Kesäretki 1.
Narvan markkinoilla sytytettiin eilen tervahauta. Haudan uumenista alkaa huomenna tippua tuoretta tervaa.
Tämä Suomen “kulta” oli 1500-luvulta 1900-luvun alkuun maamme erittäin merkittävä vientituote. Maailman, erityisesti Englannin laivoille terva oli välttämätöntä, jotta ne pysyivät lahoamatta purjehduskelpoisina mahdollisimman kauan.
Esimerkiksi Oulun tervaporvarit lastasivat vuosittain tuhansia tynnyreitä tätä kallisarvoista mustaa tököttiä laivoihin ulkomaille vietäväksi. Terva oli laivanrakennuksessa välttämätöntä ja sitä käytettiin puun suoja-aineena kaikenlaisessa rakentamisessa. Vielä 1950-luvulla suksia tervattiin.

Tervahaudan viimeistelyä Narvan markkinoilla 8.7.2015. Vasemmalla tervamestari Tapani Huttunen ja työssä kaksi muuta tervanpolttajaa.
Narvan markkinat ovat myös todella vanha asia. Vesilahden Narva on ollut kansainvälinen markkinapaikka jo keskiajalla, mutta joskus 1700-luvun lopulla markkinat siirrettiin Tampereelle, koska ne aiheuttivat Narvassa niin paljon järjestyshäiriöitä. Markkinaperinne herätettiin uudelleen henkiin 50 vuotta sitten. Nyt markkinoita pidetään viiden vuoden välein.
Kävin P:n kanssa eilen päivällä katsomassa tervahaudan viimeistelytöitä. Joukko narvalaismiehiä kasasi hautaan pohjalle kerättyjen tervaksien päälle savipitoista maata (kuvassa puiden päällä näkyvä savikerros), olkia ja päällimmäiseksi tuhkan ja hiilen seosta.
Eilen illalla tervahauta juhlallisesti siunattiin ja sytytettiin. Juhlapuheessaan tieto- ja luontokirjailija Juha Kuisma kertoi, että suomalaista tervaa myytiin Ruotsin vallan aikana Ruotsin merkin alla. Homma kulki siten, että suomalaiset tervatynnyrit laivattiin Tukholmaan (kaikki Suomen ulkomaankauppa kulki silloin Tukholman kautta), jossa niihin lyötiin leima “Tukholman tervaa” ja siinä silmänräpäyksessä tynnyrin hinta tuplaantui! Ruotsalaisiltahan kaupankäynti sujui.
Kiitokset narvalaisille hienosta illasta!
Seuraava kesäretki kotimaassa suuntautuu Torronsuolle.