Arkangelin ikkunoita

Matkustajia Arkangeliin pyydetän lähtöselvitykseen. Narjan-Marin lentokenttä.

Palaan Narjan-Marista lentäen Arkangeliin ja teen kaupungissa ikkunaretken.

Vanhat ikkunanpielet kävelykadulla.

Pieni tuuletusikkuna on venäjäksi fortotshka (форточка). Se on kätevä ja luonnollinen ilmanvaihtoventtiili. Eikä tarvitse hukata energiaa isoa ikkunaa avaamalla. Keskustan kävelykadun varrella on useita kiinnostavia vanhoja taloja ja ikkunoita.

Säppi jäänyt auki. Niinpä kissa kurkistaa kadulle fortotshkasta.

Arkangelin ikkunoita tutkiessani muistuu mieleen Ville Ropposen Uralilainen ikkuna (2012), jossa hän kertoo uralilaisperäisten vähemmistökansojen historiasta ja elämästä Venäjällä.  Kirjassa hän samaistuu vähemmistökansoihin ja kuvaa myös omaa vierauden tunnetaan, masennuskokemustaan ja siitä juontunutta henkistä kehitystään.

Erilaisista ikkunoista maailma näyttää erilaiselta.  Kissan fortotshka-perspektiivi on yhtä totta, mutta toisenlainen kuin näkymä kirkon ikkunoista tai katsominen kirkon sisään noista ikkunoista.

Väriä Pyhän Kolminaisuuden kirkon ikkunaruuduissa.

Nikolain kirkon ikkunat.

Arkangelin kaduilla kiinnitän huoomiota siihen, että kaikki bussit ovat aika pieniä. En näe yhtään isoa linja-autoa, sellaista joita on käytössä lähes kaikkien suomalalaiskaupunkien joukkoliikenteessä.  Autoja kulkee hyvin tiheään eivätkä ne  näytä olevan tupaten täynnä. Ihmisille “pikkubusseja usein” on tietysti parempi kuin “isoja harvakseltaan”.

KIvat verhot. Bussin kyljessä lukee: Hymyile aamuisin. Mainostetaan näköjään patjoja. 

Vallan ikkunoista eivät kissat kurkistele. Ne ovat juhlaillisempia ja pönäkämpiä kuin puufortotshkat.

Näiden ruutujen takana pidettin vallankumouksen jälkeen ensimmäinen työläis- talonpoikas- ja sotilasneuvoston kokous Arkangelissa vuonna 1918.

Neuvostovalta julistettiin Arkangelissa työläisten, talonpoikien ja sotilaiden alueellisen neuvoston kokouksessa helmikuussa 1918.  

Virastomaisuutta alueduuman rakennuksessa.

Kioskin luukusta ostan hedelmiä ja juotavaa.

Hotellille päästyäni aurinko laskee ja alkaa sataa. Napsautan neljännen kerroksen ikkunasta kuvan Vienanjoesta.

Sateinen ilta Vienanjoen rannalla. Vasemmalla patsaan nokassa Venäjän kaksipäinen kotka. Alhalla näkyy myös Suomen lippu.

Huomenna tutustun lähemmin jokeen ja  rantaan. Sitten onkin aika palata kotiin.

Kirja

Ropponen V (2012) Uralilainen Ikkuna.  Savukeidas.  AS Pakett. Tallinna. Kirjan esittely täällä:  Ikkuna iloon ja ihmeeseen.