaari käsittelee TIETEELLISTÄ tutkimusta. Miten se voi silloin olla tieteen vastaista? Surettaa, että tutkija sotkee asioita ja käsitteitä näin pahasti.

Ja mitä mies mahtaa tarkoittaa sanomalla: ”…näytöksi hoitojen tehosta riittävät potilaiden tarinat eli sadut”. Ovatko potilaiden kuvaukset vaivoistaan ja paranemisestaan siis satuja? Minusta potilaiden kokemuksille olisi hyvä antaa paljon enemmän painoarvoa kuin nykyisin terveydenhuollossa tapahtuu. Potilaan ääni monesti hukkuu instrumenttien ja mittausvälineiden kalkkeeseen.

Kaiken kaikkiaan mies vääristelee tahallaan, ja käyttää vasta ilmestyneen kirjani ”Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista” yksittäisiä sanoja (kuten enkeli ja energia, joiden merkitystä pohdin kirjassani monelta kantilta, myös filosofisesti) lyömäaseena tutkimusseminaaria vastaan. Ase saattaa olla terävä, mutta se osuu kyllä lyöjään itseensä, mikäli hän rohkenee lukea yksittäisten sanojen lisäksi ajatuksella koko kirjan. Suosittelen silti.

Kirjoitin yliopiston seminaaria kanssani järjestäneen Peterin kanssa vastineen Myllykankaan ärhämöintiin. Odottelen sen ilmestymistä Aamulehteen. (Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 20.10.2015)

Yliopistojen tehtävä on tutkia puolueettomasti

Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas kommentoi kirjoituksessaan ”Yliopistojen tehtävä ei ole levittää taikauskoa” (AL 17.10.2015) Tampereen yliopistossa 13.11. 2015 järjestettävää tutkimusseminaaria, jonka tarkoitus on arvioida täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen yleisyyttä ja tieteellistä tutkimusta Suomessa, Euroopassa ja muualla maailmassa sekä keskustella suomalaisen tutkimuksen haasteista. Seminaarikutsu on lähetetty yliopistojen lääketieteilijöille ja muille terveystutkijoille elokuussa.

Julkinen keskustelu täydentävistä hoidoista on ollut jyrkkää, yksiviivaista ja asenteellista. Vastakkain on asetettu tiede ja taikausko ja näin lietsottu ristiriitaa, jota terveydenhuoltohenkilöstö ja kansalaiset eivät koe omakseen. Seminaarin tavoite on tutkimustietoon nojaten käydä avointa, asiallista, analyyttistä ja kriittistä keskustelua täydentävien hoitojen hyödyistä ja haitoista sekä niiden merkityksestä yhteiskunnassa –  ei jatkaa vanhaa ja tarpeetonta vastakkainasettelua. Toivotamme Markku Myllykankaan tervetulleeksi.

Eri tutkimuksissa vähintään yhtä täydentävää hoitomuotoa on ilmoittanut käyttäneensä tutkimusta edeltänen vuoden aikana 11- 43  prosenttia suomalaisista. Heillä täytynee olla siihen syynsä.  Niitä voidaan selvittä tarkemmin vain tutkimuksen avulla. Se taas antaa pätevää tietoa lainsäädännön ja terveyspolitiikan tukesi. Sivistysvaltiossa minkään asian tutkiminen ei saisi olla tabu, ei myöskään täydentävien hoitojen.

Pauliina Aarva, dosentti, Tampereen yliopisto

Peter Zimmermann, LT, erikoislääkäri

Arkkivastustajan ongelma

Arkkivastustaja Markun perusongelma on se, että hän hahmottaa terveyden ja sairauden hoidon melko puhtaasti biolääketieteelliseksi toiminnaksi, jota ohjaavat satunnaistetut kaksoissokkokokeet. Niihin hän viittaa puhumalla ”vertailuryhmillä tutkitusta objektiivisesta tieteellisestä näytöstä”. Kirjassani avaan vertailyryhmien käyttöä ja muita  hoitamisen tutkimuksen metodisia kysymyksiä ja valaisen myös niitä ongelmia, jotka liittyvät RCT:n (Randomized Controlled Trial= Satunnaistettu kontrolloitu koe) käyttöön erilaisten hoitomuotojen tutkimuksessa. Asiasta olen kirjoittanut blogissanikin usein. Hakusanoilla ”RCT” ja ”kaksoissokkokoe”  löytyy tekstejä. Myös tutkimusseminaarissa marraskuussa sivutaan näitä kysymyksiä.

Olen hyvin hämmästynyt siitä, että terveyssosiologian tutkija osoittaa olematonta kiinnostusta aihepiiriä kohtaan, joka koskettaa tutkimusten mukaan vähintään joka kolmatta suomalaista. Terveyssosiologian tehtävä on nimen omaan tutkia laajalle levinneitä ja merkittäviä ilmiöitä yhteiskunnassa. Täydentävät hoidot ovat sellaisia. Sosiologit eivät tutki kliinisesti mitattavaa hoidon tehoa, mutta sen sijaan kansalaisten kokemuksia, heidän kokemiaan hyötyjä ja haittoja he tutkivat – tällä haavaa tosin muualla kuin Suomessa.

Mielenkiintoista on, että vaikka olen lähettänyt Markku Myllykankaalle ja muiden yliopistojen lääketieteilijöille ja terveystutkijoille kutsun seminaariin jo elokuussa, Myllykangasta ei näy ilmoittautuneiden joukossa – ainakaan vielä.

Tieto vähentää turhia ennakkoluuloja. Esitän nyt ystävällisesti – uudelleen – Markulle  ja kaikille aihepiiristä kiinnostuneille kutsun seminaariin. Sieltä  saa tuoretta tietoja siitä, miten täydentäviä hoitoja maailmalla tutkitaan ja millaisia tutkimustuloksia on saatu. Seminaarissa keskustellaan myös terveystieteiden paradigma- ja metodikysymyksistä ja monitieteellisyydestä sekä kansalaisnäkökulmasta täydentävien hoitojen tutkimuksessa.

Kirja

Aarva P. 2015. Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books, 434 s. Basam Books  tai Adlibris tai hyvin varustetut kirjakaupat.

Tutkimusseminaarin 13.11.2015   O H  J E L M A

6 thoughts on “Täydentävien hoitojen tutkimus ja yliopistot

  1. Lainaan Suomen kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliitto KTKL ry:n verkkosivujen iskulausetta: ”Kaikki totuus kulkee kolmen vaiheen läpi. Ensin sitä pilkataan. Sitten sitä vastustetaan voimakkaasti. Lopulta se hyväksytään itsestään selvyytenä.” Sitten, kun näin käy, niin tällaiset koululääketieteen ”myllykankaat” ovat usein niitä, jotka haluavat kerätä sellaisestakin muutoksesta täydet pisteet. `Näinhän me aina sanoimmekin … `

  2. Meillä jokaisella on oma polkumme kuljettavana…. sillä polulla kasvamme ihmisinä kukin omaa tahtiamme. On vaikea uskoa sellaista, mitä ei voi ymmärtää ja se, ettei ymmärrä – ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla totta 🙂 ❤

  3. Mylläriltä pitäs hoitaa ne ikävät muistot isänsä menetyksestä ja siitä kun jumala ei auttanutkaan…. Eli siellä on taustalla viha ja katkeruus. miksi hän käyttäytyy näin. Sieltä pohjautuu myös se, että miksi hän on lääkäri ja kuinka vain lääkehoito voi auttaa. ( Jotta näin ei kävisi uudelleen )

  4. Ensin ne nauravat asialle, sitten ne yrittävät vaieta asian kuoliaaksi, seuraavaksi hyökkäävät ja lopulta hyväksyvät asian itsestään selvyytenä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s