Shamanismia Sinisalon kirjassa ja Vartiaisen levyllä

.Aurinko nousee usvaisen järven takaa

Aurinko nousee usvaisen järven takaa

Shamanismia on nyt ilmassa. Sitä on Johanna Sinisalon tuoreessa kirjassa ja Jenni Vartiaisen uudella levyllä.

Sinisalon Auringon ydin kertoo ihmisestä ja hänen chilin himostaan. Se kuvaa myös yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja monitasoista ihmisen mieltä.

En paljasta kirjan juonta, mutta kerron kirjan herättämistä tunnelmista.

Puoleen väliin piti lukea vähän väkisin, kun en oikein päässyt tarinan makuun.  Jatkoin kuitenkin edelleen ja sitten yhtäkkiä juoni ja teemat alkoivat vetää mukaansa.  Aluksi en käsittänyt, mihin kahden nuoren naisen tarinalla oikein pyritään. Lopussa käsitin.

Sinisalo käyttää shamaaneja ja shamaanin transsia esimerkkinä kuvatessaan ihmisen universaalia pyrkimystä kurottautua arkitietoisuuden tuolle puolen.  Nykyisin tähän tarkoituksen käytetään mm.  alkoholia, huumeita ja jopa tulisia mausteita, kuten polttavaa chiliä. Niillä ihmiset saavat kicksejä.

Kirjailija linkittää shamanismin löyhästi teoksensa juoneen. Hän  nojaa shamaanitranssin kuvauksissa Anna-Leena Siikalan tutkimukseen Suomalainen samanismi.  Jotkut shamaanit saattoivat nauttia erityisiä sieniä tajunnan tilansa muuntamiseksi. Transsitilassa shamaani sitten oli yhteydessä henkimaailmaan ja pyysi neuvoja ja ohjeita oman heimonsa ja yhteisönsä puolesta. Useimmiten hän kuitenkin matkasi toisenlaiseen tietoisuuden tilaan rummutuksen ja tanssin voimalla.

Kirjan nimi  Auringin ydin viittaa kirjan henkilöiden jalostamaan uuteen ja voimakasvaikutteiseen chililajikkeeseen.  Chili on kuitenkin vain yksi jännitystarinan teemoista. Muita ovat yhteiskunnan kontrolli, sisarussuhteet, ihmisen tajunta ja mielen monet ulottuvuudet.

Viimeisenkin sivun luettuani tulkitsen auringon ytimen suureksi tuntemattmaksi,  käsittämättömäksi, jota ihmiset etsivät ja etsivät, vaikka oikeastaan tietävät että sitä ei ehkä koskaan löydy. Tai voi se löytyä, mutta jostain muualta kuin mistä etsimme.

Se voi pilkahtaa omassa mielessämme. Siinä shamanistisessa sielun maisemassa, joka meillä kaikilla on, kun vain annamme sille mahdollisuuden.

”Auringon ydin kohisee suonissani.

                Veneeni on kevyt ja nopea!

                Lennossa se kuljettaa lintuja …

                Kaksi sieluani sanovat:

                Pitäkäämme veneen molemmista laidoista kiinni

                ja lentäkäämme tuntemattomiin maihin… ”

(Otteet Sinisalon kirjasta)

Myyttisyyttä teknoaikaan

Jenni Vartiaisen uusinta Terra-albumia on markkinoitu myyttien ja  shamanismin avulla. Ehkä laulaja itse kokee jotakin myyttisen tapaista. Kuuntelin tarkasti, mutta en aistinut mitään sellaista. Pikemminkin tuntui että myyttisyys jäi mukavan musiikin pelkäksi myyntikikaksi.

Sen sijaan Norjan saamelaisen Mari Boinen ja Suomen saamelaisen Ulla Pirttijärven musiikissa kuuluu alkukantainen shamanistinen sointi.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että muinaisuus ui taiteen ja kulttuurin kautta nykyiseen teknoaikaankin. Ihmiset kaipaavat tavaroiden ja aikataulujen paineessa jotakin syvempää, rauhallisempaa ja luonnonläheisempää. Rationaalisessa tieteeseen uskovassa yhteiskunnassa on tarve hakeutua mytologisiin tunnelmiin, hakemaan selityksiä ihmiselämän suuriin kysymyksiin ”tietojärjestelmistä”, jotka ovat toimineet hyvin jo tuhansia vuosia. Ehkä siinä piileekin niiden viehätys.

Myytit toimivat, vaikka eivät perustu tieteellisiin tosiasioihin. Ne toimivat käytännössä. Ne auttavat ihmistä ymmärtämään paikkansa maailmassa. Ne tuovat ratkaisuja niihin elämän pulmakohtiin, joissa tieto ja järki eivät riitä.

Hienovaraista tietoa ja vihjeitä menneestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta saa esimerkiksi taivaltamalla shamaanin polkua. Se vahvistaa luontosuhdetta, kallisarvoista sisäistä maailmaa ja tajua itsestä kaikkeuden osana.

Modernissa maailmassa harrastetaan demokratisoituntutta shamanismia. Ei tarvita teatraalista shamaaninäytöstä eikä transsiin vaipuvaa shamaania. Shamaanimatka on kaikille mahdollinen.

Sisäinen shamaani on samalla tavoin aina vieressä kuin esimerkiksi sisäinen lapsi, josta psykologiassa puhutaan. Se johdattaa toisenlaiseen maailmaan, jos vain niin haluamme. Matka ei ole pakenemista tästä arkitodellisuudesta, vaan se laajentaa ja rikastuttaa nykyisyyttä. Reissulle tarvitaan ainoastaan matkaopas. Joskus riittää pelkkä rummun ääni. Joskus vain metsän hiljaisuus.

Kirja

Johanna Sinisalo. Auringon ydin. Teos. Juva 2013.

Levy

Jenni Vartiainen. Terra.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s