Gallen-Kallelasta, Roerichista ja uskosta

Gallen- Kallelan museossa Espoossa avattiin näyttely Taiteen pyhiinvaeltajat. Siellä esittäytyvät venäläinen Nikolai Roerich (Rörich) ja Akseli Gallen-Kallela, jotka tunsivat toisensa. Heidän taiteessaankin voi havaita yhtäläisyyksiä. Ilmaisultaan Rörich tosin on aika paljon Gallen-Kallelaa mystisempi. Laitan tähän muutaman kuvan Nikolai Rörichin  tauluista Altailla (Siperiassa)  sijaitsevasta Rörichin kotimuseosta, jossa vierailin viime syyskuussa. Lisää kuvia Rörichin museosta täällä.

Timo Valjakka toteaa tämän päivän Hesarissa, että ei ole epäilystäkään siitä, kumpi oli etevämpi maalari. Se on Gallen-Kallela.

Tietysti taitoja voi asettaa paremmuusjärjestykseen, mutta Rörichin kohdalla se ei ole tärkeintä. Maalaamisen ohella Rörich oli nimittäin myös tutkija, filosofi ja mystikko.

Rörichin ajattelun mukaan maailmaa parannetaan tieteen, taiteen ja uskontojen yhteisin ponnistuksin. Kaikissa näissä on kultainen sydän, hyvän ydin, joiden synergian kautta ihminen ja sitä myötä ihmiskunta voivat kehittyä ja viisastua.

Ajatus on hieno ja edelleenkin kannatettava. Saatan vaikuttaa utopistilta, mutta minusta mitään muutosta ei voi tapahtua ilman ripausta arkirealismin ylittävää idealismia. Nykyään tiede, taide ja uskonto toimivat kukin omissa sfääreissään ilman todellista, aitoa ja uutta luovaa kanssakäymistä.  Uskonnon ymmärrän tässä uskona ja yhteytenä johonkin yksilöä korkeampaan, pyhempään ja absoluuttisempaan,  en instituutiona, kuten luterilaisena valtionkirkkomme organisaationa.

Kirkosta instituutiona kirjoitti  tutkija Leena Sorsa kiinnostavasti Hesarissa tänään. Yhteiskunnan  moniarvoistuessa uskontojen kirjo Suomessakin on kasvanut.  Luterilaisen kirkon erityisasemaa on kritisoitu jopa kirkon sisällä. Aiheellisesti. Esimerkiksi Suomen muinaisuudesta kumpuavien luonnonuskontojen suosio näyttää koko ajan kasvavan.

Kirjoituksia

HS 11.2.2015  Monipuolinen mystikko

HS 11.2.2015 Uskontoneutraali valtio turvaa kaikkien oikeudet