Lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka käytitte aikaanne masennustarinanne kirjoittamiseen. Tällaisia kommentteja kirjoittajilta tuli:
– Elämänsä katseleminen taaksepäin oli rankkaa, mutta myös vapauttavaa.
– Kun sain kirjotukseni valmiiksi, ymmärsin itsekin omaa kehitysprosessiani paremmin.
– Hienoa, että teet tällaista tutkimusta.
– Kiva, kun joku on kiinnostunut masentuneiden kokemuksista.
Sain kaksitoista hyvin erilaista ja eripituista vastausta ”Kirjoita masennuksesta” –pyyntööni (joka löytyy blogin yläpalkista). Masennuksesta paranemisen tavat ovat todella hyvin erilaisia. Vastaajista suurin osa oli naisia. Osa kirjoitti omalla nimellään, osa nimimerkillä. Mukana on myös kirjoituksia, jotka kuvaavat tapoja selviytyä ajoittain ilmaantuvan masennuksen ja pahan olon kanssa.
Yksi kirjoitus haihtui vahingossa taivaan tuuliin, kun sitä kännykällä avatessani sipaisin ilmeisesti väärää kohtaa. Ehdin havaita vain lähettäjän etunimen. Marko, jos satut lukemaan tämän, ole ystävällinen ja lähetä kirjoituksesi uudestaan.
Alkuperäistä määräaikaa (vuoden 2013 loppu) olen pidentänyt kuukaudella. Siihen on kaksi syytä. Ensiksikin sain palautetta, että kaksi viikkoa on liian lyhyt aika. Näinhän se on.
Toiseksi, nyt käytössäni olevien kirjoitusten määrä on pieni. Tämän tapaisissa tutkimuksissa alkaa jossakin kohtaa näkyä ”saturaatiota” eli ydinteemat, joista vastaajat kirjoittavat, alkavat toistua eri kirjoituksissa. Nyt ei vielä kovin selkeästi toistu.
Toivon, että vielä ainakin toinen tusina tarttuu näppäimiin ja kertoo kokemuksistaan TAMMIKUUN 2014 LOPPUUN MENNESSÄ. Palaan tähän asiaan helmikuussa. (On vielä sekin mahdollisuus, että jos et halua itse kirjoittaa, mutta haluaisit kertoa suullisesti selviytymistarinasi, niin voin haastatella sinua puhelimitse. Lähetä sähköpostilla puhelinnumerosi, jos haluat tulla haastatelluksi. Otan sitten yhteyttä.)
Tässä vielä kertaalleen kirjoituspyyntö.
Tästä tulee hyvä kirjoitustammikuu!
Ruoho lumen peitossa. Kuva otettu marraskuussa 2013.